torstai 9. maaliskuuta 2017

Tj 183

6 kuukautta. Kuusi kuukautta. Siis puoli vuotta. Tasan. Vain! Tiedättehän: meidän häihin.

Tai välttämättä ette tiedä.. En ole täälä blogin puolella juurikaan humuillut. Itseasiassa en ole muuallakaan humuillut niin paljon, kuin olisin itseltäni odottannut. Se ei tarkota, ettenkö haluaisi naimisiin - ehdottomasti haluan olla rouva ja J:n vaimo, se on selvä. Haluan myös pitää häät - olen niistä haaveillut ihan pikkutytöstä asti. Isoista, ylellisistä, viimeistellyisä prinsessahäistä...joiden kustannuksille en ole sen kummemmin uhrannut ajatuksiani. Ennen kuin nyt, kun unelma on käymässä toteen. Ja raha on lähes lamauttanut minut. 

Kyllä, kaikki maksaa. Mutta häissä kaikki maksaa x vierasmäärä ja vielä vähän enemmän. Summille, joista häiden ympärillä puhutaan, löytyisi kymmeniä muitakin käyttökohteita. Mutta en sano, että ne olisivat parempia. Osa varmasti olisi käytännöllisempiä tai ainakin kauaskantoisempia, mutta olen ajatellut meneväni naimisiin vain kerran ja 9.9.2017 tulee olemaan tähänastisen, sekä varmasti pitkälti myös tulevan, elämäni tärkein ja hienoin päivä. Miksen siis panoistaisi siihen kaikella sillä, millä voin?

Mitä on jo tehty:

Varattu kirkko & juhlapaikka + majoitus
- Meidät vihitään Levin Marian kappelissa ja juhlimme Levi Summitissa sekä majoitumme juhlapaikan yhteydessä Hotelli Levi Panoramassa. 

Varattu valokuvaaja sekä videokuvaaja
- Häämme tulee ikuistamaan aivan huikea Jaakko Sorvisto sekä 
videoimaan yhteistyössä Heart Visualsin kanssa Jesse Mäntylä

Buukattu bändi
- Illan musiikista vastaa todella taitava The Sense, joka lupasi tuoda juhlaan myös häivähdyksen 30-luvun jazzista. Ah! 

Palkattu hääsuunnittelija 
- Häiden suunnittelussa ja etenkin visuaalisessa ilmeessä meitä auttaa niin ihana Hey Look. Vaikka olen itse kova tyttö organisoimaan ja saan asioita tapahtumaan, meille oli alusta asti selvää, että palkkaamme myös hääsuunnittelijan huolehtimaan pienemmistä linjoista ja suunnitelmieni käytännön toteutuksesta. Koska en ole saksien kanssa kovin kätevä käsistäni, näkisin todennäköisesti vain painajaisia, jos joutuisin itse hoitamaan kutsut ja koristeet. On siis kaikille helpompaa, että eliminoin stressitekijät sillä saralla ja nään hääpainajaisia enää vain hääpuvulleni kaatuvasta punaviinistä. 

Lähetetty Save the Datet
- Koska päädyimme juhlimaan häitämme sen verran syvällä pohjoisessa, että tietyllä tapaa voidaan jo puhua "destination weddingistä" ja vieraidenkin olisi hyvä aloittaa matkavalmistelut hyvissä ajoin, omaksuimme amerikkalaisen mallin ja postitimme Save the Date -kortit marraskuussa. 

Tilattu morsiamen hääpuku
- Pukuni löytyi jo syksyllä ja tilasin sen vuodenvaihteessa, koska osalla suunnittelijoista toimitusajat voivat olla jopa yli puoli vuotta. Liikkeitä kiertäessäni ja pukuja toisensa perään sovitellessani kuitenkin pelkäsin, että kaikista ikiaikaisista hääunelmistani huolimatta kuulun sittenkin siihen vähemmistöön, joka kyllä pitää puvustaan ja näyttää siinä upealta, mutta ei ole kokenut kouraisua mahan pohjassa merkiksi siitä, että tämä on nyt the puku. Alistuin jo melkein kohtalooni tunneköyhänä morsiamena ja olin tilaamassa järjellä valitsemaani pukua, kun sitten se tuli vastaan - enkä meinannut pysyä nahoissani! Hymyilin vain tyhmänä ja hihittelin. Taisin jossain välissä tirauttaa muutaman onnen kyyneleenkin. Tai helpotuksen. En tiedä enää, eikä sillä ole mitään väliäkään: unelmieni puku on matkalla ja saapuu Suomeen kesällä! 

Tilattu sulhasen hääpuku
- Koska halusimme mahdollisimman istuvan ratkaisun, olimme alusta asti J:n kanssa yhtä mieltä siitä, että emme vuokraisi hänelle pukua vaan ostaisimme uuden. Tämä rajasi pois shaketin ja frakin, joiden jatkokäyttö olisi minimaalista. J itse haaveili smokista, mutta etiketinrakastajana minulle se ei tullut kysymykseenkään, koska vihkiminen tapahtuu päivällä ja smokki on iltajuhlapuku tarkoittaen, että sen pitäminen on sallittua vasta klo 18 jälkeen. Kröhöm, kyllä - nämä ovat elintärkeitä asioita. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli siis puku, mutta koska J käyttää sellaisia töissä päivittäin, tarvittiin vähän jotain enemmän. Wanhan sataman häämessuilta bongasin Helsinkiin liikkeensä avanneen Sartoria Rossin ja messutarjouksen houkuttelemana piipahdimme paikalle. Tuntia myöhemmin meille oli myyty koko komeus: puku, liivi, paita ja härpäkkeet. 

Ostettu morsiamen vihkisormus
- Kihlautuessamme hankimme sormukset molemmille ja J:lle nimenomaan sillä ajatuksella, että sama rinkula on myös hänen vihkisormuksensa. Ymmärtääkseni tämä on Suomessa se kaikkein yleisin käytäntö, kun täällä on tavattu aina "vaihtaa kihlat" eli hankkia molemmille sormukset, eikä tehdä kuten Jenkeissä, että kihlauduttaessa vain nainen "merkitään" ja hän kantaa sormusta. Vihkisormukseni hankinnassa hyödynsimme jälleen Wanhan sataman häämessuilla olleen tarjouksen Lindroosin tuotteista. J:n sormus teetettiin taannoin Aito Helsingin Petrin käsialana ja lopputulos on upean miehekkään rouhea! 

Varattu häämatka
- Jos itse häät ovat allekirjoittaneen projekti, J vastaa häämatkasta ja hänellä on ollut siitä selvät sävelet jo muutaman vuoden: Havaiji it is! Lähdemme matkaan heti Leviltä palattuamme ja nautiskelemme rapakon takana kokonaiset 1,5 viikkkoa. Ah! 

Varattu hääseurueen kampaukset & meikit
- Kaason ja äitien kanssa valtaamme hääpäivän aamuna Hullu Poro Relax Centerin ja pystytämme sinne tukikohtamme: luvassa on paljon hiuslakkaa, puuteria ja shampanjaa! 

Ostettu kaason puku
- Juhlan teemavärit ovat syksyisen syviä ja toteutamme niitä kaason ja bestmanin pukeutumisesta alkaen. Kaasolle löytyi juuri oikeansävyinen pitkä mekko By Malinalta eikä puutu enää, kuin samansävyiset härpäkkeet bestmanilta. Mistä päästäänkin..

..tämän hetkiseen To do -listaan:  

Bestmanin asusteet
Hääparin vanhempien puvut
Kutsut
Kakku

Olen kuitenkin rauhallisin mielin, koska koen meidän olevan hyvällä mallilla järjestelyissä ja hääsuunnittelijat ovat korvaamaton apu tällaiselle luonnostaan tumpelolle askartelija-paskartelijalle. Luotan heihin täysin kaikessa stailauksessa sekä juhlan koordinoinnissa. Lisäksi Levin päässä juhlapaikkamme henkiökunta on niin superauttavaista kaikissa käytännön järjestelyissä, että sisäinen bridezillani taitaa jäädä kuoriutumatta. Ainakin vielä tuntuu siltä. Mutta otetaan uusi arvio sitten reilun 5 kuukauden päästä. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti