Best Things Brunch @ Kahvila Silli

 

Best Things Brunch tarjoilee nimensä mukaisesti vain parhaita asioita. Ehdin himoitsemaan ihanan näköisiä toasteja ja upean värisiä smoothie bowleja pop-up kahvilan Instagramista kokonaisen vuoden, ennen kuin onnistuimme J:n kanssa raivaamaan kalentereistamme vapaan kesäviikonlopun ja piipahtamaan jo toistamisiin sympaattisessa Kahvila Siilissä järjestetylle brunssille. 

Päivä oli Suomen mittakaavassa kesäinen ja tarjoilu raikas. 20 euron brunssisetti sisältää aina toastin, smoothie bowlin, mehun, kahvin/teen ja pienen makean. Heinäkuussa maistelimme mustikkahummuksella voideltuja leipiä, mansikka-meloni-nektrariini smoothieta, omenamehua ja pähkinäistä suklaaraakakakkua - kaikki todella herkkuja! Seuraavaa kattausta odotellessa onkin hyvä fiilistellä esimerkiksi Brunssikeijon tai Jonnamaista-blogin suitsutuksia aiemmista Best Things Bruncheista. 

Kaartin Kutonen III

Pääsiäinen vierähti Levin maisemissa vanhempieni kanssa herkutellen ja keskiviikkona kävin yksin makumatkalla Kaartinkaupungissa. Tai no, yksin ja yksin: Kaartin Kut6sessa nimittäin parasta on juuri se, että tapaa uusia ihmisiä ja väkisinkin tulee jututtaneeksi muita seurueita, kun jakaa pöydän heidän kanssaan. En siis ollut ollenkaan pahoillani, vaikka heräsin lipunmyyntiin niin myöhään, että jäljellä oli enää yksittäisiä lippuja siellä täällä. Ostin reippaasti itselleni lähdön Pastiksesta ja päätin viedä itseni ulos. Nyt kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma nimittäin on jokaisen 100 euroa maksavalla lipulla saatavan suupalan ja siemaisun arvoinen.

Toiseksi parasta Kaartin Kut6sessa on se, että pitkien illallismenujen riesa, ähky, ei pääse niskan päälle, koska jokaisen ruokalajin välissä vaihdetaan paikkaa. Eikä siis vain tuolia vaan ihan koko ravintolaa! Kuusi 30 hlön ryhmää kiertää illan aikana Kaartinkaupungin katuja oppaan johdolla ja käy puolen tunnin piipahduksilla tapahtumassa mukana olevissa ravintoloissa. Muutaman minuutin happihyppely raivaa mukavasti tilaa seuraavalle annokselle ja pöydän ääreen päästäessä on taas jo vähän nälkä. Janokin - mutta ei kauaa. Jokaisessa ravintolassa voi lautasen kanssa yhteensovitetun lasillisen lisäksi kuitata jonkin talon digestiivin illan kulkua ryydittämään. Katkerot, grappat ja brandyt eivät lukeudu omiin suosikkeihini, mutta limoncello vielä menettelee. Kun Ragussa tarjolla oli heidän itse valmistamaansa sitruunalikööriä, en voinut vastustaa kiusausta - ja se oli niin herkullista! Kuten kaikki kyseisessä keskiviikkoillassa.

Omaksi suosikiksi, yli keväisen kevyiden parsojen, kaalien ja avokadojen, nousi Pompierin Karitsaa kolmella tapaa: Ahvenanmaalta tulevaa lihaa löytyi lautaselta mehevän ratatouillen sekaan jauhettuna, fileestä leikattuna viipaleena sekä aivan upeana Wallenberginä! Paikallaolijat voivat todistaa, että melkein nuolin lautaseni - ja lasini, johon karitsan seuralaiseksi kaadettiin ihanaa Riojalaista Tempranilloa. Siitä ei paljoa olisi kokonaisuus voinut parantua! Vaikkakin illan vahva kakkonen oli Spisin hauki puikulaperunamuusilla ja maukkaalla Pinot Noirilla. Kovin vain oli kaikki pientä minun makuuni..

kierroksen isäntämme Timo "Sir Lintsi" Linnanmäki

   

vain askeleen päässä Ragun Limoncellosta! 

   

   

   

Viimeisellä etapillamme Emossa saimme myös kaiken kruunaavan jälkiruoan (Valkosuklaata, vuohenmaitojäätelöä ja raparperia) ja erikseen sille viinin ja/tai kahvin tai teen, mutta kokonaisuudesta nappaamani kuva oli niin tärähtänyt, että valitettavasti se on julkaisukelvoton. Luonnollisestikaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan - vaikka "7. etapille" päädyttiinkin vasta helmikuussa avattuun Ohranaan Korkeavuorenkadulle.. Karu sisustus ei kuitenkaan säväyttänyt ja visiitti jäi yhteen Kölschiin. 

Psst. Kaartin Kut6nen IIII järjestetään taas syksyllä! Mukana olevat ravintolat ovat vielä salaisuus, mutta se ei ole, että tämä tapahtuma käy paremmaksi ja paremmaksi kerta toisensa jälkeen. Miksi liput muuten aina myytäisiin loppuun? Muista siis olla skarppina! 

P.S. Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on kokenut pienen muodonmuutoksen pääsiäispyhien aikana. Mitä tykkäätte? :] 

Reloven brunssi - rakkautta ensi puraisulla

Bongasin taannoin Delicious life with Karkkia Instagramista todella herkullisen näköisen brunssibuffetin. Kattaus jäi kummittelemaan mieleeni ja kun selvisi, että myös ystäväni oli nähnyt samaisen kuvan, päätimme siltä sekunnilta varata pöydän Reloven gluteenittomalle viikonloppubrunssille. Kyllä, luit aivan oikein: gluteenittomalle. Tiukka tammikuu, jolla aloitin vuoteni, avasi silmäni ruokarajoitteisuuden vaikeudelle - etenkin astuttaessa oman kotioven ulkopuolelle. Pelkästään kasviperäisen maidon pyytäminen erikseen lounaan jälkkärikahviin on yllättävän vaivalloista, kun sen joutuu tekemään joka ikinen päivä. Puhumattakaan liudasta kysymyksiä, jotka esitin tarjoilijalle sen kerran, kun tammikuussa eksyin ulos illalliselle. Tämä siis Shelterissä, josta kirjoitin täälä.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, miten paljon vaihtoehtoja tuola on tarjolla, kun vain osaa kysyä! Tosin näin ei varmasti ole ollut pitkään. Luulen, että Suomeen muutama vuosi sitten iskenyt ruokabuumi on raottanut myös erityisruokavalioiden maailmaa isommalle yleisölle. Ihmisten lisääntynyt arvostus ruokaa ja sen sosiaalista merkitystä kohtaan sekä herännyt kiinnostus ruoan alkuperään ja puhtauteen ovat laajentaneet yleistä tietoutta ruoasta ja levittäneet kokeilunhalua erilaisiin ruokavalioihin esim. painonhallinnan keinona. Nimimerkillä: gluteenittomuus osana myös omaa häädiettiä.

Muun muassa laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden tarjonnan kasvu on riemuvoitto niille, joiden on pakko noudattaa tiettyä ruokavaliota allergian tai muun sairauden vuoksi, mutta vielä on paljon tehtävää esim. vegaanisella saralla. Reloven viikonloppubrunssi Töölössä on kuitenkin malliesimerkki erilaisten ruokavaliosuuntausten huomioimisesta ja yhdistelystä mitä maukkaimmalla tavalla!

Kolmon3n on nimensä mukainen

Kallion helmeksi tituleerattu ravintola Kolmon3n oli pyörinyt mielessäni (ja to test -listallani) viime vuoden Taste of Helsingistä lähtien. Nimeltä mainitsemattomat henkilöt lähelläni kuitenkin kieltäytyivät astumasta Kaisaniemeä syvemmälle itä-Helsinkiin ja kärsin pitkään vakavasta seuranpuutoksesta - kunnes keksin pyytää ex-työkavereitani viettämään kanssani myöhästyneitä synttäreitä. Kyseisiä naisia ei tarvinnut Kallioon sen kummemmin maanitella ja niin olimme jo seuraavana perjantai-iltana matkalla kohti 3. linjaa.

Naiset päätyivät tilaamaan Kolmos3en menun + viinipaketin, mutta allekirjoittanut tyytyi juomaan vain lasillisen ja vaihtoi jälkiruoan juustoihin - koska häädietti. Juustovalikoima sattui kuitenkaan olemaan todella mieleeni ja Lehtikuohuhan nyt maistuu aina, vaikkei sitä oikein annoksiin pystykään mätsäämään.

Sieniallergiani vuoksi en myöskään voinut syödä menun toista alkuruokaa, osterivinokasrisottoa. Sen sijaan sain kalaohukaisia, jotka osoittautuivatkin illan parhaaksi annokseksi! Ne olivat juuri niin rapeita ja merellisiä, kuin pitikin, mutta myös raikkaita päälle pirskotellun porkkana"siirapin" ansiosta. Pääruokana tarjoiltu nieriä-annos ei sekään vetänyt vertoja kalaohukaisille, vaikka hyvää olikin. Tosin moitimme kaikki kyseistä annosta todella pieneksi.. Ja itseasiassa sama vaiva oli havaittavissa jokaisella lautasella, eikä illan päätteeksi todellakaan voinut sanoa olevansa täynnä. Summa summarum: kaikki maistui hyvältä, mutta haisi yliyrittämiseltä. Seurueemme tuomio oli ravintolan nimen mukainen: kauempana kärjestä, kuin mitä aluksi uskoisi. Tai ehkä odotuksemme vain olivat liian korkeat.

Savustettua artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta

Kalaohukainen, juureskaviaaria ja mätiä

Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja herneitä

Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta

Suomalainen juustovalikoima

Kolmos3n sekamelska

Shelter & Rusty - suojassa & ruosteisessa

eli Shelterissä & Rustyssa! Vaikka ensin mainitun ruoka ei vakuuttanut, jälkimmäisen cocktailit siivittivät tyttöjen illan sellaisiin sfääreihin, että tiputetuksi tuli kaikki kivet työnhausta ehkäisyyn ja seuraavana aamuna sydän tuntui höyhenenkevyeltä. Sen sijaan pää painoi 10 kiloa enemmän. Miksiköhän..?

Olin kyllä törmännyt Shelteristä kirjoitettuihin juttuihin sielä täälä, mutta jos joku olisi minulta kysynyt, mitä ihmiset ovat olleet viime kesän lopulla avatusta ravintolasta mieltä, en olisi osannut vastata. Sen verran tiesin, että ravintolan taustalla häärivät Suomen Top Chef Teemu Laurell ja Ragusta tuttu Antti Asujamaa, mutta tästä huolimatta en ollut luonut itselleni kummempia ennakko-odotuksia. Astuin siis avoimin mielin sisään steampunk'ahtavaan miljööseen Kanavanrannan punatiilimakasiinissa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että sisustus sopi ympäristöönsä. Hämärä sali henki teollisuutta, jota sen seinät ovat historiassaan nähneet.

Koska illan deittini ei ollut vielä saapunut, päätin ottaa lasillisen viiniä: seuraksi ja tiukan tammikuun loppumisen kunniaksi. Listalta ei kuitenkaan löytynyt Rieslingiä laseittain eikä sillä hetkellä mikään muukaan houkutellut. Myös alkoholittomien juomien lista oli sen verran olematon, että päädyin odottamaan ystävääni kuivin suin.

Seuralaiseni saavuttua söimme kolme ruokalajia ja kahvit ennen siirtymistämme yläkertaan. Jokainen annos kyllä oli edeltäjäänsä parempi, mutta siitä huolimatta lautaselliset eivät tuntuneet pääsevän vauhtiin. Maut olivat perushyviä ja saman raaka-aineen eri tekstuurien yhdistely piristi annoksia kivasti, mutta kooltaan ne olivat sen verran nafteja, että täyteen emme tulleet sillä tavalla, kuin ravintolassa toivoo. Tiedäthän: että housut vähän kinnaavat ja olet sen verran lähellä ähkyä, ettet mielellään enää söisi mitään lisää. No, niin ei käyny Shelterissä. Melkein olisin jälkkärin jälkeen tarvinnut koko setin uudelleen.

Maksettuamme kipusimme portaat ylös jälkiruoan jälkiruoille ja onnistuimme nappaamaan baarin parhaat paikat nojatuoleista sähkötakan edustalta. Yhdeksän aikoihin salissa oli vielä väljää, mutta puolilta öin lähtöä tehdessämme, oli jokainen tuoli jo käytössä. Torstaista lauantaihin Rustyn ovet ovat avoinna aina aamuneljään saakka, tiistai-keskiviikko klo 00 asti.

Rusty kuuluu samaan cokctail-klaaniin Liberty & Deathin, Trillby & Chadwickin, Books & Antiquesin ja 100 Dogsin kanssa. Taustalla vaikuttaa helsinkiläisten baari-alan ammattilaisten yhteenliittymä, Son of Punch. Tilaa Rustyssa on melkein yhtä paljoin, kuin kaikissa muissa Son of Punchin baareissa yhteensä, mutta vaikka se on klaanin ensimmäinen selvästi useamman asiakaspaikan ratkaisu, palvelun henkilökohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään - lasillisten herkullisuudesta puhumattakaan!

Helsingin aamupalat top 3 + lisämaininnat

Unohtakaa brunssit, sillä nyt in on aamupala. Ylensyöminen viikonloppuisin ei vain ole enää sen arvoista, kun itseään voi hemmotella arkenakin ja aloittaa päivänsä jollain muulla, kuin perinteisellä kahvilla ja kaurapuurolla. Tai Reissumiehellä. Aamupala on myös loistava palaveripaikka - se lyönee pian laudalta jopa lounaan. Näin uskallan ainakin ennustaa.

Tiukan tammikuuni aikana lohdutin itseäni aamupaloilla, kun pitkät illalliset lukuisine viinilasillisineen olivat pannassa ja yllätyin, miten monipuolinen tarjonta virkuista ravintoloista Helsingissä onkaan. Osa kahviloista avaa ovensa jo klo 7 ja monet viimeistään 7.30. Aamupala oman keittiön ulkopuolella tuntuu nyt olleen se jokin, pieni pala motivaatiota, jota olen etsinyt ja keino potkaista graduilupäiväni käyntiin - ravitsevasti ja herkullisesti. Jo kuukaudessa Helsingin kaduilta löytyi omat suosikit ja tässä ne ovat:

Cockin avokado toast on annoksen pioneereja Helsingissä

1. The Cock, Fabianinkatu 17

Kasarmintorin kulmalla jo tovin toiminut Cock tarjoilee aamupalaa arkisin klo 7.30-11. Lista on kattava ja syötävää löytyy niin vegelle, kuin lihansyöjällekin. Kahvi on aromikasta ja miljöö sopii sekä yksinäiselle puurtamiselle, että ystävien, kollegoiden tai asiakkaiden tapaamiseen.

2. Story, Kampin Kortteli & Vanha Kauppahalli

Korttelin avauduttua Kampin keskuksen 5. kerrokseen, sai Helsinki myös toisen Storyn. Mahtavaa, sanon minä! Vaikka Vanha Kauppahalli on ympäristönä upea, se on historiallisen vetoisa eikä talven kylmyydessä kovin mieluisa paikka istua läppärin kanssa varhaisesta saakka. Mutta nyt olen ottanut Kampista uuden kotini. Lista on kummassakin ravintolassa suht. sama ja edustaa perinteisempää aamupalasuuntaa sämpylöineen, puuroineen ja omeleitteineen. Vaikka on Storyn avokado toastikin aika herkku!
Aamupala kummassakin osoitteessa ma-pe klo 8-10.30 ja la klo 8-12. 

2. Deli Cafe Maya, Punavuorenkatu 3

Punavuoren sydämessä jo muutaman vuoden majaillut lounasravintola on kautta toimintansa tarjonnut myös maukasta aamupalaa. Vuoden alusta kahvilassa on kuitenkin vähän uudistettu vanhaa konseptia ja alettu tarjoilla vegaanista aamupalaa ma-pe klo 8-10.45. Lista vaihtuu viikoittain ja se on mahdollista kurkata ennalta Deli Cafe Mayan FB-sivulta. Pistäydyin paikalle useampaankin otteeseen tammikuun aikana, enkä pettynyt kertaakaan. Postasin Instagramiin kuvan eräästäkin ahkerasta aamusta.
---
Lisäksi vinkkaan länsihelsinkiläisille (ja miksei espoolaisillekin tai muiden kaupunginosien helsinkiläisille) parista helmestä Länärin lähettyvillä. Nämä niin ikään ovat loistavia aamupalapaikkoja ja sopivat myös ruokarajoitteisille. Kummallekin iso plussa.

+ Cargo, Ruoholahti

Ruoholahdenranta 8:n tontilla, merikonteista kootussa rakennuksessa toimii vegeravintola-kahvila, joka on avoinna aamusta aina iltakymppiin asti. Arkiaamujen ma-pe klo 7.30-11 lisäksi aamupala-annoksia tarjoillaan viikonloppuisin klo 10-15. Kaikki on mahdollista myös ottaa helposti take away.

+ Makers, Lauttasaari

Koska paikallista on suosittava aina, kun vain voi, piipahdan saaren omassa raakakahvilassa muutamankin kerran viikossa. Aamupalasetit ovat kevyehköjä, mutta herkullisia ja smoothiet ehdottomasti parhaimpia, mitä Helsingistä saa. Paikkana Makers on rennon kodikas - jokaisen larulaisen olohuone. Aamupalaa ma-pe klo 7.30-10 ja lauantaisin puurobaari klo 10 alkaen!

FODMAP brunssi

Tammikuussa Deli Cafe Mayan aamuissa on häärinyt A Brit in Helsinki -blogin Paul ja hänen vallassaan kahvilassa on testattu, miten vegaanimenu puree yleisöön. Kävin itsekin eräänä aamuna istumassa Punavuorenkatu 3:ssa ja paprikahummus & omena"voi" + vihreä smoothiebowl oli yksi parhaista saamistani aamupaloista ja se pesi mennen tullen mättöisät buffetit. Vahva suositus siis, sillä kuulemma konsepti tulee jatkumaan, vaikka itse kokeilun huipennus nähtiinkin viime sunnuntaina, kun Paul ja Ärtyvät ämmät yhdistivät voimansa ja tarjoilivat vegaanisen low-FODMAP brunssin Deli Cafe Mayan tiloissa. Myös Brunssikeijo oli paikalla!

Älä huoli - FODMAP kuulosti ensin myös mulle koodikieleltä, jota en puhu, mutta sen kun löi Googleen niin heti viisastui! Kyseessä on siis ruokavalio, jolla pyritään helpottamaan IBS:ään, eli ärtyvän suolen oireyhtymään liittyviä vatsavaivoja. Lyhenne FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides and Polyols, eli suomeksi fermentoituvat oligosakkaridit, disakkaridit, monosakkaridit ja polyolit. Ruokavalio pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin, joissa on havaittu, että tiettyjen raaka-aineiden hiilihydraatit imeytyvät elimistöön huonommin ja fermentoituessaan suolistossa aiheuttavat vatsakipuja, turvotusta, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä ja muita ruoansulatusongelmia. Oireita voi kuitenkin yrittää ennalta ehkäistä jättämällä ruokavaliosta pois nämä tietyt raaka-aineet ja juuri siten oli tehty Punavuoressa viime sunnuntaina. Ja kyllä oli namia! Valitettavasti vain iPhone-kuvat eivät tee tarjoiluille niiden ansaitsemaan oikeutta. Nikon jäi lähtöhässäkässä nököttämään eteisen pöydälle..

24 euron hintainen kokonaisuus piti sisällään kahvin/teen, noutopöydän ja kaksi erikseen valittavaa annosta. Olimme J:n kanssa samikset ja neljästä vaihtoehdosta pitäydyimme molemmat espanjanlaisessa omeletissa perunalla, pinaatilla ja fetalla sekä suklaasmoothiebowlissa. Annokset olivat supermaukkaita, enkä olisi itse niistä raaka-aineista kyllä kotona onnistunut. Allekirjoittaneelle tosin olisi täyteen vatsaan riittänyt pelkkä noutopöytäkin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy.. 

Vaikka tofusalaatti oli huippuhyvää, ihan ykkösiä olivat kaikki dippitahnat ja niihin sovitetut lohkoperunat. Porkkanalevite meni yksiin myös siemennäkkärin kanssa, mutta pesto se vasta räjäytti potin. Omnom! 

Iso kiitos herkullisesta (mutta myös valistavasta) brunssista Ärjyville ämmille ja britille Helsingissä. Toivottavasti näkisimme ainakin vielä toisen samanlaisen sunnuntaiaamun! 

---

Syömisen päälle kipaisimme päiväleffaan tarkistamaan La La Landin. Vaikka aamupala ei aiheuttanut minkäänlaisia mahanpuruja, elokuva sai niitä aikaan. Emme tykänneet: tarina oli heppoinen, ellei jopa olematon ja lallatukset niin irrallisia, etteivät osaltaan kantaneet vähäistä juonta yhtään eteenpäin. Eikö porukka ole ennen nähnyt musikaaleja, kun hehkuttaa moistaa kuraa? Ainoan ison plussan annan kameratyöskentelystä ja se onneksi on yhtenä elokuvan haalimasta 13 Oscar-ehdokkuudesta. Kolmestatoista!? En ymmärrä.