Menneen viikon raportoimattomuus ei johtunut siitä, että olisin jo ehtinyt kyllästyä kirjoitteluun, vaan blogihiljaisuuteen johti 7 päivän detox-kuuri. Ei, en elänyt pelkällä vihersmoothiella, mutta melkein yhtä pahaan nälkäkiukkuun lihan, kanan ja kalan sekä vilja- ja maitotuotteiden pois jättäminen mut ajoi. Olo kyllä keveni kasvispitoisuudella ja about 2 kg turvotustakin tippui viikossa - parista retkahduksesta huolimatta (aprikoosi-couscous ja Tzatziki Sandron lounaalla to + kourallinen poppareita leffassa la)
Mutta ei musta todellakaan täyspäiväiseksi vegaaniksi olisi!
Toteutin kuurini Anna-lehdessä vuosi tai kaksi takaperin julkaistun detox-viikkomenun pohjalta. Pari reseptiä oli sellaisia, että saatan ottaa ne ihan arkikäyttöönkin: suht. hyviä, nopeita ja opiskelijabudjettiinkin sopivia. Mutta mahtui mukaan muutama täysin syömäkelvotonkin ateria. Niin innostunut testaaja en tässä kokeilussa kuitenkaan ollut, että olisin siitä täälä tehnyt tämän isompaa numeroa. Eli ei detoxeilusta sen enempää - ehkä kokeilen tätä tai jotain muuta konseptia vielä joskus uudelleen, ehkä en. Ravintola Oivan brunssia sen sijaan kokeilen ehdottomasti toistamisiin.
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Brunssilla Kalliossa: Ravintola Oiva
Hinta: 20,90 €
Kattaukset sunnuntaisin klo 10, 12 ja 14.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Streat Helsinki EATS
Päivä oli kylmä ja kaikkea muuta kuin keväinen, mutta meidän nälkää pilvet vain lisäsivät. Vaikka melkein jo päätin Suburbs-kiertueen perusteella jättää Eats-tapahtuman välistä, sunnuntain tyhjä agenda sai kuin saikin meidät lähtemään keskustaan - ja hyvä niin! Yli 60 katukeittiön kattaus oli huikea kokemus. Keli tosin verotti kävijöitä, mutta meitä se ei haitannut: jonottaa piti, mutta vain sopivasti ruokahalun keräämiseksi.
Mä starttasin vierailevalla tarjonnalla: berliiniläisen Fisch Artsin "Surf & Turf" burgerissa oli mehukkaan pihvin lisäksi marinoituja kuningasrapuja ja viskin savuista paistettua sipulia.
Lauantain hehkutuksia lukeneena J kavereineen halusi heti kärkeen käydä Akseli Herlevin tuhmilla burgereilla Naughty Brgr -truckissa, mutta joutuivat pettymään. Mausteet olivat kyllä kohdillaan ja etenkin rucola toi pirteän lisän sämpylöiden väliin, mutta suutuntuma pihvissä oli aika epämiellyttävä. En sitten tiedä onko J vain tosi vaativa street foodinsa suhteen vai yksinkertaisesti nirso, mutta hän ei ainakaan antaisi Helsingin burgerikuninkaan kruunua Herliville ja itse olen vähän samoilla linjoilla.
Kylmä ilma ja käsien palelu saivat meidät hieman poikkeamaan reitiltä: päätimme pistäytyä torikahveille ja belgialaisille vohveleille yhteen Kauppatorin lämmitetyistä teltoista. Kahvi lämmitti ja yllättävästi vohvelitkin olivat todella hyviä!
Jälkiruuan jälkkäriksi ajattelimme hakea cupcakesit Brklyn Bakerystä, mutta jonot sinne olivat niin turhauttavan pitkät ja sää kylmeni kylmenemistään, että sen sijaan päädyimmekin Texas BBQ:n teltalle ja nappasimme vielä ennen lähtöä gluteenittoman version pulled pork hot dogista eli hodarin ilman sämpylöitä. ;] Lihassa itsessään olisi voinut olla enemmän makua, sillä barbeque-kastiketta annosteltiin aika naftisti eikä jalopenojuustokastikekkaan oikein poltellut.
Mutta kyllä mä vain olen ylpeä Helsingistä: tänne on viime vuosina rantautunut herkullisia, houkuttelevia, huippuja ja upeasti organisoituja ruokatapahtumia, jotka vuodesta toiseen kehittyvät ja paranevat. Helsinki syö hyvin, maistuu hyvältä ja fiilistelee täysillä!
Mä starttasin vierailevalla tarjonnalla: berliiniläisen Fisch Artsin "Surf & Turf" burgerissa oli mehukkaan pihvin lisäksi marinoituja kuningasrapuja ja viskin savuista paistettua sipulia.
Lauantain hehkutuksia lukeneena J kavereineen halusi heti kärkeen käydä Akseli Herlevin tuhmilla burgereilla Naughty Brgr -truckissa, mutta joutuivat pettymään. Mausteet olivat kyllä kohdillaan ja etenkin rucola toi pirteän lisän sämpylöiden väliin, mutta suutuntuma pihvissä oli aika epämiellyttävä. En sitten tiedä onko J vain tosi vaativa street foodinsa suhteen vai yksinkertaisesti nirso, mutta hän ei ainakaan antaisi Helsingin burgerikuninkaan kruunua Herliville ja itse olen vähän samoilla linjoilla.
Kylmä ilma ja käsien palelu saivat meidät hieman poikkeamaan reitiltä: päätimme pistäytyä torikahveille ja belgialaisille vohveleille yhteen Kauppatorin lämmitetyistä teltoista. Kahvi lämmitti ja yllättävästi vohvelitkin olivat todella hyviä!
Jälkiruuan jälkkäriksi ajattelimme hakea cupcakesit Brklyn Bakerystä, mutta jonot sinne olivat niin turhauttavan pitkät ja sää kylmeni kylmenemistään, että sen sijaan päädyimmekin Texas BBQ:n teltalle ja nappasimme vielä ennen lähtöä gluteenittoman version pulled pork hot dogista eli hodarin ilman sämpylöitä. ;] Lihassa itsessään olisi voinut olla enemmän makua, sillä barbeque-kastiketta annosteltiin aika naftisti eikä jalopenojuustokastikekkaan oikein poltellut.
Mutta kyllä mä vain olen ylpeä Helsingistä: tänne on viime vuosina rantautunut herkullisia, houkuttelevia, huippuja ja upeasti organisoituja ruokatapahtumia, jotka vuodesta toiseen kehittyvät ja paranevat. Helsinki syö hyvin, maistuu hyvältä ja fiilistelee täysillä!
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Turun paras lounas: Ludu
Turussa on aina ilo lounastella, koska sielä vain harva paikka on pilattu lounasbuffamössöllä. Suurella osalla ravintoloita annokset tarjoillaan pöytiin myös lounaan yhteydessä ja konsepti toimii: harvoin oon missään joutunut odottamaan 10 minuuttia kauempaa.
Ludussa hinta-laatusuhde on kuitenkin ihan pielessä: fine dining annoksista maksaisi mielellään enemmänkin kuin 12 euroa. Hinta sisältää alkuruuan (usein keitto) ja parilla lisäeurolla on mahdollista syödä vielä jälkkärikin. Keskiviikkona sain syödäkseni elämäni parhaat lätyt. Puuttumaan jäi vain puusaunan jälkeinen raukea olo ja keskikesän järveen laskeva aurinko, sillä rapeus oli kohdillaan.
Ludussa hinta-laatusuhde on kuitenkin ihan pielessä: fine dining annoksista maksaisi mielellään enemmänkin kuin 12 euroa. Hinta sisältää alkuruuan (usein keitto) ja parilla lisäeurolla on mahdollista syödä vielä jälkkärikin. Keskiviikkona sain syödäkseni elämäni parhaat lätyt. Puuttumaan jäi vain puusaunan jälkeinen raukea olo ja keskikesän järveen laskeva aurinko, sillä rapeus oli kohdillaan.
Gazpacho |
torstai 19. maaliskuuta 2015
Ellei jopa Helsingin paras salaattibaari: Ravintola Factory
Aleksanterinkatu kolmentoista eli Aleksi13:n yläkerrassa on mun mielestäni yksi Helsingin parhaista salaattibaareista. Lisäksi Factoryn lounaalla tarjoillaan lämmin buffet. En ole kuitenkaan sitä vielä testannut, koska paikan salaateissa riittää syömistä suurempaankin nälkään.
Salaattibaari toimii siten, että valittavana salaattipohjan päälle on aina kaksi lisuketta kultakin "hyllyltä" ja koko satsi maksaa 10,50 euroa. Sekä proteiini-, että kasvisvalikoiman laajuus saa usein aikaan runsaudenpulan ja valinnan vaikeuden ja täytyy sanoa, etten edes tiedä onko lisätäytteiden osto mahdollista.



Salaattibaari toimii siten, että valittavana salaattipohjan päälle on aina kaksi lisuketta kultakin "hyllyltä" ja koko satsi maksaa 10,50 euroa. Sekä proteiini-, että kasvisvalikoiman laajuus saa usein aikaan runsaudenpulan ja valinnan vaikeuden ja täytyy sanoa, etten edes tiedä onko lisätäytteiden osto mahdollista.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Sandron brunssi – at last!
Koska paras
ystäväni Pohjanmaalta oli käymässä Hkissä, oli aika vihdoin varata pöytä
Sandron sunnuntaibrunssille Eiraan. Lounaskokemus alkuvuodesta oli ollut pieni
pettymys: palvelu kaipasi organisointi, sillä pöytiintarjoillut pääruoka-annoksemme
olivat ensin väärät ja sitten haaleat eikä plokkaus asiakkaiden jäljiltä oikein
toiminut. Brunssi oli kuitenkin kaiken hehkutuksensa arvoinen.
Salaateissa
oli raikas ja tuore maku ja raaka-aineiden vivahteet pääsivät kaikissa oikeuksiinsa.
Omia suosikkejani olivat pehmeä punajuurisalaatti, aprikoosicouscous ja
tabbouleh sekä talon oma tzatziki. Lämpimien ruokien puolella
sahrami-hollandaise lohi oli todella hyvää, mutta viikuna lammas harmittavan
sitkeää. Usein jälkiruokapöytä koituu brunssien pettymykseksi, mutta Sandrossa
se kyllä kruunasi koko komeuden – etenkin gluteeniton mangokakku.
Sunnuntaibrunssi
Sandrossa oli kyllä kaikin puolin miellyttävä kokemus: palvelu pelasi, tarjoilu
toimi joustavasti ja ruuat olivat todella laadukkaita ja maukkaita. Mun korianteria
vihaavaa miestä ei tosin Sandroon voisi viedä, koska vihreitä lehtiä oli ihan kaikkialla. Tuskin myöskään lauantain vegaanipainotteinen tarjoilu uppoaisi.
Allekirjoittanut aamun ajatuksissa |
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Streat Helsinki Suburbs
Tänään oli vihdoin meidän vuoro: Streat Helsinki Suburb kurvasi päiväksi tänne Lauttasaareen. Katuruokailua elvyttävä
Streat Helsinki Eats -tapahtuma järjestettiin viime keväänä ensimmäisen kerran
ja on tänä vuonna laajentunut tiiviiksi viikon mittaiseksi erilaisten tempausten ilmiöksi. Helmi-maaliskuun aikana toteutettu Suburbs-kiertue piti
sisällään neljän lähiön valloituksen: Malmi, Kontula, Vuosaari ja Lauttasaari. Vaikka saaremme luokittelu lähiöksi ensi alkuun närkästyttikin larulaisia, ei pikkusieluisuus tappanut ihmisten into alueemme mukana olosta. Aurinkoinen päivä tuntui vauhdittavan entisestään tapahtuman suosiota Larun valveutuneiden kulinaristien keskuudessa ja asukkaita valui paikalle ihan jonoiksi asti. Meillä
ei J:n kanssa oikein ollut aikaa jonotella, koska miestä piti iltapäivästä
kyyditä kentälle, mutta kävimme kuitenkin pikaisesti nappaamassa yhdet annokset Kimchi Wagonista.
Inkivääri-kookoskana potkaisi, muttei oikein muuten
maistunut miltään. J:n Korean BBQ Pork riisillä katosi nälkäisiin suihin ennen
kuin ennätin kameran kanssa hätiin. Ensi viikonloppuna keskustassa on tarjolla tapahtuman koko kattaus, mutta täytyy sanoa, että niin huippua fiilistä Suburbsista ei jäänyt, että silloin aivan välttämättä täytyisi lähteä syömään Helsingin kanssa. J oli sitä mieltä, että hän ainakin jäisi ruokatapahtumasektorilla ennemmin odottamaan Taste
of Helsinkiä. Itse kuitenkin innostuin modernista katuruoka -genrestä sen verran, että tulevaisuudessa, jos sattumalta ohitan parkkeeratun food truckin, en kävele skeptisesti ohi vaan pistäydyn syömään hyvin!
torstai 12. maaliskuuta 2015
Turun huippu: Ravintola Kaskis
Jos on sitä mieltä, ettei Turussa ole tai sieltä tule mitään hyvää, niin on pahasti väärässä, sillä helmikuussa vuoden täyttänyt Erik Mansikan, Simo Raision ja Topi Pekkasen ravintola Kaskis Kaskenkadulla tarjoaa tällä hetkellä Suomen parasta rentoa fine diningia.
Kaskiksessa on vain sitä jotakin. Pojat eivät pelkää kokeilal uutta tai laittaa klassikkoannoksia uuteen uskoon - olen päässyt maistamaan mm. Toast Skagenin, kesäkeiton ja nyt bouillabaissen á la Kaskis: versiot, jotka päihittivät mennen tullen mielikuvituksettomiksi jämähtäneet perinneruuat.
Ruoka on jättänyt jopa minut usein sanattomaksi. Lautaselliset ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt keittiöstä nousevan ja maut ovat kielellä niin puhtaita, että jokaisen raaka-aineen pystyy tunnistamaan. Jo omaksi klassikokseen muodostunut Kaskiksen kalaympyrä on aina yhtä yllättävä kokonaisuus kauden raikkautta eikä ravintolan omaa saaristolaisleipää voita mikään. Ellei ruoka yksin niin viimeistään sille paritettu viini räjäyttää potin - joka kerta.
Ruualla ei Kaskiksessa leikitä: raaka-aineissa suositaan lähialueen tuottajia ja viineissäkin painottuvat pientilalliset ja luomu. Kuuden ruokalajin Kaskis-menulla saa syötyä itsensä enemmän kuin täyteen. Annokset ovat reilun kokoisia, eikä pääraaka-aineissa, kuten lihassa ja kalassa, pihistellä. 58 euroa maksava menu + 40 euron viinipaketti jäävät suunnitellusti nippa nappa alle satasen. Laatuun nähden hinta voisi hyvin olla tuplan. Varaustilanne kuukauden päähän alkaa kuitenkin jo olemaan tiukka eli kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä Turkuun kohdistuvaa makumatkaa suunnitellessa.
Kaskiksessa on vain sitä jotakin. Pojat eivät pelkää kokeilal uutta tai laittaa klassikkoannoksia uuteen uskoon - olen päässyt maistamaan mm. Toast Skagenin, kesäkeiton ja nyt bouillabaissen á la Kaskis: versiot, jotka päihittivät mennen tullen mielikuvituksettomiksi jämähtäneet perinneruuat.
Ruoka on jättänyt jopa minut usein sanattomaksi. Lautaselliset ovat kauneinta mitä olen koskaan nähnyt keittiöstä nousevan ja maut ovat kielellä niin puhtaita, että jokaisen raaka-aineen pystyy tunnistamaan. Jo omaksi klassikokseen muodostunut Kaskiksen kalaympyrä on aina yhtä yllättävä kokonaisuus kauden raikkautta eikä ravintolan omaa saaristolaisleipää voita mikään. Ellei ruoka yksin niin viimeistään sille paritettu viini räjäyttää potin - joka kerta.
Ruualla ei Kaskiksessa leikitä: raaka-aineissa suositaan lähialueen tuottajia ja viineissäkin painottuvat pientilalliset ja luomu. Kuuden ruokalajin Kaskis-menulla saa syötyä itsensä enemmän kuin täyteen. Annokset ovat reilun kokoisia, eikä pääraaka-aineissa, kuten lihassa ja kalassa, pihistellä. 58 euroa maksava menu + 40 euron viinipaketti jäävät suunnitellusti nippa nappa alle satasen. Laatuun nähden hinta voisi hyvin olla tuplan. Varaustilanne kuukauden päähän alkaa kuitenkin jo olemaan tiukka eli kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä Turkuun kohdistuvaa makumatkaa suunnitellessa.
Keittiön tervehdys |
Sokerisuolattua siikaa, kukkakaalia ja rapua |
Kaskiskebab, jogurttikastiketta ja tomaattisalsaa |
Paahdettua mustajuurta, tummaa sipulilientä ja savukylkeä |
Itseleivottua Saaristolaisleipää (omnom!) |
![]() |
"Bouillabaisse Kaskis" |
Glaseerattua possunposkea, sitruunaa ja maa-artisokkaa |
Porkkanakakkua, kanelia ja tuorejuustoa |
Xoco Kaskis |
![]() |
Täysi ja onnellinen sybariitti illallisen jälkeen |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Etelä-Pohjanmaalta Turun kautta larulaistunut kulinaristi kirjoittelee aktiivisesta arjesta elämänsä miehen kanssa.
Pääosaa näyttelevät ruoka, matkat ja ruokamatkat. Sivurooleissa sisustus, atooppisen ihon hoito ja vajaa kolmikymppisen naisen ajatukset maailmasta.
TYKÄTYIMMÄT
ARKISTO
-
►
2017
(18)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2016
(52)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (7)
-
▼
2015
(67)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (7)
-
▼
maaliskuuta
(12)
- Brunssilla Kalliossa: Ravintola Oiva
- Streat Helsinki EATS
- Turun paras lounas: Ludu
- Ellei jopa Helsingin paras salaattibaari: Ravintol...
- Sandron brunssi – at last!
- Streat Helsinki Suburbs
- Turun huippu: Ravintola Kaskis
- Kunnes kuolema meidät erottaa
- Kauhajoen helmi: Valkoinen Puu
- Yllättävä viikonloppu
- Illallinen Francis Underwoodin kanssa
- Raakasuklaa Workshop
- ► helmikuuta (3)
HAE
aamupala
autot
avioliitto
brunssi
cocktailit
Helsinki
ihonhoitovinkit
iltapala
Irlanti
Iso-Britannia
joulu
juhannus
Kaapelitehdas
kahvila
kaupunkiloma
kosmetiikka
koti
kuvina
lauantaibrunssi
Levi
lounas
Malta
matkatärpit
nähtävyydet
parisuhde
Portugali
raakakahvila
raakaruoka
sisustus
smoothie
sunnuntaibrunssi
Tampere
Taste of Helsinki
testissä
Teurastamo
Turku
vaihto
vappu
vappubrunssi
Venäjä
viinivinkki
välipala