Pietari-vinkit itään matkustavalle

Piipahdin viikonloppuna Pietarissa. Huom. piipahdin, koska matka Helsingistä junalla on sama kuin kävisin kotona Pohjanmaalla. Hyppäsin aamu klo 6 Allegroon ja olin perillä jo reilusti ennen puolta päivää paikallista aikaa. Viisumissa matkan tarkoitus oli turismi, mutta tuli mun vähän töitäkin tehtyä. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsin tapaamaan yhä Moskovassa opiskelevan vaihtaribestikseni Katjan ja viettämään naurun täyteisen tyttöjen viikonlopun.

Olin käynyt Pietarissa viimeksi lapsena eikä muistikuvia juuri ollut muusta, kuin Talvipalatsin hulppeasta portaikosta. Kaupunki on kuitenkin Moskovaa selvästi eurooppalaisempi eikä englanninkielinen palvelu ole yhtä kiven alla, kuin maan pääkaupungissa. Vaikka Pietari ja Moskova ovat molemmat vain muutaman tunnin matkustuksen päässä, suomalaisten kynnys lähteä rajan toiselle puolen tuntuu olevan samalla tasolla, kuin Neuvostoliiton aikana. Yhteistä historiaamme venäläisten kanssa ei saa kauniimmaksi - se on fakta ja on valitettavaa, että hieno kulttuuri jää monelta kokematta ennakkoluulojen vuoksi. Pelottavat viisumisolmutkin aukeavat yllättävän kivuttomasti molemmin puolin rajaa operoivien matkatoimistojen avustuksella (esim. Lähialuematkat). Jos siis suunnitelmissa on lähiloma, jonka kohde ei vielä ole varmistunut, suosittelen pariisimaista Pietaria. Tässä sinne muutama tärppi:

Liikkuminen Pietarissa

Pietariin ja takaisin pääsee kätevimmin Allegrolla. Pullitin itse meno-paluustani 118 euroa. Lentoaika Helsingistä Pietariin on noin 1h 5 min. ja Finnairin hinnat pyörivät max. 200 eurossa. Vuoroja välillä on pari päivässä.

Perillä huomaa, että Pietari on yllättävän kompakti kaupunki ja keskustassa merkittävimmät nähtävyydet ovat aikalailla kävelymatkan päässä. Kätevin tapa liikkua pidemmälle on metro. Kaupungin julkiseen liikenteeseen on mahdollista hankkia matkakortti, jolle ladataan X-määrä matkoja, mutta viikonloppupyrähdyksen ajaksi suosittelen matkakolikitat, joita voi ostaa automaateista metroasemilta. Kännykkään kannattaa ladata Yandexin (paikallinen Google) metrosovellus, johon voit syöttää määränpääsi. Sovellus tunnistaa sijaintisi ja määrittää optimaalisimman reitin.

Majoittuminen Pietarissa

Pietarissa on useampiakin hotelleja suomalaiselle tutuilta ketjuilta kuten Radisson, Crowne Plaza ja Novotel. Omalta S-ryhmältämmekin löytyy kaupungista peräti kolme Sokos Hotellia. Tykkään itse panostaa majoitukseen ja aina, kun budjetti vain sallii, varaan luksusta. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta täytyy sanoa, että teen ennemmin löytöjä, kuin turvaudun ketjuihin. Yövyin viime viikonlopun visiitilläni TripAdvisorista bongaamassani Petro Palacessa ja olin oikein tyytyväinen valintaani.

Ruoka Pietarissa

Neljän kuukauden Moskovan vaihtoni aikana en kertaakaan saanut syödäkseni pahaa ruokaa. Jopa suosituimpia nähtävyyksiä ympäröivien kahviloiden annokset olivat ok. Tämä päti myös Pietarissa. Venäjän suurkaupungit eivät siis ainakaan vielä tunnu kärsivän Euroopassa yleisestä vaivasta: turistiruoasta. Tarkoitan tällä ilmiötä monissa keskeisellä paikalla sijaitsevissa ravintoloissa, joissa hinta ja laatu eivät kohtaa ollenkaan. En todellakaan suostuisi Roomassa poikkeamaan Colosseumin juurella nököttävään trattoriaan, mutta Pietarissa en epäillyt hetkeäkään piipahdanko Iisakin kirkon viereseiseen "Cчастьеen". Myös kaikki Nevski Prospektilla testaamamme paikat olivat parempia kuin hyviä. Jos seikkailumielinen pistäytyminen ei kuitenkaan houkuttele niin TripAdvisorin top-paikkoihin voi luottaa Venäjälläkin. Lehdistä ja blogeista löytyy myös usein hyviä tipsejä.

Älä missaa Pietarin parhaita burgereita!

Waves - Burgers&more on etsimisen arvoinen.

Me söimme kaupungin parhaat burgerit Wavessa ja upean italialaisen illallisen Italy Groupin ravintolassa. Venäjällä ketjuja ei tarvitse karttaa yhtä kaukaa, kuin täälä Suomessa: rajan toisella puolen ne ovat yleensä tae keskivertoa paremmasta ruuasta ja miljööseen on ollut rahaa panostaa. Hyvin pietarilainen malli ovat itsepalveluravintolat eli stolovajat, jotka tarjoilevat perinteistä venäläistä ruokaa edulliseen hintaan. Suuri osa kaupungin stolovajista on vieläkin yhtä nuhjuisia, kuin Neuvostoliiton aikaan, mutta esim. Marketplace-ketju on tuonut mallin 2000-luvulle ja ruoka oli kohtuullisesta hinnastaan huolimatta keskivertoa työpaikkaruokalaa parempaa.

Marketplace-itsepalveluravintoloissa (stolovajat) on panostettu myös viihtyvyyteen.

Pietarin nähtävyydet

Pietari on jo itsessään näkemisen arvoinen kaupunki: se on täynnä 1800-luvun lopulta peräisin olevia majastettisia rakennuksia ja ihania kahviloita. Kaupunkia on lukuisten kanaaliensa innoittamana tituleerattu Pohjolan Venetsiaksi, mutta minun mieleeni se toi ennemminkin Pariisin.

Jos olet tunnelmaturisti, Pietari tarjoilee sinulle kiehtovan kokonaisuuden perinteistä venäläisyyttä vahvoilla länsimaisilla mausteilla. Yhdistelmän kokee parhaiten kävelemällä ristiin rastiin keskustassa ja poikkeamalla mielijohteisesti sisään liikkeisiin ja ravintoloihin. Varsinkin jos pitää shoppailusta, Venäjän suurkaupungit ovat nyt parasta antia: ruplan kurssi antaa anteeksi isommatkin ostokset ja rajan takaa löytyy paljon sellaista, mitä Suomessa ei ole. Täytyy kuitenkin olla mieltynyt venäläisten tyyliin, että löytää edes paikallisesta H&M:stä mitään päällepantavaa, sillä niin targetoidusti maailmallakin tunnetut brändit ovat sisäänostaneet tuotteensa: karvaa, kukkaa ja kimallusta kiteyttää aika hyvin Venäjän vaatetarjonnan.

Jos taas olet turistityypiltäsi nähtävyyksien metsästäjä, kannattaa Pietarissa kiertää ainakin Eremitaasi-kokoelmaan kuuluvan Talvipalatsin sisältö sekä venäläisen taiteen museo. Kesällä upea kohde on Pietari Suuren kesäpalatsi, Pietarhovi, joka on noin 1,5 h bussimatkan päässä keskustasta. Mikäli valtiotason asiat kiinnostavat muutenkin kuin päämiesten asuintilojen osalta, Venäjän poliittisen historian museo on varmasti mielenkiintoinen kohde. Lisäksi Pietarinkävijälle Iisakin kirkko ja Kristuksen ylösnousemuksen katedraali ovat aika must.

Venäjä on kompleksinen, mutta kiehtova maa, jonka kulttuuriin viehtyy, kun sen oppii tuntemaan. Venäläiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja lämpimiä, kun heidän kanssaan ystävystyy. Ei voi kuitenkaan sanoa, että on nähnyt Venäjän käytyään Pietarissa tai Moskovassa - mutta niistä on hyvä aloittaa!



t. matka-Viivi





Vieras itärajan takana

Центральный детский магазин на Лубянке eli Lasten tavaratalo Lubjankalla
kattoterassilta saa kattavan silmäyksen Moskovan yli

Menneenä viikonloppuna sain odotetun vieraan tänne rajan taakse. Meillä oli J:n kanssa niin mukava viikonloppua yhdessä mun uudessa kotikaupungissani, että se tuntui melkein lomalta. Sen vuoksi halusin kirjoittaa siitä ennemmin tänne vakituisen blogini puolelle ja aiempien reissupostausteni tyyliin koota parin päivän kaupunkiloman elementtejä myös Moskovasta. Säästän vahtoblogini ennemmin arjen havainnoille tästä päällisin puolin hyvin samanlaisesta, mutta pinnan alla ah, niin erilaisesta kulttuurista.

J saapui perjantaina aamulennolla Sheremetyevon kentälle ja menin häntä sinne junalla vastaan. AeroExpress kulkee kätevästi keskustan rautatieasemilta kaupungin kolmelle suurimmalle lentokentälle. Vain yhden metropysäkin päässä mun asunnoltani sijaitsee Белорусская, jolta kulkee puolen tunnin välein juna Sheremetyevolle. Suunta maksaa 470 ruplaa eli nykyisellä kurssilla noin reilu 5 euroa.

Itseasiassa tämä oli jo J:n toinen kerta täällä mun luonani. Ensimmäinen viikonloppu yhdessä kului kuitenkin tekemättä oikeastaan mitään: ikävä oli lähtöni jälkeen jäytänyt meitä molempia niin, että halusimme vain olla läsnä toisillemme. Siksi päädyimme viettämään kotoisan viikonlopun vain kahden ja yksinkertaisesti nauttimaan siitä, että toinen oli vihdoin lähellä. Tälle kerralle olin kuitenkin tehnyt hieman suunnittelmia: bongannut ruokapaikkoja, varannut liput Bolshoihin ja sopinut treffit paikallisen parhaan ystäväni kanssa. Olin puhunut Katjalle niin paljon parisuhteestani, että halusin heidän vihdoin tapaavan J:n kanssa toisensa.

Olin säästellyt kaupungin parhaita burgereita testattaviksi J:n kanssa. Kentältä kotiuduttuamme suunnistimme Lubjankalle - emmekä pettyneet. Kuten olin kuullut, #FARШ:n sämpylöiden välistä löytyi kunnon täyslihapihvi ja oikeasti tuoreita vihanneksia: salaattikaan ei haissut säilöntäkaasuilta kuten Mäkkärissä. Alkuun paikan vuoronumerosysteemi hieman hämmensi suomalaista, mutta se osoittautui yllättävän toimivaksi: tilaus ja maksu ovella, minkä jälkeen kuitissa seisovaa numeroa vastaan saa juomapisteeltä tuopin. Lopulta myös tiskille kutsutaan samaisella numerolla itse purilaisia varten.

Perjantai-päivä oli kaikin puolin kylmä ja auringoton. Karkuun uhkaavaa sadetta suuntasimme ihan punaisen torin kulmalla olevaan Охотный ряд -kauppakeskukseen. Olen todennut sen jopa Moskovan standardeilla "keskihintaiseksi" paikaksi, josta löytyy vierivierestä mm. Mexx, Mango ja Zara. Siellä saimmekin sitten loppupäivän kulumaan. Ruplan kurssi on tällä hetkellä niin edullinen euroon nähden, että shoppailu täällä on naurettavan halpaa ja sitä kannattaa tehdä, vaikkei mitään tarvitsisikaan!

Lokakuinen viima jatkui myös lauantaina, mutta pilvistä pilkahteleva aurinko lämmitti kuitenkin sen verran, että uskaltauduimme vällyistä Arbatin alueelle iltapäiväkahville ja vohveleille. WaffleStory oli Instagramista bongaamani kahvila, joka tarjoili itseasiassa myös ihan kunnon (ranskalaista) ruokaa.

Arbatin ja Smolenskayan alueet länsi-Moskovassa vaikuttavat olevan modernin ravintolakulttuurin mekkoja. Mun täytyy varmaan itsekin lähteä sinne useammin karkuun valkoisia liinoja ja käydä katsastamassa, mitä mun suosikille, rennolle fine diningille, kuuluu täällä Venäjän pääkaupungissa.

Perinteiset vohvelit vanilijajäätelöllä ja tujauksella kinuskia olivat rapeita ja musta juuri oikeassa suhteessa suolaisia - yksiä parhaista syömistämme. Annoksessa ei onneksi kuitenkaan ollut makeaa mahan täydeltä:

Lauantai-illan ohjelmaksi olin varannut liput Bolshoihin La Traviata -oopperaan. Muistan itse nuorempana nähneeni erään baletin siellä, mutta siitä huolimatta miljöö teki jälleen vaikutuksen. Oopperakin oli hyvin toteutettu ja kompakti. Etenkin lavastus oli yksinkertaisuudessaan sekä upea, että vaikuttava - tuskin muualla, kuin Bolshoissa näkee lavalla elävän hevosen 1800-luvun kärryjen edessä. 

Oopperan jälkeen ehdimme näkemään myös toisen upean show'n, kun Moskovassa vietettiin viime viikolla Circle of Light -festivaalia ja useiden rakennusten julkisivuihin heijastettiin vartavasten niihin suunniteltuja valotaideteoksia. Bolshoi sai osakseen lyhyen koonnin Carmenista ja Joutsenlammesta musiikkia unohtamatta ja olin kyllä todella häkeltynyt siitä, mitä kaikkea valoilla voi saada aikaan!

Sunnuntaina ennen J:n saattelemista kentälle, poikkesimme myöhäiselle aamupalalle läheiseen Le Pain Quotidieneen. Belgialainen ketju saisi rantautua Suomeenkin: heidän ihanan elegantti orgaanisuuteen perustuva konseptinsa voisi toimia ainakin Helsingissä. Täällä kahviloita on ripirinnan ympäri kaupunkia - ehkä siksi, että  heidän ranskalaisessa tyylissään on jotenkin paljon samaa paikallisen kulttuurin kanssa.

Viikonloppu on aivan liian lyhyt sekä Moskovalle, että mulle. Ikävä puristaa nyt inhottavasti rintaa, mutta sen luulisi helpottavan, kun seuraavat vieraat Suomesta saapuvat: ylihuomenna tänne lentävät mun vanhempani ja jo ensi viikolla myös mulla on paikka Finnairilta Moskova-Helsinki välille. 

Lisää vaihdosta Rajan takana.