München-vinkit vappuun

Vappu oli ja meni viikko sitten, mutta matkatärpit Müncheniin ovat ajankohtaisia aina! Sitäpaitsi vappu ei missään tapauksessa lukeudu suosikkijuhliini, mikä on varmasti käynyt selväksi aiempien vuosien postauksistani täällä ja täällä. Siksi olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain tänä vuonna viettää vappua Baijerin sydämessä, entisessä kotikaupungissani, Münchenissä. 

München on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Euroopassa - eikä vain siksi, että vietin siellä välivuoteni kieltä ja kulttuuria opiskellen, ja paikallisessa perheessä asuen. Münchenin tunnelmassa vain on "sitä jotakin". En tiedä johtuuko kaupungin kiireettömyys siitä, että se ei palvele pääkaupunkina. Vai onko hyvä fiilis rentojen baijerilaisten ansiota? No, olut ainakin saa hymyilemään ja sitähän Münchenissä riittää. Myös säät ovat kohtalaiset vuoden ympäri: kevät alkaa ajoissa ja syksy on pitkälle lämmin. Parisen kuukautta kestävän talven aikana saadaan lunta vaihtelevalla menestyksellä. Alpeille on kuitenkin vain reilun tunnin matka junalla ja aurinkoisimpina laskettelupäivinä näkee usein päärautatieasemalla paikallisia sukset ja laudat selässä matkalla päiväreissulle rajan tuntumaan. Mistä päästäänkin ensimmäiseen otsikkoon Münchenin matkatärpeissäni:

Liikkuminen Münchenissä

Münchenin metro- ja junaverkosto on kattava ja toimii yleensä hyvin. Paitsi, kun pakastaa. Silloin S-Bahnit eli paikallisjunat takkuavat aika armotta ja kauempaa on vaikea päästä keskustaan julkisilla. Keskustassa kaikki tarpeellinen kuitenkin on kävelyetäisyydellä tai ainakin metron eli U-Bahnin päässä. 

Lentokentältä Münchenin keskustaan pääsee helpoiten S-Bahnin linjoilla S8 ja S1, joista ensin mainittu kiertää kaupungin itäpuolelta, jälkimmäinen länsipuolelta. Molemmat kuitenkin päätyvät Münchenin ytimeen eli Marienplatzille.

Majoittuminen Münchenissä

Saksassa motellit ovat usein lähes yhtä tasokkaita, kuin hotellit. Motellien edullisempi hinta muodostuu yleensä vain karsituista palveluista, kuten aamupalan tai kuntosalin puutteesta. Huoneet ovat kuitenkin hyvissä motelleissa monesti huonoja hotelleja tasokkaampia.

Hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä motelli-ketju on Motel One. Keski-Euroopan lisäksi ketjun motelleja löytyy ainakin Isosta-Britanniasta. Myös ibis-ketjun modernit kohteet ovat ainakin Saksassa maan keskivertoa halpamajoitusta parempia.

Viiden tähden majoituksista voin suositella Sofitel-ketjun hotellia aivan Münchenin päärautatieaseman kupeessa. Luonnollisesti myös muiden luksusketjujen hotelleja löytyy ympäri kaupunkia, mutta autenttisempaa ylellisyyttä etsivien kannattaa ehdottomasti varata huone Königshofista, näyttävän Karlsplatzin reunamilta. 

Baijerilainen ruoka

Nälkään ei Münchenissä pääse kuolemaan. Perinteinen baijerilainen ruoka on ihanan rasvaista ja tuhtia. Münchenissä kannattaa aivan ehdottamasti syödä kaupungin oma versio Wieninleikkeestä eli Münchener Schnitzel. Oma suosikkini kuitenkin on mehevä Schweinshaxen eli porsaan potka peruna- tai leipä-Knödelin kera. "Kevyeksi" lounaaksi sopii hyvin Käsespätzle eli annos saksalaisten omaa pastaa runsaalla juustolla ja friteeratilla sipulilla. No, oikeasti kevyttä baijerilaista ruokaa ovat tankoparsat, kun niiden aika on. Jälkiruoaksi on kuitenkin otettava, ei Apfelstrudel, vaan Kaiserschmarrn eli pilkottua pannukakkua, tomusokeria, omenasosetta, manteleita ja rusinoita. Ah, niin vastustamatonta! Münchenin parhaan Kaiserschmarrnin saa Kaisergartenissa Münchener Freiheitin alueella. 

Baijerilaiseen ruokaan erikoistuneita Biergarteneita ja -hauseja eli olutpuutarhoita ja -tupia on Münchenissä jokaisessa kadunkulmassa. Kuten englantilaisissa pubeissa, bajerilaisissa Bierhauseissa saa aina perushyvää ja maittavaa paikallista ruokaa. Myös Münchenissä pahimmilla turistialueilla huomaa ravintoloiden kuitenkin kärsivän tutusta matkailijoiden aikaansaamasta syndroomasta: koska turistit eivät palaa, voidaan tarjota paskaa. Siksi suosin itse ravintoloita Schwabingissä, laatutietoisten paikallisten alueella, joka sijaitsee Marienplatzilta pohjoiseen. Pitkällä Leopolstrassella hyväksi todettuja baijerilaisia ravintoloita ovat mm. Bachmaier Hofbräu ja Wirtshaus Zur Brez´n. Näihin paikkoihin on kuitenkin suositeltavaa tehdä pöytävaraus.

Varmaankin rajan läheisyydestä johtuen, Baijeri on myös italialaisen ruoan kehto. Oma ehdoton suosikkiravintolani kaupungin italialaisista on Pepenero: niin halpaa, mutta niin hyvää!

Münchenin nähtävyydet

Münchenissä riittää nähtävää. Pelkästään patsastelu Marienplatzilla on kokemus sinällään, mutta oma suosikki"platzini" kaupungissa on Odeonsplatz, jolle pääsee Marienplatzilta näppärästi kävellen. 

Odeonsplatzilla sijaitsee upea Theatinerkirche ja yksi ihanimmista puistoista, mitä tiedän: Hofgarten. Jos sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, puiston keskellä sijaitsevassa pienessä Diana-temppelissä saattaa kuulla sellistin soittavan. Kokemus on kaikin puolin hieno: aurinko, vihreä nurmikko ja vanhasta marmorista kaikuvat pehmeät nuotit. Kyllä sielu lepää. 

Marienplatzin liepeillä sijaitsee myös jokaisen foodien mekka, Viktualienmarkt, jonne kannattaa suunnata tuoksuttelemaan baijerilaista toriruokaa ja meininkiä. Ylellistä historian lehtien havinaa pääsee Münchenissä kokemaan aivan keskustassa sijaitsevassa Residenzissä sekä upeassa Nymphenburgin linnassa vajaan 10 km päässä Marienplatzilta. Paikalle pääsee Münchenin ytimestä kätevästi esim. bussilla tai S-Bahnilla + raitiovaunulla. Linnan puutarha on suosittu ajanviettopaikka myös paikallisille - kuten on Englischer Gartenkin. Itse en jälkimmäistä kuitenkaan kokenut koskaan niin omakseni ja viihdyin paremmin muissa keskustan puistoissa. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä Englischer Gartenin eteläisessä päässä katsastamassa Isarin surffaajat!

Samalla reissulla voi piipahtaa myös Baijerin kansallismuseossa ja Haus der Kunstissa, jotka sijaitsevat aivan aaltojen tuntumassa. Kannattaa pitää myös pitää mielessä, että illan hämärtyessä jälkimmäisen kellarissa toimii yksi Münchenin klassisemmista yökerhoista: P1. 

Muita käymisenarvoisia museoita Münchenissä ovat Maxvorstadtin alueella vieri vieressä sijaitsevat Pinakotheket. Mielenkiintoinen kohde on myös Deutsches Museum sekä tietysti BMW-Welt, jonne kätevimmin pääsee metrolla kohti Olympiazentrumia.  

Niin ja järjestetäänhän Münchenissä aina syksyllä sellainenkin "nähtävyys" kuin Oktoberfest. Kai se on kerran elämässä koettava, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran jälkeen ole suosinut samalla Theresienwiesen alueella keväällä järjestettävää Frühlingsfestiä: vähemmän tungosta ja yhtä hyvää olutta, mutta ei niin paljon nurkissa nuokkuvia känniläisiä kuin Oktoberfesteilla. Kevättalvella maalis-huhtikuun vaihteessa Münchenissä järjestetään myös vahvojen oluiden tapahtuma, Starkbierfest.

Festeistä puheen ollen: joulun aikaan koko Baijeri täyttyy toinen toistaan sympaattisemmista joulumarkkinoista. Münchenissä ne kulkevat nimellä Christkindlmarkt ja täyttävät Marienplatzin idyllisillä kojuilla jopa kokonaiseksi kuukaudeksi ennen joulua. 

Põhjaka - Porsche Paraden kohokohta

Kaikilla on se jokin, mistä kesä on tehty.
Meidän perheessämme se on autoilu - vielä tarkemmin Porscheilu. Pohjoisessa ajokausi matalalle ja takavetoiselle klassikkomerkille on valitettavan lyhyn, mistä johtuen yritämme kesäkuukausien aikana ulkoiluttaa Possujamme mahdollisimman monipuolisesti. Suomen Porsche Clubin vuosittain järjestämä Parade on monen perheen pienimmänkin loman kohokohta. Hienot autot, kivat ihmiset, + 200 km päivätaipaleet ja vierailukohteet, joihin ei itsekseen löytäisi koskaan, takaavat joka kerta hauskan reissun. Tällä kertaa 24 auton letka suuntasi Viroon ja päristeli ristiin rastiin Eestin maakuntia.

Oma Paraden kohokohtani oli lauantaille valikoitunut lounaspaikka Paiden liepeillä. Ravintola Pohjaka vanhassa kartanossa oli lumoavan yhdistelmä historian lehtien havinaa ja modernia muotoilua. Sisutus oli mietitty ja idyllinen - viiniköynnösten valtaamasta terassirakennuksesta puhumattakaan!

Ruoka oli rehtiä, maukasta ja tuotettu lähellä. Ohjenuorana keittiössä tuntui olevan: kun raaka aineet ovat hyvät, perusmausteet riittävät. Salaattia rytmitti makeahko vinaigrette ja itsetehdyt krutongit. Suolan ja pippurin lisäksi oman vivahteensa possulle antoi paksu rasvakerros - siitä päätellen lautasella ei köllötellyt mikään teollisen massatuotannon tekele vaan rakkaudella ruokittu naapurin-Putte. Karttureiden kaljoitellessa, kuskit ryystivät minttuisen sitruksista raparperimehua, jota allekirjoittanut osti pullon kotiin asti. Myytävänä oli myös muita omatekoisia herkkuja sekä lähialueen käsityöläisoluita ja -siidereitä.

Green salad with cheese

Pork sirloin

t. vauhti-Viivi

Milano-vinkit - testaa ainakin yksi aperitivo!

Kävin viime viikonloppuna kääntymässä Milanossa, siellä vaihdossa olevaa hyvää opiskelukaveriani moikkaamassa. Kaupunki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta paikallisoppaasta ei koskaan ole haittaa - varsinkaan sellaisesta, joka hengittää italialaista kulttuuria ja jakaa intohimoni ruokaa. Lotta oli kahden päivän vierailuni ajaksi spotannut meille vain parasta.

Milano ei mielestäni ole kovin kaunis kaupunki tai ainakaan se ei edusta turisteille myytävää "rehevää" Italiaa kuten Toscana ja etelän kaupungit. Sen sijaan siinä yhdistyvät renesanssiarkkitehtuuri ja pilvenpiirtäjät, mutta bisneskaupungin fiiliksestä huolimatta italialaisen keittiön antimet maistuvat lähes yhtä herkullisilta, kuin Bolognassa, maan ruokapääkaupungissa. Esimerkiksi kaupungin signatuuriannoksessa, Risotto alla Milanesessa, suola ja sahrami solmivat täydellisen liiton. Sain myös huomata, että risoton maustamisen lisäksi milanolaiset tietävät, miten aperitivoa vietetään.

Aiempi kokemukseni tästä illallista edeltävästä drinkistä ja pikkusyötävästä rajoittui pelkkiin Aperol Spritzin seurana tarjoiltaviin oliiveihin ja perunalastuihin. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa se osoittautui kuitenkin runsaudessaan aivan muuksi, kuin nahistuneiksi cocktailpaloiksi. Viikolla aperitivo toimii paikallisten afterworkina, viikonloppuisin ruokahalua herättelevänä purtavana. Se tarjoillaan yleensä klo 18-20, minkä jälkeen italilaiset suuntaavat illalliselle kotiin tai ravintolaan. Pohjois-Italiassa on kuitenkin viime vuosina kehittynyt aperitivolle uusi muoto: apericena. Cocktailin hinnalla (8-12 €) ravintolat tarjoilevat buffet-pöydällisen alkupalojen ja illallisen yhdistelmää. Pahimmillaan niistä löytyy uppopaistettuja mozzarellatikkuja ja rasvaista Margheritaa, mutta Lotta tiesi paikan hieman sivummalla keskustasta, jossa 9 euron Mojiton kylkeen sai baaritiskin pituudelta leikkeleitä, pikkelssejä, salaatteja kuten Capresea, pizzaa, pastaa, grillattuja vihanneksia, paneroituja mereneläviä, bruchettaa, foccachiaa.. Lista jatkui sitä mukaan, kun astiat tyhjenivät ja kokkipojat kantoivat tarjolle lisää. Kolmen tunnin jälkeen olin ähkyssä, mutten humalassa - avausdrinkki jäi ainoaksemme, mikä tarkoitti, että autenttisen all-you-can-eatin hinnaksi tuli vain hassut 9 euroa - however, ylisokerinen Mojito yksin ei olisi ollut sen arvoinen.

Lauantai-illan aperitiivit nautimme juomien osalta modernimmin. Olin Departures-lehdestä bongannut Milanon eteläpuolella sijaitsevan, erikoiselta vaikuttavan ravintolan. Metroilimme Morivionen alueelle ja lopulta Carlo e Camilla löytyi vanhan teollisuusrakennuksen sisäpihalta. Puhtaanvalkoisia liinoja koristavat pöydät oli katettu valtavaan, harmaaseen tehdashalliin, jonka katosta roikkui kruunu, jos toinenkin. Ulos oli tuotu kalkkikivirouhetta ja rakennettu kaunis terassi valkoisista sohvaryhmistä. Juomat edustivat luovuutta ja cocktail-käsityötä parhaimmillaan. Palvelu pelasi ja aperitivon hengessä saimme maistiaisia myös keittiöstä. Ravintolapuoli kokonaisuudessaan jäi kuitenkin vielä to test -listalle, mutta onneksi Milanoon voi aina palata. Grazie Lotta, että ehdit emännöidä mua ja näyttää palan sun Italia-elämästä!

Malta-vinkit pääsiäiseen

Aurinko, allas ja Aperol Spritz. Mitä muuta voi ihminen lomalta toivoa?
No hyvää ruokaa, tietysti!

Ja sitä me saimme.
Lensimme J:n kanssa viettämään pääsiäisen pyhät (ja vähän enemmänkin) keskelle Välimerta ja viisi yötä myöhemmin palasimme kotiin pastamahat pystyssä. Malta oli tarjonnut meille parastaan ja tässä mielestämme saaren top 5 - ei tosin järjestyksessä, koska näin eri tyyppisiä ravintoloita tuntuu mahdottomalta vertailla keskenään. Kuten aina reissatessamme, hyödynsimme TripAdvisorin lisäksi paikallisia (tai ainakin melkein) kontaktejamme ja saimme J:n Maltalla vaihdossa olleelta italialaiselta tutulta vinkkinä 3/5 tämän listan annista. Kyseisen kaverin makuun on voinut aina luottaa, emmekä siksi epäröineet yhtään suunnitella ruokailujamme hänen varaansa - eikä tarvinnut pettyä.

1. The Avenue, St. Julian's

Runsaspaikkaisessa Avenuessa hinta ja laatu kohtaavat paremmin kuin hyvin. Lista koostuu suurimmaksi osaksi italialaisista herkuista ja paikallisista viineistä, joita monia löytyy myös piccolopulloissa. Ihastuimme tähän ravintolaan niin paljon, että illastimme siellä peräti kahdesti.

2. Gululu, St. Julian's

Ravintolan idyllinen sijainti Spinola Bayn äärellä edustaa Maltaa parhaimmillaan. Aurinkoisella terassilla, kävelykadun reunalla, tuntee olevansa 10 000 ihmisen St. Juliansia paljon pienemmässä kalastajakylässä. Gululun paistaa iltaisin paikallisia pizzoja, fritoja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla.

3. 1927, St. Julian's

Kotikutoinen perheravintola 1927 tarjoilee perinteistä maltalaista ruokaa Spinola Bayn poukamassa. Terassi lahdelle on aika vaatimaton, mutta ellei sisällä istuminen haittaa niin paikan rehdit annokset korvaavat kyllä auringon puutteen.

4.  Caviar & Bull, St. Julian's

Hotelli Corinthia St. George's Bayn yhteydessä sijaitsevasta ravintolasta on kerrassaan upeat näkymät Välimerelle. Se edustaa saaren tyylissä vähän finempaa suuntaa ja loppulaskukin oli sen mukainen. Olimme kuitenkin iloisia, että poikkesimme Caviar & Bulliin viimeisen iltamme kunniaksi - täydellinen Bellini ja hummeriannos kruunasivat ainakin minun lomani.

5. Guze Bistro, Valletta

Pikkuruinen bistro sijaitsee keskellä Vallettaa, kulmatalon kellarikerroksessa piilossa. Yritimme päästä sinne lounaalle, mutta totesimme, että paikka vaatii ehdottomasti pöytävarauksen - asiakaspaikkoja nimittäin oli ehkä parisenkymmentä. Sen mitä keittiöstä kannettavia annoksia ohimennen näin, sanoisin Guzen kuitenkin olevan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pääkaupungin tarjonnassa.
---
Hyvästä ruoasta huolimatta Malta ei onnistunut valloittamaan sydäntäni. Kuusi kokonaista päivää tuntui meille vähän liian pitkältä, vaikka vuokrasimme auton koko ajaksi. Vaikka säät suosivat, emme kumpikaan ole auringonpalvojia - jos ei jaksa viikkoa vain maata altaalla/rannalla, meidän mielestämme saarella ei ollut tarpeeksi nähtävää. Paikoin historiaa henkivä arkkitehtuuri, korkeat rosoiset rannat ja kirkas vesi olivat toki nautinto silmälle, mutten silti päässyt Maltan luonteesta ihan perille. Se tuntui olevan hämmentävä sekoitus elementtejä niin Italiasta, Pohjois-Afrikasta kuin Britanniastakin. Allekirjoittanut kuitenkin pitää ne mieluummin erillään ja virittäytyy tunnelmaan kuhunkin kohteeseen kuuluvalla tavalla.

Avenuen farfallessa riitti allekirjoittaneellakin syömistä

Pietari-vinkit itään matkustavalle

Piipahdin viikonloppuna Pietarissa. Huom. piipahdin, koska matka Helsingistä junalla on sama kuin kävisin kotona Pohjanmaalla. Hyppäsin aamu klo 6 Allegroon ja olin perillä jo reilusti ennen puolta päivää paikallista aikaa. Viisumissa matkan tarkoitus oli turismi, mutta tuli mun vähän töitäkin tehtyä. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsin tapaamaan yhä Moskovassa opiskelevan vaihtaribestikseni Katjan ja viettämään naurun täyteisen tyttöjen viikonlopun.

Olin käynyt Pietarissa viimeksi lapsena eikä muistikuvia juuri ollut muusta, kuin Talvipalatsin hulppeasta portaikosta. Kaupunki on kuitenkin Moskovaa selvästi eurooppalaisempi eikä englanninkielinen palvelu ole yhtä kiven alla, kuin maan pääkaupungissa. Vaikka Pietari ja Moskova ovat molemmat vain muutaman tunnin matkustuksen päässä, suomalaisten kynnys lähteä rajan toiselle puolen tuntuu olevan samalla tasolla, kuin Neuvostoliiton aikana. Yhteistä historiaamme venäläisten kanssa ei saa kauniimmaksi - se on fakta ja on valitettavaa, että hieno kulttuuri jää monelta kokematta ennakkoluulojen vuoksi. Pelottavat viisumisolmutkin aukeavat yllättävän kivuttomasti molemmin puolin rajaa operoivien matkatoimistojen avustuksella (esim. Lähialuematkat). Jos siis suunnitelmissa on lähiloma, jonka kohde ei vielä ole varmistunut, suosittelen pariisimaista Pietaria. Tässä sinne muutama tärppi:

Liikkuminen Pietarissa

Pietariin ja takaisin pääsee kätevimmin Allegrolla. Pullitin itse meno-paluustani 118 euroa. Lentoaika Helsingistä Pietariin on noin 1h 5 min. ja Finnairin hinnat pyörivät max. 200 eurossa. Vuoroja välillä on pari päivässä.

Perillä huomaa, että Pietari on yllättävän kompakti kaupunki ja keskustassa merkittävimmät nähtävyydet ovat aikalailla kävelymatkan päässä. Kätevin tapa liikkua pidemmälle on metro. Kaupungin julkiseen liikenteeseen on mahdollista hankkia matkakortti, jolle ladataan X-määrä matkoja, mutta viikonloppupyrähdyksen ajaksi suosittelen matkakolikitat, joita voi ostaa automaateista metroasemilta. Kännykkään kannattaa ladata Yandexin (paikallinen Google) metrosovellus, johon voit syöttää määränpääsi. Sovellus tunnistaa sijaintisi ja määrittää optimaalisimman reitin.

Majoittuminen Pietarissa

Pietarissa on useampiakin hotelleja suomalaiselle tutuilta ketjuilta kuten Radisson, Crowne Plaza ja Novotel. Omalta S-ryhmältämmekin löytyy kaupungista peräti kolme Sokos Hotellia. Tykkään itse panostaa majoitukseen ja aina, kun budjetti vain sallii, varaan luksusta. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta täytyy sanoa, että teen ennemmin löytöjä, kuin turvaudun ketjuihin. Yövyin viime viikonlopun visiitilläni TripAdvisorista bongaamassani Petro Palacessa ja olin oikein tyytyväinen valintaani.

Ruoka Pietarissa

Neljän kuukauden Moskovan vaihtoni aikana en kertaakaan saanut syödäkseni pahaa ruokaa. Jopa suosituimpia nähtävyyksiä ympäröivien kahviloiden annokset olivat ok. Tämä päti myös Pietarissa. Venäjän suurkaupungit eivät siis ainakaan vielä tunnu kärsivän Euroopassa yleisestä vaivasta: turistiruoasta. Tarkoitan tällä ilmiötä monissa keskeisellä paikalla sijaitsevissa ravintoloissa, joissa hinta ja laatu eivät kohtaa ollenkaan. En todellakaan suostuisi Roomassa poikkeamaan Colosseumin juurella nököttävään trattoriaan, mutta Pietarissa en epäillyt hetkeäkään piipahdanko Iisakin kirkon viereseiseen "Cчастьеen". Myös kaikki Nevski Prospektilla testaamamme paikat olivat parempia kuin hyviä. Jos seikkailumielinen pistäytyminen ei kuitenkaan houkuttele niin TripAdvisorin top-paikkoihin voi luottaa Venäjälläkin. Lehdistä ja blogeista löytyy myös usein hyviä tipsejä.

Älä missaa Pietarin parhaita burgereita!

Waves - Burgers&more on etsimisen arvoinen.

Me söimme kaupungin parhaat burgerit Wavessa ja upean italialaisen illallisen Italy Groupin ravintolassa. Venäjällä ketjuja ei tarvitse karttaa yhtä kaukaa, kuin täälä Suomessa: rajan toisella puolen ne ovat yleensä tae keskivertoa paremmasta ruuasta ja miljööseen on ollut rahaa panostaa. Hyvin pietarilainen malli ovat itsepalveluravintolat eli stolovajat, jotka tarjoilevat perinteistä venäläistä ruokaa edulliseen hintaan. Suuri osa kaupungin stolovajista on vieläkin yhtä nuhjuisia, kuin Neuvostoliiton aikaan, mutta esim. Marketplace-ketju on tuonut mallin 2000-luvulle ja ruoka oli kohtuullisesta hinnastaan huolimatta keskivertoa työpaikkaruokalaa parempaa.

Marketplace-itsepalveluravintoloissa (stolovajat) on panostettu myös viihtyvyyteen.

Pietarin nähtävyydet

Pietari on jo itsessään näkemisen arvoinen kaupunki: se on täynnä 1800-luvun lopulta peräisin olevia majastettisia rakennuksia ja ihania kahviloita. Kaupunkia on lukuisten kanaaliensa innoittamana tituleerattu Pohjolan Venetsiaksi, mutta minun mieleeni se toi ennemminkin Pariisin.

Jos olet tunnelmaturisti, Pietari tarjoilee sinulle kiehtovan kokonaisuuden perinteistä venäläisyyttä vahvoilla länsimaisilla mausteilla. Yhdistelmän kokee parhaiten kävelemällä ristiin rastiin keskustassa ja poikkeamalla mielijohteisesti sisään liikkeisiin ja ravintoloihin. Varsinkin jos pitää shoppailusta, Venäjän suurkaupungit ovat nyt parasta antia: ruplan kurssi antaa anteeksi isommatkin ostokset ja rajan takaa löytyy paljon sellaista, mitä Suomessa ei ole. Täytyy kuitenkin olla mieltynyt venäläisten tyyliin, että löytää edes paikallisesta H&M:stä mitään päällepantavaa, sillä niin targetoidusti maailmallakin tunnetut brändit ovat sisäänostaneet tuotteensa: karvaa, kukkaa ja kimallusta kiteyttää aika hyvin Venäjän vaatetarjonnan.

Jos taas olet turistityypiltäsi nähtävyyksien metsästäjä, kannattaa Pietarissa kiertää ainakin Eremitaasi-kokoelmaan kuuluvan Talvipalatsin sisältö sekä venäläisen taiteen museo. Kesällä upea kohde on Pietari Suuren kesäpalatsi, Pietarhovi, joka on noin 1,5 h bussimatkan päässä keskustasta. Mikäli valtiotason asiat kiinnostavat muutenkin kuin päämiesten asuintilojen osalta, Venäjän poliittisen historian museo on varmasti mielenkiintoinen kohde. Lisäksi Pietarinkävijälle Iisakin kirkko ja Kristuksen ylösnousemuksen katedraali ovat aika must.

Venäjä on kompleksinen, mutta kiehtova maa, jonka kulttuuriin viehtyy, kun sen oppii tuntemaan. Venäläiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja lämpimiä, kun heidän kanssaan ystävystyy. Ei voi kuitenkaan sanoa, että on nähnyt Venäjän käytyään Pietarissa tai Moskovassa - mutta niistä on hyvä aloittaa!



t. matka-Viivi





Vieras itärajan takana

Центральный детский магазин на Лубянке eli Lasten tavaratalo Lubjankalla
kattoterassilta saa kattavan silmäyksen Moskovan yli

Menneenä viikonloppuna sain odotetun vieraan tänne rajan taakse. Meillä oli J:n kanssa niin mukava viikonloppua yhdessä mun uudessa kotikaupungissani, että se tuntui melkein lomalta. Sen vuoksi halusin kirjoittaa siitä ennemmin tänne vakituisen blogini puolelle ja aiempien reissupostausteni tyyliin koota parin päivän kaupunkiloman elementtejä myös Moskovasta. Säästän vahtoblogini ennemmin arjen havainnoille tästä päällisin puolin hyvin samanlaisesta, mutta pinnan alla ah, niin erilaisesta kulttuurista.

J saapui perjantaina aamulennolla Sheremetyevon kentälle ja menin häntä sinne junalla vastaan. AeroExpress kulkee kätevästi keskustan rautatieasemilta kaupungin kolmelle suurimmalle lentokentälle. Vain yhden metropysäkin päässä mun asunnoltani sijaitsee Белорусская, jolta kulkee puolen tunnin välein juna Sheremetyevolle. Suunta maksaa 470 ruplaa eli nykyisellä kurssilla noin reilu 5 euroa.

Itseasiassa tämä oli jo J:n toinen kerta täällä mun luonani. Ensimmäinen viikonloppu yhdessä kului kuitenkin tekemättä oikeastaan mitään: ikävä oli lähtöni jälkeen jäytänyt meitä molempia niin, että halusimme vain olla läsnä toisillemme. Siksi päädyimme viettämään kotoisan viikonlopun vain kahden ja yksinkertaisesti nauttimaan siitä, että toinen oli vihdoin lähellä. Tälle kerralle olin kuitenkin tehnyt hieman suunnittelmia: bongannut ruokapaikkoja, varannut liput Bolshoihin ja sopinut treffit paikallisen parhaan ystäväni kanssa. Olin puhunut Katjalle niin paljon parisuhteestani, että halusin heidän vihdoin tapaavan J:n kanssa toisensa.

Olin säästellyt kaupungin parhaita burgereita testattaviksi J:n kanssa. Kentältä kotiuduttuamme suunnistimme Lubjankalle - emmekä pettyneet. Kuten olin kuullut, #FARШ:n sämpylöiden välistä löytyi kunnon täyslihapihvi ja oikeasti tuoreita vihanneksia: salaattikaan ei haissut säilöntäkaasuilta kuten Mäkkärissä. Alkuun paikan vuoronumerosysteemi hieman hämmensi suomalaista, mutta se osoittautui yllättävän toimivaksi: tilaus ja maksu ovella, minkä jälkeen kuitissa seisovaa numeroa vastaan saa juomapisteeltä tuopin. Lopulta myös tiskille kutsutaan samaisella numerolla itse purilaisia varten.

Perjantai-päivä oli kaikin puolin kylmä ja auringoton. Karkuun uhkaavaa sadetta suuntasimme ihan punaisen torin kulmalla olevaan Охотный ряд -kauppakeskukseen. Olen todennut sen jopa Moskovan standardeilla "keskihintaiseksi" paikaksi, josta löytyy vierivierestä mm. Mexx, Mango ja Zara. Siellä saimmekin sitten loppupäivän kulumaan. Ruplan kurssi on tällä hetkellä niin edullinen euroon nähden, että shoppailu täällä on naurettavan halpaa ja sitä kannattaa tehdä, vaikkei mitään tarvitsisikaan!

Lokakuinen viima jatkui myös lauantaina, mutta pilvistä pilkahteleva aurinko lämmitti kuitenkin sen verran, että uskaltauduimme vällyistä Arbatin alueelle iltapäiväkahville ja vohveleille. WaffleStory oli Instagramista bongaamani kahvila, joka tarjoili itseasiassa myös ihan kunnon (ranskalaista) ruokaa.

Arbatin ja Smolenskayan alueet länsi-Moskovassa vaikuttavat olevan modernin ravintolakulttuurin mekkoja. Mun täytyy varmaan itsekin lähteä sinne useammin karkuun valkoisia liinoja ja käydä katsastamassa, mitä mun suosikille, rennolle fine diningille, kuuluu täällä Venäjän pääkaupungissa.

Perinteiset vohvelit vanilijajäätelöllä ja tujauksella kinuskia olivat rapeita ja musta juuri oikeassa suhteessa suolaisia - yksiä parhaista syömistämme. Annoksessa ei onneksi kuitenkaan ollut makeaa mahan täydeltä:

Lauantai-illan ohjelmaksi olin varannut liput Bolshoihin La Traviata -oopperaan. Muistan itse nuorempana nähneeni erään baletin siellä, mutta siitä huolimatta miljöö teki jälleen vaikutuksen. Oopperakin oli hyvin toteutettu ja kompakti. Etenkin lavastus oli yksinkertaisuudessaan sekä upea, että vaikuttava - tuskin muualla, kuin Bolshoissa näkee lavalla elävän hevosen 1800-luvun kärryjen edessä. 

Oopperan jälkeen ehdimme näkemään myös toisen upean show'n, kun Moskovassa vietettiin viime viikolla Circle of Light -festivaalia ja useiden rakennusten julkisivuihin heijastettiin vartavasten niihin suunniteltuja valotaideteoksia. Bolshoi sai osakseen lyhyen koonnin Carmenista ja Joutsenlammesta musiikkia unohtamatta ja olin kyllä todella häkeltynyt siitä, mitä kaikkea valoilla voi saada aikaan!

Sunnuntaina ennen J:n saattelemista kentälle, poikkesimme myöhäiselle aamupalalle läheiseen Le Pain Quotidieneen. Belgialainen ketju saisi rantautua Suomeenkin: heidän ihanan elegantti orgaanisuuteen perustuva konseptinsa voisi toimia ainakin Helsingissä. Täällä kahviloita on ripirinnan ympäri kaupunkia - ehkä siksi, että  heidän ranskalaisessa tyylissään on jotenkin paljon samaa paikallisen kulttuurin kanssa.

Viikonloppu on aivan liian lyhyt sekä Moskovalle, että mulle. Ikävä puristaa nyt inhottavasti rintaa, mutta sen luulisi helpottavan, kun seuraavat vieraat Suomesta saapuvat: ylihuomenna tänne lentävät mun vanhempani ja jo ensi viikolla myös mulla on paikka Finnairilta Moskova-Helsinki välille. 

Lisää vaihdosta Rajan takana. 

When London was calling

En ikinä haluaisi asua Lontoossa. Pidennetyn viikonlopun kohteeksi se on kuitenkin täydellinen.
Teimme sinne J:n kanssa juuri todella ihanan reissun.

Odotin matkaa ihan täpinöissäni enkä ainoastaan siksi, että perjantai-maanantai vapaasta muodostui mun koko kesäni ainoa kunnon loma. Sen lisäksi, että sää hyvin epäenglantilaisesti suosi meitä koko pitkän viikonlopun ajan, nautin siitä, että olimme J:n kanssa molemmin jo aikaisemmin käyneet Lontoossa, eikä meidän siksi tarvinnut täyttää päiviä jonottamalla must-nähtävyyksille vaan pystyimme vain nauttimaan kaupungista.

Majoituimme ihan Lontoon ytimessä, vain muutaman sadan metrin päässä Piccadilly Circukselta, St. James Parkin kupeessa. Kuljimme pienen puiston läpi moni kerroin suunnatessamme kaupungille - käytännössä siis metrolle. Lontoossa se on ehdottomasti paras tapa liikkua paikasta toiseen. Kannattaa kuitenkin heti ottaa käyttöön Oyster card. Se tulee reilusti yksittäisiä paperilippuja halvemmaksi. Me kiinnitimme tähän huomiota vasta kolmantena päivänä eikä siinä konkurssissa auttanut enää edes Oyster card. :D

Vaikka Lontoon symbolisimmat nähtävyydet olisi katsastanut useammankin kerran, oluen nauttiminen auringossa niitä ihaillen on aina yhtä mukavaa. Oma ehdoton suosikkini on Tower Bridge: sen jykevä siluetti Thamesin yllä uhkuu historian ylpeyttä ja 1800-luvun lopun kuninkaallista voimaa.

Tower Bridgen suunnittelun lähtökohtana käytetty Tower of London oli jäänyt meiltä molemmilta kiertämättä aiemmin Lontoossa vieraillessamme. Mua on aina suunnattomasti kiehtonut keskiajan Lontoon ja Netflix-maratonit The White Queenia sekä Tudorsia ovat nostaneet mun kiinnostukseni lähes hypen tasolle. Sarjojen innoittamana oon tutkinut Edvard IV aikaa ja lukenut paljon myös Henry VIII:n vaimoista sekä Elizabeth I:stä. Siksi oli vavisuttavaa nähdä esim. Traitors' Gate, jonka kautta Toweriin on saapunut vangittuna mm. Henry VIII:n toinen vaimo ja Elizabeth I:n äiti, kuningatar Anne Boleyn.

 

Lauantai-illan vietimme teatterin penkeissä. The Lion King -musikaali on pyörinyt Lontoossa ja maailmalla jo vuosia, mutta en vain ollut onnistunut sitä missään näkemään. Siitä huolimatta, että Leijona kuningas on mun ehdoton suosikkini Disneyn piirretyistä ja Elton Johnin sävellykset musta suorastaan legendaarisia. Siksi tiesin musiikin saavan mussa varmasti väristyksiä aikaan, mutten osannut odottaa niin upeaa puvustusta ja koreografiaa, joka matki onnistuneesti eläinten liikehdintää. Väliajalla selvisi, ettei J-rukka ollut koskaan nähnyt piirrettyä versiota ja oli sen vuoksi vähän ulapalla musikaalin tapahtumista. Latasin samana iltana Leijona kuninkaan Padiin ja asia korjattiin jo paluulennolla kotiin, kun 32-vuotias J sai kokea yhden Disneyn tunteisiinvetoavimmista klassikoista ensimmäisen kerran. ;D

Lontoossa ehdottomasti kokemisen arvoista ovat sen eri kaupunginosat. Sunnuntaina metroilimme Notting Hilliin päiväkävelylle. Kaduilla saattoi aistia niin sanotun vanhan rahan läsnäolon ja paikoittain jopa tuntea matkustavansa ajassa 1900-luvun alkuun. Puistonpenkillä rentoutumisen jälkeen suuntasimme iltapäiväteelle The Athenaeum-hotelliin. Skonssit kunnon kermalla ovat parasta mitä Englannissa tiedän.

Hurmaavan traditionaalinen afternoon tea kuuluu mulla kategoriaan "ei saa Suomessa" ja pidimme tätä koko viikonlopun ohjenuoranamme mahan kurniessa. Nautimme heti perjantaina uskomattoman lounaan Gordon Ramsayn ravintolassa Chelseassa. Kokemus ansaitsee ehdottomasti enemmän palstatilaa eli laitan kuvia ja hehkutusta tulemaan myöhemmin ihan omana postauksenaan. Kolmen Michelinin lisäksi poikkesimme opiskelukaverini suosituksesta nameille dim sumeille Ping pong -ketjun ravintolaan Southbankissa. J:n Lontoossa asuva serkku taas vei meidät syömään Polpo-nimiseen rentoon tapaspaikkaan Covent Gardenissa. Myös tämä kohde näytti ketjuuntuneen ympäri Lontoota kourallisen ravintolan voimin. Molempia voin lämpimästi suositella. Hintataso tosin yllätti mut ihan koko Lontoossa. En ollut osannut edes kuvitella miten kallis kaupunki se voi olla ja euron huono kurssi puntaan nähden teki vielä osaltaan hallaa kukkarolle.

Lontoossa on ihan liikaa nähtävää ja vaikka siellä kävisi miten usein, ei muutamassa päivässä ehdi kuin raapaista pintaan. Vaikka meillä J:n kanssa oli todella suloinen, rentouttava ja tavallaan hienostunut loma, Lontoo sopii kohteena ennemmin äitilleni ja mulle. Kenties kuulen taas keväällä kaupungin kutsuvan, sillä meillä on jo pitkään ollut suunnitelmissa tyttöjen reissu Lontoon monipuolisiin museoihin keskittyen. ;>

Yours sincerely, 

V + J