perjantai 21. elokuuta 2015

До свидания

Olen lähdössä huomenna vaihtoon. Kohteenani ei ole eksoottinen Aasia, lämmin Etelä-Amerikka tai turvallinen Keski-Eurooppa. Matkustan neljäksi kuukaudeksi rajan taakse - Moskovaan. Arkeani siellä voi seurata osoitteessa: www.viivinmoskova.blogspot.fi, kun Viivin vauhti täällä loppuvuodeksi hiljenee.

maanantai 17. elokuuta 2015

Ragusta kokemuksia kihlaillalliselta

Kihlajaiset ovat musta itsessään vähän aikansa elänyt perinne. Päätimme kuitenkin kutsua sillä nimellä meidän ja vanhempiemme kokoontumista Raguun lauantaina. Halusimme koko porukan voimin juhlistaa J:n ja mun sormusten vaihtoa ja viettää samalla mukava ilta yhdessä ennen mun lähtöäni itärajan taa. Ragu valikoitui paikaksi Taste of Helsingissä testatun ylikypsän karitsanniskan perusteella. Annokseen kesäkuussa nauttineet mieshenkilöt tietysti moittivat, että tällä kertaa kyseistä herkkua oli ihan liian vähä tarjolla. Muuten Ludari-yllätysmenu oli monipuolinen ja täyttävä kokonaisuus. Valittavana oli 3-5 ruokalajia viinipaketteineen ja päädyimme koko pöytäseurue kultaiselle keskitielle eli 4 annokseen.
Ilta soljui niin tiiviisti keskustellen eteenpäin, että yllätysmenu jäi meille vähän mysteeriksi illallisen jälkeenkin. Leipälaatikon tahnat olivat soosimies J:lle kuitenkin iloinen yllätys. Alkuruoan makumaailmasta muistan vuohenjuustoisen härkätartarin, punajuuren ja raikkaan rakuunan. Purkista tarjoiltu sienikeitto taas oli savuisen kermainen. Mehevä pääruokakaritsa olisi ehkä kaivannut kaverikseen jotain lehtikaalia tuhdimpaa. Väliruokapurkki oli hyvä, mutta yllättävän makea juuri ennen jälkiruokaa. Viimeisen lautasellisen mauista päällimmäiseksi mieleen jäi kesä: vahva pistaasi ja mansikka monessa muodossa.

torstai 13. elokuuta 2015

Nopea kanakastike on arkiruokien kuningas

Työviikko ja torstai-ilta. Kello lähestyy armotta kahdeksaa. Istumme vielä autossa Tapiolasta kotiin. Golfkierros venähti. Molempia jäytää kauhea nälkä. Kiukuttaa. Kotona jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Kauppaankin pitää siis vielä mennä. Mitä tässä nyt nopeasti laittaisi?

Kun pitää saada "jotain hyvää" äkkiä, meidän varma valinta on mandariini-kanakastike. Tätä helppoa ja aikaa viemätöntä arkiruokaa on mun äitini tarjonnut mulle, siskoni omille lapsilleen ja nyt minä J:n ja mun pienelle perheelle. Resepti on oikeasti helppo ja ruoka yksinkertaisuudessaan niin hyvää!

Nopea kanakastike mandariinilla

300 g hunajamarinoituja fileesuikaleita
1 tlk mandariinilohkoja liemessä
100 g Creme Bonjour kanttarelli -tuorejuustoa
2 dl ruokakermaa
nuudeleita

Kypsennä fileesuikaleet miedolla lämmöllä. Valuta mandariinilohkoista liemi ja lisää pannulle. Lisää kanttarelli tuorejuusto ja kerma. Anna kastikkeen muhia nuudelien keiton ajan. Ready!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ludusta kokemuksia

Kuun vaihteen kihlahumu vaihtui viikon edetessä tenttistressiksi, kun liikesaksan kesäkuulustelu alkoi häämöttämään horisontissa. Onnellinen hymy ei kuitenkaan tunnu hyytyvän millään. ;] Alkuviikosta metsästimme J:lle sormusta ja perjantaina ajelin mutkan Turkuun. Tentin päälle mulla oli sovittuna herkulliset treffit paikallisen opiskelukaverini kanssa. Kaupungin parhaaksi lounaspaikaksi tituleeraamani Ludu tuotti kuitenkin ilta-aikaan pettymyksen. Ruoka ei ollut paljon puolen päivän tarjontaa kummempaa. Ja minä kun niin pidin paikasta sen auetessa vuoden 2014 vaihtuessa.

Meillä ystäväni kanssa oli molemmilla vierähtänyt aikaa viimeisestä käynnistä ja päädyimme sen vuoksi ottamaan viiden ruokalajin maistelumenun - ikään kuin päästäksemme taas ajan tasalle ravintolan menosta. Valitettavasti rempseän raikas tyyli, jonka Ludusta vuoden takaa muistin, tuntui täysin kadonneen ja ruokalaji toisensa perään maistui liikaa mietityltä: lautasille oli yritetty koota jotain erikoista ja yllättävää, mutta onnistuttu luomaan vain kyseenalaisia yhdistelmiä. Paikoin jopa lounaalla nauttimani annokset veivät voiton illallismenusta, eikä homma todellakaan saisi tämän hintaluokan paikassa olla niin. Toisaalta - ottaisin minäkin paineita, jos samanikäistä kaiveria joen toisella puolella retosteltaisiin yhdeksi maan parhaista ravintoloista.
Kevyesti suolattua lohta, savustettua perunaa, rapuja ja mummonkurkkumajoneesia
Soijamarinoitua härän marmorifileetä, seesamivihanneksia ja ponzu-kastiketta
Päivän kalaa, lohi-rapumureketta, panzanella paistosta ja sahramilientä
Paahdettua possunkylkeä, punakaalipyreetä, kesäperunaa ja sipulilientä

maanantai 3. elokuuta 2015

Kivi kädessä

Olo on tällä hetkellä sekoitus onnea, intoa ja ihmetystä. Hieman myös epäuskoa. 

Mennyt viikonloppu oli ikimuistoinen. Täysin yllättäen sain sormuksen vasempaan nimettömääni. Meidän tarinamme sai jatkoa samassa paikassa, jossa 2,5 vuotta sitten tapasimme. Lauantaina Levitunturin juurella J polvistui ja pyysi mua vaimokseen. Itkunsekainen vastaus oli empimätön kyllä. 

Olin ehtinyt jo aika pitkään haaveilla kosinnasta ja tehnyt myös J:lle selväksi toiveeni kihlautumisen suhteen. Siitä huolimatta viime viikonlopun sisäistäminen on vaikeaa. Olo on ihan tavallinen - tuntuu samalta kuin perjantaina. Silti tiedän, että jotain suurta on tapahtunut. Siitä on todisteena kivi kädessä. 

Mä oon sen verran vanhanaikainen, että yhä 2010-luvulla pidän kihlausta lupauksena avioliitosta. Mulle kihlaus on jopa itse avioitumista merkittävämpi asia. Musta kihlautuminen tarkoittaa ennen kaikkea kahden ihmisen lupausta toisilleen. Sormukset asetetaan merkiksi sekä itselle, että muille: me olemme toistemme omat. Sen lisäksi, että luvataan mennä naimisiin ja päätetään päivä, mä ainakin haluan vannoa myös niitä asioita, jotka toistetaan sitten alttarilla: kunnioitusta, kärsivällisyyttä, lempeyttä, katkeroitumattomuutta. Sitä, että sietää toisen epätäydellisyydet, osaa ohittaa turhat ärhentelyt ja olla oikealla hetkellä hiljaa. Haluan sopia, että katsomme tulevaisuuteen käsi kädessä, kohti samaa päämäärää ja oman edun sijaan tavoittelemme yhteistä onnea.

Sanoessani kyllä, lupasin rakastaa elämän kaikissa pyörteissä. Kuiskasin sen lauantaina yksin J:lle, parin vuoden päästä lausun sen kirkossa seurakunnan läsnäollessa.