Kuura lämmittää Leviä

Levin uusin tulokas, marraskuussa ovensa avannut Kuura, on piristävä lisä hiihtokeskuksen ruokapaikkojen joukkoon, sillä tunturinjuuren tarjonta on tuntunut jo pitkään aika yksitoikkoiselta. Vaikka poro on hyvää ja turisteja ajatellen eksoottista, vivahteet ranskalaisesta keittiöstä ovat tervetulleita myös pohjoiseen.

Olimme varanneet pöydän klo 20 alkavaan uudenvuoden illan kattaukseen ja hyvä niin - emme nimittäin olleet ainoat uuden ravintolan bonganneet. Kiireestä huolimatta kaikki tarjoilijat jaksoivat hymyillä. Myös keittiön taso säilyi hyvänä, vaikka sali hiljalleen täyttyikin lähes äärimmilleen.  Pojat eli isäni ja J söivät neljän ruokalajin uudenvuoden menun, kun me tytöt taas nautiskelimme aivan uskomattoman merenelävä tarjottimen. Sen päälle jaksoin juuri ja juuri ahtaa itseeni annoksen turskaa, joka sekin oli kaikkea muuta, kuin rasvakeittimessä uitettu roskakala, johon olen yleensä ravintoloissa tottunut. Hyvän ruoan kruunasi ihanan iloinen palvelu ja osuvat viinit. Kuurasti taisi ihan yhden illan perusteella tulla vakkarimme Levillä - legendaarisen Myllyn Äijän ja Saamen Kammin lisäksi tietysti.

Toast Skagen

Seafood platter

Tällä kertaa illalliskavalkadi rajoittuu vain alkuruokiin, sillä loput räpsimistäni ruokakuvista olivat aivan kamalia. Edes herkullisesti asetellusta lemon piesta en saanut säädyllistä otosta. Eikä tästä oikein voi syyttää viiniäkään, sillä toimin illan kuljettajana ja join vain lasillisen. Aina ei vain voi onnistua.
Jäi meille sentään kauniita muistikuvia. :]

Nää ny lomaiLevis

Niin vain taas vierähti viikko Levin lumilla. Ajelimme koko joulupäivän Kauhajoelta perille asti ja takaisin Helsinkiin lensimme J:n kanssa uudenvuodenpäivänä. Perheelläni on ollut pohjoisessa mökki jo reilusti toistakymmentä vuotta enkä muista, koska olisin viimeksi viettänyt vuodenvaihteen muualla, kuin Kittilän Sirkassa. Onneksi tuo mieskin ihastui valkoisiin maisemiin, pakkasen kirkkaisiin auringonlaskuihin, toppavaatteiden lämpöön sekä kiireettömään touhuamiseen ja lähtee aina innoissaan mukaan, vaikka loma sielä tarkoittaakin mökin jakamista vanhempieni kanssa. 

Talvisempiakin vuodenvaihteita, kuin tämä, on toki tullut nähtyä. Vaikka luonnonlunta oli yli 50 cm, puut möllöttivät ilman valkoista peittoa ja taivaalta satanut märkä muistutti enemmän vettä, kuin lunta. Onneksi ilman kuitenkin pakastui viikon kuluessa ja pääsimme sekä laskemaan, että kelkkailemaan hyväkuntoisilla pohjilla. Muutaman lähemmäs -20 asteen päivän ohjelma taas koostui elokuvista, kirjoista, päikkäreistä, saunasta, poronkäristyksestä ja Alfabetistä. Tässä järjestyksessä.