Pure Turussa puhtaus on puoliruokaa

Siis mitä tapahtui ankealle pimeydelle ja loskalle?! Ei sillä, että valittaisin Helsingin muuttumisesta talven ihmenmaaksi, mutta samalla tuntuu, että kesästä on ikuisuus, eikä aika millään riitä täyttämään kaikkia deadlineja ennen joulua. Allekirjoittaneelle kesän taittuminen syksyyn nimittäin tarkoitti jälleen säännöllistä piipahtelua Turkuun ja graduksikin kutsutun projektin aloittamista. Siihen liittyen minulla ei juuri ole kommentoitavaa..

Muutamankin Turussa tapetun tunnin aikana keksin taas yhden asian, mistä olen Suomen ruokaskenessä ylpeä: sen raakuudesta. Ja puhun nyt kirjaimellisesti. Täällä etelässä varsinki meillä on jo lukuisia raakakahviloita, jotka laadukkaiden tuotteiden lisäksi järjestevät puhtaaseen ravintoon ja terveyteen liittyviä oheisaktiviteetteja kuten kokkauskursseja, joogaa, luentoja.. Kun Lauttasaaressa toinen olohuoneeni on Makers, josta kirjoitin lyhyesti täällä, Turussa linnoittaudun Puren riippumattotuoliin. Nämä kuvat nappasin valoisan alkusyksyn aikoihin smoothien ääreltä, mutta tämän hetkisen pyryn pakoiluun käy vaikka Pakuri Chai Latte.

Food & Fun Turku 2016

Voi Turku, minkä teit. Tai oikeastaan teet. Uudelleen ja uudelleen. Pelkään, että Helsingin titteli maamme pääkaupunkina on vaarassa - ainakin, kun puhutaan ruokapääkaupungista. Turku nimittäin hemmottelee suomalaisia nyt oikein kunnolla ja tarjoaa jatkuvasti jotain uutta ja herkullista. Kaupungin ruokaskenessä tuntuu tapahtuvan koko ajan ja mielenkiintoisia projekteja pulpahtelee pintaan tuon tuosta.

Turun on tukikohdakseen ottanut Islannista maailmalle ponnistanut Food & Fun -ruokafestivaalikin, joka järjestetään Aurajoen kupeessa nyt kolmatta kertaa. Tapahtuma kokoaa kaupungin ravintoloihin maailman huiput niin keittiön, kuin baarinkin puolelta ja yhteisvoimin paikallisten kanssa he loihtivat Turussa viikon ajan hyvää ruokaa ja juomaa ja tietysti pitävät hauskaa. Yhteisvoimin paikallisen kanssa menin minäkin tästä kaikesta nauttimaan. Varauksen olin tehnyt jo perinteeksi muodostuneeseen ravintola Smöriin, jonka kellaritunnelma sulkee lämpöönsä niin tiukasti, että tuntuu, kuin joka päivä olisi perjantai. Tapahtuman hengen mukaisesti, keittiössä ei kuitenkaan häärinyt tuttuja, vaan meitä kestitsi ruotsalainen August Lill.

Neljän ruokalajin menu oli sekä syöminkien, että juominkien puolesta eheä jatkumo. Kohokohdaksi haluan kuitenkin nostaa ensimmäisen alkuruoan, jossa pääosaa esitti maa-artisokka. Paahdettu kokonaisuus sai juuri sopivasti raikkautta punasipulista ja vuoden 2014 Biodynamite Riesling-Gewürztraminer suorastaan räjäytti potin. Vink, vink: se toimi hykerryttävän hyvin myös Smörin oman saaristolaisleivän kanssa, kun vahingossa sattuivat samaan aikaan suuhun. Tämä havaittuamme ei pari siivua tahtonut riittää. 

Keittiön tervehdys

Kotimaista maa-artisokkaa, kuusenkerkkää ja paahdettua voita

Paistettua merirapua, kyssäkaalia ja maissia

Kotimaista luomukaritsaa, juuriselleriä ja suolattuja viherherukoita

Kardemummasorbettia ja mustikka-verikreemiä

Food & Fun pöhisee Turussa vielä tämän viikonlopun ja kuulemma hajapaikkoja kattauksiin saattaa löytyä. Ravintolat itse kuitenkin tietävät parhaiten eli ei muuta, kuin kännykkä käteen ja tunnustelemaan.

Tintån pizzan voittanutta ei ole

Turussa asumisessa ikävöin kahta asiaa: hyötyliikuntaa, johon keskustan seitsemän mäkeä pakottivat ja Aurajoen varren ravintoloita, jotka sijaitsivat melkein alakerrassani. Ainakin siltä minusta tuntui. Pidin päämajaani ihan Tuomiokirkon takana, 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, josta käveli 5 minuuttia esim. suosikkiini Tintån. Päädyin sinne aina, kun kokkaaminen yhdelle ei kiinnostanut - ja se oli aika usein. Helsinkiin muutettuani visiittini Läntinen Rantakatu ysiin luonnollisesti vähenivät ja tänä syksynä tajusin, että viimeisistä viineistä Tintån terassilla oli vierähtänyt jo 1,5 vuotta! Siksi päätinkin ehdottaa Turun tytöille koulun alun get togetheria juuri sielä.

Vaikka varmasti jokainen valveutunut kulinaristi ja viinin ystävä tuntee Tintån, halusin kuitenkin kirjoittaa siitä lyhyen postauksen tänne. Tintåssa nimittäin ei ole herkullista vain ruoka ja juoma, vaan myös miljöö. Sisustus on mehevän rustiikkinen ja pelkistetyt bulb-valaisimet luovat lämmintä tunnelmaa hiljalleen pimeneviin iltoihin. 

Sympaattisesta jokivarren terassistaan huolimatta, Tintå on ennen kaikkea syksyravintola. Se on lohdullinen keidas kosteassa kuolleiden lehtien myrskyssä - paikka, jossa niin ruoka, juoma, kuin henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Sinne rantauduttuaan ei malta lähteä kotiin - eikä viikonloppuisin tarvitsekaan ennen klo 2!

Ilta lapsille - illallinen hyvään tarkoitukseen

Sain eilen nauttia hyvää tekevästä 6 ruokalajin menusta, kun Turun huiput olivat yhdistäneet voimansa TYKS:in kaavaileman uuden lasten ja nuorten klinikan hyväksi. T3-sairaalan on arvioitu valmistuvan vuonna 2019 ja eilisen illallisen takana ollut poppoo pyrkii tekemään "Ilta lapsille" -tapahtumasta vuosittaisen perinteen siihen asti, kunnes rakennus on valmis. 

Tänä vuonna tempauksella saatiin kerättyä 12 750 euroa, joka ohjataan lyhentämättömänä T3-sairaalan hankintoihin. Illan teki mahdolliseksi sponsoroidut raaka-aineet ja viinit sekä palkatta työskennelleet kokit ja tarjoiluhenkilökunta. Ruokailijalle tällainen heittäytyminen tärkeän asian ja mahtavien makujen puolesta tuntuu paljon menun+viinipaketin hintaa (150 e) arvokkaammalta. Toivottavasti "Ilta lapsille" tavoittaa ensi vuonna useamman lasten ja nuorten sekä hyvän ruuan ystävän ja tapahtuma pystyttäisiin toteuttamaan silloin kahdessa kattauksessa. Tänä vuonna markkinointia ei selvästi ollut tehty tarpeeksi tehokkaasti ja paikalle oli löytänyt vain 85 henkeä. Se kuitenkin riitti luomaan Nick's Food Designin upeaan miljööseen hyvä ja lämpimän tunnelman. Asiaan saattoi vaikuttaa myös TS:n ruokatoimittajana tunnetun Heli Niemisen emännöinti mikin varressa ja kuuden Turun parhaimman ravintolan saumaton yhteistyö.

Nick's Food Designin Niklas ja TS:n ruokatoimittaja Heli Nieminen

Keittiön tervehdys:
Sipulia, haukea ja hauen mätiä / Herkkunuotta

Lohipastramia, kampasimpukkakreemiä, porkkanavanukasta ja sinappivinaigrettea / Ludu

Maalaispateeta, dukkahia ja siitakesieniä / Mami

Paahdettua kurpitsaa ja yrttiohrattoa / Kaskis

Luomukaritsaa, maa-artisokkaa ja tummaa pippurikastiketta / Smör

Lakritsia, sitruunaa ja vadelmaa / Nick´s Food Desing

Kaskis menun 5 ruokalajia

Moskova saa ikävöimään jopa Suomen Turkua.

Vaikka mä olen kyllä aina tykännyt sinne palaamisesta - varsinkin syksyn keltaisten lehtien tai pakkashuurteisten puiden aikaan. Ja etenkin silloin, kun tentin päälle Kaskenkadulla odottaa pöytä kahdelle. Viisi ruokalajia oli hyvä palkinto kolmen tunnin rupeaman jälkeen. Se oli juuri sopiva määrä keskellä viikkoa vietetyn tyttöjen illan ratoksi. Epäilen, ettei kuusi annosta olisi meihin tällä kertaa edes mahtunut. Onneksi Kaskiksen väki oli joustavaa ja suostui räätälöimään. Kebabinkin sain doggy packiin J:lle viemiseksi. Totesinkin, etten ole vielä kertaakaan salissa kuullut, ettei jotain pyyntöä pystyttäisi toteuttamaan - paitsi tietysti pöytää ilman varausta. Parhaudella on hintansa.

Parhaudesta puheen ollen: Kaskiksen kanssa jo tutuiksi tulleille tai viinejä enemmän harrastaville oli listan loppuun perusviinipaketin kaveriksi ilmestynyt premiumviinipaketti. Koska koin kuuluvani ensin mainittuihin, päätin testata sen muutamaa euroa kalliimmasta hinnasta huolimatta.
Makumaailma oli erikoisempi: selvästi laajempi ja syvempi, jopa raskaampi, mutta peruspaketin tavoin lasilliset pitivät menua koossa alusta loppuun. Pekkasen Topia parempaa sommelieria saa kyllä hakea. Ja taas viljelin sanaa "paras" - se kuitenkin kuvaa Kaskista kaikkein parhaiten.

Keittiöntervehdys

Kaskiksen kalaympyrä muikusta

Kaskiskebab

Wanhantuvan ankkaa, punakaalia ja sellerilientä

Karitsaa Piikkiöstä, kaalia ja puolukkaa

Tyrniä ja valkosuklaata

Uuniomenaa Erikin tapaan

Ludusta kokemuksia

Kuun vaihteen kihlahumu vaihtui viikon edetessä tenttistressiksi, kun liikesaksan kesäkuulustelu alkoi häämöttämään horisontissa. Onnellinen hymy ei kuitenkaan tunnu hyytyvän millään. ;] Alkuviikosta metsästimme J:lle sormusta ja perjantaina ajelin mutkan Turkuun. Tentin päälle mulla oli sovittuna herkulliset treffit paikallisen opiskelukaverini kanssa. Kaupungin parhaaksi lounaspaikaksi tituleeraamani Ludu tuotti kuitenkin ilta-aikaan pettymyksen. Ruoka ei ollut paljon puolen päivän tarjontaa kummempaa. Ja minä kun niin pidin paikasta sen auetessa vuoden 2014 vaihtuessa.

Meillä ystäväni kanssa oli molemmilla vierähtänyt aikaa viimeisestä käynnistä ja päädyimme sen vuoksi ottamaan viiden ruokalajin maistelumenun - ikään kuin päästäksemme taas ajan tasalle ravintolan menosta. Valitettavasti rempseän raikas tyyli, jonka Ludusta vuoden takaa muistin, tuntui täysin kadonneen ja ruokalaji toisensa perään maistui liikaa mietityltä: lautasille oli yritetty koota jotain erikoista ja yllättävää, mutta onnistuttu luomaan vain kyseenalaisia yhdistelmiä. Paikoin jopa lounaalla nauttimani annokset veivät voiton illallismenusta, eikä homma todellakaan saisi tämän hintaluokan paikassa olla niin. Toisaalta - ottaisin minäkin paineita, jos samanikäistä kaiveria joen toisella puolella retosteltaisiin yhdeksi maan parhaista ravintoloista.

Kevyesti suolattua lohta, savustettua perunaa, rapuja ja mummonkurkkumajoneesia

Soijamarinoitua härän marmorifileetä, seesamivihanneksia ja ponzu-kastiketta

Päivän kalaa, lohi-rapumureketta, panzanella paistosta ja sahramilientä

Paahdettua possunkylkeä, punakaalipyreetä, kesäperunaa ja sipulilientä

Turun lounas nro 1: Ravintola Panini

Kävin viime viikon tenttien lomassa Turun lounaspaikka numero 1:ssä: ravintola Paninissa. Melkein 20 vuotias Panini on klassikko, jossa palvelu pelaa ja italialainen ruoka on suomalaisittain yllättävän autenttista. Hinta-laatusuhde kohtaa sekä lounaalla, että àla cartessa eikä pasta ole ikinä pettänyt. Ravintolan rempseän rento fiilis oli sen verran tarttuva, että maukas tomaattikastike hautasi hetkellisesti jopa mun tenttistressin. Ei voi siis muuta kuin suositella! ;]

Penne ai carciofi 9,70 €

Pasta fresca con mozzarella 10 €

Voinen lounas Turussa: Ravintola Smör

Kaskis on tällä hetkellä mun suosikkiasiani Turussa, mutta aika hyvänä kakkosena nyt, kun oma kotikin sijaitsee Larussa, tulee Smör - pala puhdasta skandinaavisuutta Aurajoen rannalla. 

Löysin tieni kellarin holvikaarien suojaan ensimmäisen kerran vasta viime syksynä Food & Funin aikoihin. Sen jälkeen oon kuitenkin tasaisin väliajoin käynyt hemmottelemassa itseäni Smörin lounaalla, sillä muuttopöhinä Hkiin on harmillisesti pitänyt mut poissa illalliskattauksista. Uskallan kuitenkin väittää, että ruokailu klo 12 pintaan on Smörissä melkein yhtä nautinnollinen kuin à la cartesta tilaaminen. Annokset ovat upean näköisiä, makuisia ja kokoisia. Perinteisen lounastarjoilun ongelmaa nälkää nujertamattomasta, silmissä ja suussa värittömästä ruuasta ei siis Kirjastosillan kupeessa ole. Mutta rehellisesti: Smör on kallis lounaspaikka - silti joka euron arvoinen!

Luomuvuohta ja hillottua karpaloa

Kissakalaa päivän kalana, perunamuhennosta ja kevätsipulikastiketta

Marenkia ja vadelmaa

 

Hinta: 3 ruokalajin lounas 28 €