Love Me Do

Voi häät - ne ovat vajaan 8 kuukauden päässä! Onneksi mulla on kaikki nyt jo aika hyvällä mallilla, mutta isojen viivojen vetämisen jälkeen alkaa kuva pienentymään ja uutta organisoitavaa ilmestyy koko ajan. Vaikka ihan yksityiskohtaisimmista jutuista vastaa meidän hääsuunnittelijat (ihana ja innovatiivinen Hey Look) niin kyllä itsellekin vaan kaikenlaista tekemistä kertyy ja kontrollifriikkinä luonteena jopa haalin vastuuta vähän kaikesta. Bridezilla? Ee-hei!

Vaikka meillä on alusta asti ollut aika selvät sävelet kaikessa, on ollut antoisaa kiertää häämessuja. Mitään konkreettista niiltä ei tosin ole mulle käteen jäänyt, mutta voinen syyttää siitä vain itseäni: kuulun nimittäin niihin morsiamiin, jotka ovat haaveilleet naimisiin menemisestä ihan pienestä pitäen ja suunnitelmat häiden varalle ovat olleet valmiina jo muutaman vuoden - vain sulhanen on puuttunut! En siis ole kokenut tarvetta kartoittaa hääpaikkoja tai cateringeja tai sormuksia tai oikein pukujakaan, koska tämänhetkinen muoti on vähän haastava morsiamelle, jonka sulhanen ei pidä pitsistä.. Mutta onneksi siitä ei tarvitse enää murehtia, koska unelmieni puku saapuu elokuun alussa - ja se on täysin pitsitön. Tehtävä suoritettu!

Morsiammelle, joka ei vielä ole päässyt omista haavekuvistaan edes Pinterestiin asti, häämessut ovat kuitenkin todella hyvä startti suunnittelulle. Kannattaa tosin huomioida, että tarjotna on aika aluekohtaista eli Turussa häänsä järjestävä pari ei välttämättä saa niin paljon irti Tampereen häämessuista, kuin juuri Pirkanmaalle omia juhliaan suunnittelevat. Tai näin ainakin itse koin viime talvena, kun kiersin häämessut Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ihan Ouluun asti en lähtenyt, vaikka näin jälkikäteen se olisi voinut ollakin ihan hyvä ratkaisu, kun tuonne pohjoisempaan nyt olemme omissa suunnitelmissamme päätyneet. Sieltä olisi voinu jäädä käteen jotain muutakin, kuin hyvä mieli. Fiilis oli kuitenkin syy, miksi palasin myös tänä vuonna Love Me Do:hon, vaikka tiesin, ettei sieltä löytyisi meille mitään sen kummempaa apua eikä välttämättä edes ajatuksia. Kaapelilla järjestettävän tapahtuman tunnelma on kuitenkin niin tarttuva, että paikalle oli päästävä vain imemään kaikkea sitä ihanaa häähumua ja hössötystä, josta on onnisuttu karsimaan kaupallisuus minimiin. Siksi se oli oikea paikka myös J:lle menettää häämessupoikuutensa. Nyt sulhanenkin siis on virallisesti saanut kasteensa, kun alla on edes yhdet kärsityt häämessut.

Love Me Do ei pettänyt tälläkään kertaa ja saimme itseasiassa joitan ideoitakin kutsujen tyyliin sekä J:n pukuun ja sen värimaailmaan. Kansainvälisen häämuotinäytöksen pukuloisto ei meitä kuitenkaan vakuuttanut: suoraan sanottuna en itse olisi yhtäkään catwalkin pukua laittanut päälleni ja miehetkin oli puettu oudon vaaleisiin. Mutta erikoiset kimppuratkaisut sen sijaan vangitsivat katseeni! Valitettavasti kuitenkin vasta paikan päällä huomasin, että Nikonini ei ollut ihan kunnossa.. Se sai tuossa kesemmällä Nuuksiossa vähä osumaa, mutta en ole joutunut moittimaan sen toimintaa ennen kuin nyt yrittäessäni kuvata liikettä vähän hämärässä ristivalaistuksessa. Iskun saanut salama ei vaan ottanut toimiakseen kunnolla ja siksi 100/200 kuvasta oli ihan julkaisukelvottomia. Vähän tärinää on osassa näitäkin pukukuvia, mutta sentään menettelevät. En voi kuin pahoitella. 

Joo ei, älkää huoliko: Viivin vauhdissa ei ole muuttumassa hääblogiksi. Mutta välillä on kiva vähä intoilla näitäkin juttuja - morsiamelle se siis sallittakoon.