Parsarisotto – kevätsesongin avaus

Onnistuneen risoton salaisuus ei oikeasti ole mikään salaisuus. Avaimet onnistumiseen tämän italialaisen klassikon kanssa ovat kunnon risottoriisi, reilu loraus kuivaa valkoviiniä ja aito Parmesan. Ne pelastavat avuttomammankin kokin ja antavat vaikutelman siitä, että kaikki on under control. Hyvien raaka-aineiden lisäksi risottoa täytyy kuitenkin myös malttaa hämmentää. Kauhan varressa seisominen on tärkeää, jotta riisistä saadaan irtoamaan tarpeeksi tärkkelystä. Tärkkelys nimittäin on se, mikä tekee risoton koostumuksesta kermaisen - ei creme fraiche. Sitäpaitsi se tulee ihan väärästä valtiostakin. Kaveriksi lieden äärelle sopii hyvin Dreissigackerin Riesling – joka muuten toimii hyvin myös itse risoton kanssa!

Vaikka perusrisotto selviää ihan omillaankin, parsa on sille hyvä kaveri. Rakastan parsaa - ja rakastan risottoa. Siksi tämä seuraava resepti poikkeuksetta avaa meidän keittiömme parsakauden.

Edustan itse sitä koulukuntaa, joka kuorii parsat. Olen testannut höyryttää parsoja sekä kuorellisina, että kuorettomina ja ainakin omassa suussani kuoret saavat parsat maistumaan puulta. Myönnän, että kuorimaveitsen kanssa leikkiminen on äärimmäisen turhauttavaa, mutta tässäpä ohjeessa kuivista päistä ja kuorista keitetään ihana kasvisliemi risotolle ja lupaan, että kaikki vaiva on sen arvoista!

Parsarisotto

nippu parsoja
1 iso sipuli
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
noin 5 dl itsetehtyä kasvislientä*
raastettua parmesania
oliiviöljyä
voita
suolaa ja pippuria

*Poista parsoista puinen osa tunnustelemalla, mistä kohdin varsi napsahtaa poikki. Tämän jälkeen kuori parsat nuppuja lukuunottamatta.  Mausta 5 dl vettä ripauksella suolaa ja ala hiljalleen keittämään kuoria ja varsien puisia osia. Paloittele kuoritut parsat haluamasi kokoisiksi paloiksi - esim. peukalonpää on hyvä mitta. Höyrytä parsapaloja noin 1 desilitrassa suolalla maustettua vettä. Pari minuuttia riittää, sillä palat saavat jäädä reilusti al denteiksi. Ota parsojen keitinvesi talteen ja jäähdytä palat kylmässä vedessä. Lisää keitinvesi tuleilla olevaan kasvisliemeen ja siivilöi se talteen.

Kuullota kattilassa runsaassa voissa silputtu sipuli, kunnes se pehmenee. Älä ruskista. Lisää sekaan riisi ja hämmennä, kunnes riisi muuttuu hivenen läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna kiehahtaa siten, että neste haihtuu lähes kokonaan. Kaada sen jälkeen kattilaan pari desiä itsetekemääsi kasvislientä. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua koko ajan hiljalleen, mutta älä päästä sitä kuivumaan. Käytä tarvittaessa enemmän lientä. Jatka, kunnes risotto on pehmeän täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Tämä vie noin 20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita mukaan muutama teelusikallinen voita sekä runsaasti raastettua parmesania. Lisää lopuksi keitetyt parsapalat ja sekoita. Ripottele päälle vielä hieman parmesania ja tarjoile välittömästi.

Karamellipossu vie tajun

Valmistimme tätä ravintola Farangin perinteistä herkkua eli karamellipossua jo loppiaisena, mutta sen raportoiminen tänne jäi odottamaan vuoroaan. Ehdin jopa kokkailemaan ruuan uudelleen J:n syntymäpäivän kunniaksi ja se maistui myös toisella kerralla aivan yhtä uskomattomalta. Emme olleet voineet kuvitellakaan, että annoksesta saisi kotioloissakin niin hyvää ja autenttista - yksinkertaisella ohjeella!

Karamellipossu vaatii kuitenkin malttia ja pitkää pinnaa. Uunin edessä on turha vartoa ja käskeä lihaa kypsymään nopeammin, koska se ei sitä tee. Huomasimme, että uunista riippuen neljä ja puoli tai viisi tuntia on aika optimaalinen aika kasslerille hautua, sillä + 5 h jälkeen vaarana voi olla "ylikypsyys" eli lihan liika pehmeys eikä uppopaisto tällöin onnistu, koska kuuma öljy rapeuttamisen sijaan hajottaa lihan. Emme myöskään raaskineet jättää lihaa vetäytymään yön yli, vaikka Googlen perusteella moni bloggaava kotikokki olikin niin tehnyt. Sen sijaan annoimme palan jäähtyä parin, kolmen tunnin ajan talven viileällä parvekkeella  ja ryhdyimme sitten toimeen. Seuraava resepti on siis Tomi Björckin kirjasta Huippukokin Kotiruokaa ja on vuonna 2013 ilmestyneen Farang-kirjan versiota popularisoidumpi. Tällä ohjeella kotikokkikin onnistuu!

Mutta vaikka ruoka onnistuisikin niin entä juomapuoli? Karamellipossu ei nimittäin ole helpoin vaihtoehto viinivalinnan kannalta. Oman empiirisen tutkimukseni pohjalta uskallan kuitenkin suositella Ironstonen Zinfandelia, sillä se sai suussa aikaan pienin ilotulituksen chilin kohdatessa viinin hilloisuuden. En kuitenkaan suosittele I:tä ruoanlaittoviiniksi – siihen tarkoitukseen nappaisin sopivasti kylmenneen Rieslingin Barthilta. ;]

Karamellipossu

noin 1 kg kassleria

Haudutusliemi: 
2 valkosipulinkynttä
5 cm:n pala inkivääriä
8 dl vettä
4 dl soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä (ei käytetty, koska J)
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike: 
1 1/2 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
1/2 dl vettä
200 g palmusokeria
1/2 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Koristeeksi: 
ruukku tuoretta korianteria (ei käytetty, koska J)
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

1. Ota liha huoneenlämpöön paria tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti.
2. Siivuta inkivääri ja valkosipulit. Yhdistä kaikki aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta kassler liemeen.
3. Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
4. Nosta liha liemestä ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin. Liha voi levätä jääkaapissa jopa yön yli.
5. Ota lihan liemestä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon ja pane jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa keittää vasta hetki ennen tarjoilua.

Karamellikastikkeen valmistus:

6. Kuori jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä rasva pois ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon kanelitangot, tähtianis ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois levyltä.
7. Sekoita toisessa kattilassa vesi sekä palmu- ja fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesiseosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot ja tähtianikset. Sekoita haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
8. Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta vähän ennen tarjoilua.

Friteeraa possu öljyssä:

9. Ota liha jääkaapista ja leikkaa liha arpanopan kokoisiksi kuutioiksi.
10. Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihapalat rasvassa kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti: vajaa puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
11. Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua korianteria ja chiliä. Tarjoile esimerkiksi riisin kanssa. 

Pietari-vinkit itään matkustavalle

Piipahdin viikonloppuna Pietarissa. Huom. piipahdin, koska matka Helsingistä junalla on sama kuin kävisin kotona Pohjanmaalla. Hyppäsin aamu klo 6 Allegroon ja olin perillä jo reilusti ennen puolta päivää paikallista aikaa. Viisumissa matkan tarkoitus oli turismi, mutta tuli mun vähän töitäkin tehtyä. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsin tapaamaan yhä Moskovassa opiskelevan vaihtaribestikseni Katjan ja viettämään naurun täyteisen tyttöjen viikonlopun.

Olin käynyt Pietarissa viimeksi lapsena eikä muistikuvia juuri ollut muusta, kuin Talvipalatsin hulppeasta portaikosta. Kaupunki on kuitenkin Moskovaa selvästi eurooppalaisempi eikä englanninkielinen palvelu ole yhtä kiven alla, kuin maan pääkaupungissa. Vaikka Pietari ja Moskova ovat molemmat vain muutaman tunnin matkustuksen päässä, suomalaisten kynnys lähteä rajan toiselle puolen tuntuu olevan samalla tasolla, kuin Neuvostoliiton aikana. Yhteistä historiaamme venäläisten kanssa ei saa kauniimmaksi - se on fakta ja on valitettavaa, että hieno kulttuuri jää monelta kokematta ennakkoluulojen vuoksi. Pelottavat viisumisolmutkin aukeavat yllättävän kivuttomasti molemmin puolin rajaa operoivien matkatoimistojen avustuksella (esim. Lähialuematkat). Jos siis suunnitelmissa on lähiloma, jonka kohde ei vielä ole varmistunut, suosittelen pariisimaista Pietaria. Tässä sinne muutama tärppi:

Liikkuminen Pietarissa

Pietariin ja takaisin pääsee kätevimmin Allegrolla. Pullitin itse meno-paluustani 118 euroa. Lentoaika Helsingistä Pietariin on noin 1h 5 min. ja Finnairin hinnat pyörivät max. 200 eurossa. Vuoroja välillä on pari päivässä.

Perillä huomaa, että Pietari on yllättävän kompakti kaupunki ja keskustassa merkittävimmät nähtävyydet ovat aikalailla kävelymatkan päässä. Kätevin tapa liikkua pidemmälle on metro. Kaupungin julkiseen liikenteeseen on mahdollista hankkia matkakortti, jolle ladataan X-määrä matkoja, mutta viikonloppupyrähdyksen ajaksi suosittelen matkakolikitat, joita voi ostaa automaateista metroasemilta. Kännykkään kannattaa ladata Yandexin (paikallinen Google) metrosovellus, johon voit syöttää määränpääsi. Sovellus tunnistaa sijaintisi ja määrittää optimaalisimman reitin.

Majoittuminen Pietarissa

Pietarissa on useampiakin hotelleja suomalaiselle tutuilta ketjuilta kuten Radisson, Crowne Plaza ja Novotel. Omalta S-ryhmältämmekin löytyy kaupungista peräti kolme Sokos Hotellia. Tykkään itse panostaa majoitukseen ja aina, kun budjetti vain sallii, varaan luksusta. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta täytyy sanoa, että teen ennemmin löytöjä, kuin turvaudun ketjuihin. Yövyin viime viikonlopun visiitilläni TripAdvisorista bongaamassani Petro Palacessa ja olin oikein tyytyväinen valintaani.

Ruoka Pietarissa

Neljän kuukauden Moskovan vaihtoni aikana en kertaakaan saanut syödäkseni pahaa ruokaa. Jopa suosituimpia nähtävyyksiä ympäröivien kahviloiden annokset olivat ok. Tämä päti myös Pietarissa. Venäjän suurkaupungit eivät siis ainakaan vielä tunnu kärsivän Euroopassa yleisestä vaivasta: turistiruoasta. Tarkoitan tällä ilmiötä monissa keskeisellä paikalla sijaitsevissa ravintoloissa, joissa hinta ja laatu eivät kohtaa ollenkaan. En todellakaan suostuisi Roomassa poikkeamaan Colosseumin juurella nököttävään trattoriaan, mutta Pietarissa en epäillyt hetkeäkään piipahdanko Iisakin kirkon viereseiseen "Cчастьеen". Myös kaikki Nevski Prospektilla testaamamme paikat olivat parempia kuin hyviä. Jos seikkailumielinen pistäytyminen ei kuitenkaan houkuttele niin TripAdvisorin top-paikkoihin voi luottaa Venäjälläkin. Lehdistä ja blogeista löytyy myös usein hyviä tipsejä.

Älä missaa Pietarin parhaita burgereita!

Waves - Burgers&more on etsimisen arvoinen.

Me söimme kaupungin parhaat burgerit Wavessa ja upean italialaisen illallisen Italy Groupin ravintolassa. Venäjällä ketjuja ei tarvitse karttaa yhtä kaukaa, kuin täälä Suomessa: rajan toisella puolen ne ovat yleensä tae keskivertoa paremmasta ruuasta ja miljööseen on ollut rahaa panostaa. Hyvin pietarilainen malli ovat itsepalveluravintolat eli stolovajat, jotka tarjoilevat perinteistä venäläistä ruokaa edulliseen hintaan. Suuri osa kaupungin stolovajista on vieläkin yhtä nuhjuisia, kuin Neuvostoliiton aikaan, mutta esim. Marketplace-ketju on tuonut mallin 2000-luvulle ja ruoka oli kohtuullisesta hinnastaan huolimatta keskivertoa työpaikkaruokalaa parempaa.

Marketplace-itsepalveluravintoloissa (stolovajat) on panostettu myös viihtyvyyteen.

Pietarin nähtävyydet

Pietari on jo itsessään näkemisen arvoinen kaupunki: se on täynnä 1800-luvun lopulta peräisin olevia majastettisia rakennuksia ja ihania kahviloita. Kaupunkia on lukuisten kanaaliensa innoittamana tituleerattu Pohjolan Venetsiaksi, mutta minun mieleeni se toi ennemminkin Pariisin.

Jos olet tunnelmaturisti, Pietari tarjoilee sinulle kiehtovan kokonaisuuden perinteistä venäläisyyttä vahvoilla länsimaisilla mausteilla. Yhdistelmän kokee parhaiten kävelemällä ristiin rastiin keskustassa ja poikkeamalla mielijohteisesti sisään liikkeisiin ja ravintoloihin. Varsinkin jos pitää shoppailusta, Venäjän suurkaupungit ovat nyt parasta antia: ruplan kurssi antaa anteeksi isommatkin ostokset ja rajan takaa löytyy paljon sellaista, mitä Suomessa ei ole. Täytyy kuitenkin olla mieltynyt venäläisten tyyliin, että löytää edes paikallisesta H&M:stä mitään päällepantavaa, sillä niin targetoidusti maailmallakin tunnetut brändit ovat sisäänostaneet tuotteensa: karvaa, kukkaa ja kimallusta kiteyttää aika hyvin Venäjän vaatetarjonnan.

Jos taas olet turistityypiltäsi nähtävyyksien metsästäjä, kannattaa Pietarissa kiertää ainakin Eremitaasi-kokoelmaan kuuluvan Talvipalatsin sisältö sekä venäläisen taiteen museo. Kesällä upea kohde on Pietari Suuren kesäpalatsi, Pietarhovi, joka on noin 1,5 h bussimatkan päässä keskustasta. Mikäli valtiotason asiat kiinnostavat muutenkin kuin päämiesten asuintilojen osalta, Venäjän poliittisen historian museo on varmasti mielenkiintoinen kohde. Lisäksi Pietarinkävijälle Iisakin kirkko ja Kristuksen ylösnousemuksen katedraali ovat aika must.

Venäjä on kompleksinen, mutta kiehtova maa, jonka kulttuuriin viehtyy, kun sen oppii tuntemaan. Venäläiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja lämpimiä, kun heidän kanssaan ystävystyy. Ei voi kuitenkaan sanoa, että on nähnyt Venäjän käytyään Pietarissa tai Moskovassa - mutta niistä on hyvä aloittaa!



t. matka-Viivi





Gaijin - lounas, jolta voi odottaa enemmän

Lounas on ehdottomasti vakiintuneista ruoka-ajoista suosikkini. Nälkä on ehtinyt aamupäivän aikana hiipimään vatsaan ja ruokaa tekee aivan oikeasti mieli. Lounas on myös sosiaalinen tapahtuma enkä tiedä mitään parempaa, kuin lounastreffit hyvän ystävän kanssa, herkullisen ruuan äärelle. Keskustassa tähän tarkoitukseen olen todennut sopivan esim. Gaijinin.

En erityisesti arvosta Tomi Björckiä tai hänen ravintoloitaan. Mielestäni ne ovat kaikki ylihinnoiteltuja ja pilalle hypetettyjä. Olen piipahtanut illallisella kaikissa neljässä useamminkin kuin kerran, mutta ruoka ei ole koskaan onnistunut olemaan keskivertoa erikoisempaa. Yleensä lounaalta en kuitenkaan odota niin paljoa ja klo 12 aikoihin jopa Björck on onnistunut yllättämään minut positiivisesti. Etenkin Gaijinin 4 ruokalajin lounasmenu on enemmän kuin 37 euron hintansa väärti.

Näistä tunnelmista alkaa olemaan jo reilut kuukaudenpäivät, mutta Björckin menujen punainen lanka on yleensä aika sama. Gaijinissa se tarkoittaa alkuun dim sumeja kuten buneja, dumplingeja ja sashimeja; runsaampaa pääruokaa lihasta, kanasta tai kalasta ja juuri makeannälän taltuttavaa jälkiruokaa. Kaava on kaikkialla sama myös iltaisin, mutta silloin paikkojen kokonaisuudet eivät mielestäni lunasta +60 eurossa pyörivää arvoaan. On kuitenkin hatunnoston arvoista, että ravintola pystyy säilyttämään illallistasonsa myös lounasaikaan ja tarjoamaan asiakkailleen oikeasti tasokasta apetta - harmi, ettei laatu kuitenkaan riitä yllättämään enää myöhemmin vierailevaa.

Lohipasta

Jenkeissä mac' n' cheese on comfort foodien kuningas. Suomessa puhutaan harvoin "lohturuuasta", vaikka meillä kaikilla on varmasti se jokin, mikä laitetaan tuleille silloin, kun elämä potkii päähän ja maailma tuntuu kääntäneen selkänsä. Niinä hetkinä minun alkaa tehdä mieli pastaa - eikä mitä tahansa, vaan tuoretta, tomaattisessa valkoviinikastikkeessa, kaverinaan merenelävää kuten lohta, ravunpyrstöjä tai katkarapuja. Mausteeksi runsaasti valkosipulia, oliiviöljyä ja kourallinen avokadon paloja. Lasiin Most Wanted Rieslingiä. Ah, kyllä lohduttaa.

Lohipasta àla Viivi

3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
250 g luumutomaatteja
2 dl kuivaa valkoviiniä
200 g lohta/ravunpyrstöjä/katkarapuja
1 avokado
suolaa
200 g tuorepastaa

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet sekä halkaise luumutomaatit. Kuullota ne pannulla runsaassa oliiviöljyssä, lisää valkoviini ja anna poreilla niin, että tomaatit hieman soseutuvat. Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä. Jos käytät tuoretta lohta, kuutioi se ja paista erillisellä pannulla suolalla ja pippurilla maustettuna. Jos taas olet päätynyt kylmäsavuloheen/ravunpyrstöihin/katkarapuihin, valuta ja lisää ne kastikkeeseen vasta juuri ennen tarjoilua, sillä etenkin ravut sitkostuvat lämmetessään liikaa. Valuta ja huuhtele pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Poista avokadosta kivi ja kuutioi se vielä mukaan. Nauti.

Ilta lapsille - illallinen hyvään tarkoitukseen

Sain eilen nauttia hyvää tekevästä 6 ruokalajin menusta, kun Turun huiput olivat yhdistäneet voimansa TYKS:in kaavaileman uuden lasten ja nuorten klinikan hyväksi. T3-sairaalan on arvioitu valmistuvan vuonna 2019 ja eilisen illallisen takana ollut poppoo pyrkii tekemään "Ilta lapsille" -tapahtumasta vuosittaisen perinteen siihen asti, kunnes rakennus on valmis. 

Tänä vuonna tempauksella saatiin kerättyä 12 750 euroa, joka ohjataan lyhentämättömänä T3-sairaalan hankintoihin. Illan teki mahdolliseksi sponsoroidut raaka-aineet ja viinit sekä palkatta työskennelleet kokit ja tarjoiluhenkilökunta. Ruokailijalle tällainen heittäytyminen tärkeän asian ja mahtavien makujen puolesta tuntuu paljon menun+viinipaketin hintaa (150 e) arvokkaammalta. Toivottavasti "Ilta lapsille" tavoittaa ensi vuonna useamman lasten ja nuorten sekä hyvän ruuan ystävän ja tapahtuma pystyttäisiin toteuttamaan silloin kahdessa kattauksessa. Tänä vuonna markkinointia ei selvästi ollut tehty tarpeeksi tehokkaasti ja paikalle oli löytänyt vain 85 henkeä. Se kuitenkin riitti luomaan Nick's Food Designin upeaan miljööseen hyvä ja lämpimän tunnelman. Asiaan saattoi vaikuttaa myös TS:n ruokatoimittajana tunnetun Heli Niemisen emännöinti mikin varressa ja kuuden Turun parhaimman ravintolan saumaton yhteistyö.

Nick's Food Designin Niklas ja TS:n ruokatoimittaja Heli Nieminen

Keittiön tervehdys:
Sipulia, haukea ja hauen mätiä / Herkkunuotta

Lohipastramia, kampasimpukkakreemiä, porkkanavanukasta ja sinappivinaigrettea / Ludu

Maalaispateeta, dukkahia ja siitakesieniä / Mami

Paahdettua kurpitsaa ja yrttiohrattoa / Kaskis

Luomukaritsaa, maa-artisokkaa ja tummaa pippurikastiketta / Smör

Lakritsia, sitruunaa ja vadelmaa / Nick´s Food Desing