perjantai 29. huhtikuuta 2016

Milano-vinkit - testaa ainakin yksi aperitivo!

Kävin viime viikonloppuna kääntymässä Milanossa, siellä vaihdossa olevaa hyvää opiskelukaveriani moikkaamassa. Kaupunki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta paikallisoppaasta ei koskaan ole haittaa - varsinkaan sellaisesta, joka hengittää italialaista kulttuuria ja jakaa intohimoni ruokaa. Lotta oli kahden päivän vierailuni ajaksi spotannut meille vain parasta.

Milano ei mielestäni ole kovin kaunis kaupunki tai ainakaan se ei edusta turisteille myytävää "rehevää" Italiaa kuten Toscana ja etelän kaupungit. Sen sijaan siinä yhdistyvät renesanssiarkkitehtuuri ja pilvenpiirtäjät, mutta bisneskaupungin fiiliksestä huolimatta italialaisen keittiön antimet maistuvat lähes yhtä herkullisilta, kuin Bolognassa, maan ruokapääkaupungissa. Esimerkiksi kaupungin signatuuriannoksessa, Risotto alla Milanesessa, suola ja sahrami solmivat täydellisen liiton. Sain myös huomata, että risoton maustamisen lisäksi milanolaiset tietävät, miten aperitivoa vietetään.

Aiempi kokemukseni tästä illallista edeltävästä drinkistä ja pikkusyötävästä rajoittui pelkkiin Aperol Spritzin seurana tarjoiltaviin oliiveihin ja perunalastuihin. Oikeaan aikaan, oikeassa paikassa se osoittautui kuitenkin runsaudessaan aivan muuksi, kuin nahistuneiksi cocktailpaloiksi. Viikolla aperitivo toimii paikallisten afterworkina, viikonloppuisin ruokahalua herättelevänä purtavana. Se tarjoillaan yleensä klo 18-20, minkä jälkeen italilaiset suuntaavat illalliselle kotiin tai ravintolaan. Pohjois-Italiassa on kuitenkin viime vuosina kehittynyt aperitivolle uusi muoto: apericena. Cocktailin hinnalla (8-12 €) ravintolat tarjoilevat buffet-pöydällisen alkupalojen ja illallisen yhdistelmää. Pahimmillaan niistä löytyy uppopaistettuja mozzarellatikkuja ja rasvaista Margheritaa, mutta Lotta tiesi paikan hieman sivummalla keskustasta, jossa 9 euron Mojiton kylkeen sai baaritiskin pituudelta leikkeleitä, pikkelssejä, salaatteja kuten Capresea, pizzaa, pastaa, grillattuja vihanneksia, paneroituja mereneläviä, bruchettaa, foccachiaa.. Lista jatkui sitä mukaan, kun astiat tyhjenivät ja kokkipojat kantoivat tarjolle lisää. Kolmen tunnin jälkeen olin ähkyssä, mutten humalassa - avausdrinkki jäi ainoaksemme, mikä tarkoitti, että autenttisen all-you-can-eatin hinnaksi tuli vain hassut 9 euroa - however, ylisokerinen Mojito yksin ei olisi ollut sen arvoinen.
Lauantai-illan aperitiivit nautimme juomien osalta modernimmin. Olin Departures-lehdestä bongannut Milanon eteläpuolella sijaitsevan, erikoiselta vaikuttavan ravintolan. Metroilimme Morivionen alueelle ja lopulta Carlo e Camilla löytyi vanhan teollisuusrakennuksen sisäpihalta. Puhtaanvalkoisia liinoja koristavat pöydät oli katettu valtavaan, harmaaseen tehdashalliin, jonka katosta roikkui kruunu, jos toinenkin. Ulos oli tuotu kalkkikivirouhetta ja rakennettu kaunis terassi valkoisista sohvaryhmistä. Juomat edustivat luovuutta ja cocktail-käsityötä parhaimmillaan. Palvelu pelasi ja aperitivon hengessä saimme maistiaisia myös keittiöstä. Ravintolapuoli kokonaisuudessaan jäi kuitenkin vielä to test -listalle, mutta onneksi Milanoon voi aina palata. Grazie Lotta, että ehdit emännöidä mua ja näyttää palan sun Italia-elämästä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Avokadopasta kuten se meillä tehdään

Muutama vuosi sitten hitiksi noussut Alexander Gullichsenin avokadopasta vakiinnutti heti paikkansa meidän keittiömme arkiruokakalenterissa. Se on juuri sellainen helppo ja herkullinen illallinen, josta haaveilee pitkältä tuntuvan päivän lomassa ja, joka lopulta lautasella komeillessaan tuntuu jopa lohdulliselta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut valmistamaan sitä hieman omalla tyylilläni: käytän kaikki ainekset tehosekoittimessa ja sekoitan sitten "mössön" keitetyn pastan sekaan. Vaikutelma on herkullisen kermainen, vaikkei kastike ole kermaa nähnytkään. Päälle raastettua Parmesania ja avot!




















Avokadopasta twistillä

1 kypsä avokado
1 valkosipulinkynsi
1/2 lime
1/2 chili (ilman siemeniä)
kourallinen basilikanlehtiä
mustapippuria
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl keitinvettä
raastettua parmesania
300 g spaghettia

Poista avokadosta kivi ja koverra se tehosekoittimeen. Murskaa perään valkosipuli ja purista limestä mehu. Lisää pilkottu chili, basilikanlehdet, rouhittu mustapippuri ja oliiviöljy. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä. Ota osa keitinvedestä talteen ja lisää se kastikeaineiden joukkoon. Hurauta tehoskoitin päälle ja käytä sitä, kunnes kaikki on pilkkoutunut ja kastike muuttunut tasaiseksi. Yhdistä valutettuun pastaan.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ravintola Juurella Makumatkalla maakunnassa

Viime viikko vierähti lintukodossa Kauhajoella ja agendalla oli lähinnä syödä hyvin. Sen me teimme etenkin perjantaina, kun Niemen naiset eli äitini, siskoni Taija ja hänen tyttärensä sekä allekirjoittanut pynttäytyivät matkalle maakuntaan. Seinäjokinen ravintola Juurella oli päättänyt lähteä kiertämään lähipitäjiä ja tarjosi kauhajokisille neljän ruokalajin illallisen Hyypänjokilaakson maisemissa. Lautasilla maistui Etelä-Pohjanmaa: lakeuksien luonto, alueen elinkeinot sekä perinteet, jotka juontuvat aina puukkojunkkareiden ajoilta. Olimme ravintolan nimen mukaisesti eteläpohjanmaalaisuuden juurella - ja juuri sinne Juurella perhe meidät tahtoikin viedä.
Matka maakuntaan -kiertueen paikallismiljööksi oli Kauhajoella valikoitunut Hämes-Havunen - 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva, 80-luvun taitteessa restauroitu talonpoikaistalo. Kompleksi on vuokrattavissa sekä yksityiseen käyttöön, että erilaisten tapahtumien näyttämöksi. Pihapiirissä järjestetään vuosittain mm. Ruokamessut, jotka kokoavat yhteen elintarvikkeiden pientuottajia ja
käsillä tekijöitä ympäri Suomen.

Valinta ei olisi voinut olla sopivampi, sillä makujen, miljöön ja Sami Silenin suunnitteleman äänimaiseman yhdistelmä antoi illalle jopa aikamatkalta tuntuvan tunnelman. Menu oli kokonaisuutena hiottu rosoisia Etelä-Pohjanmaan makuja kunnioittaen. Mitään ei oltu yritetty taltuttaa vaan kiteyttää se, mitä iltaa isännöinyt ravintola pitää arvossaan: lähellä tuotettuja raaka-aineita ja niiden hyödyntämistä kaikilta osin, paikallisen kulttuurin näkymistä lautasella sekä uudenlaisia yhdistelmiä makeaa ja kirpeää, suolaista ja hapanta. Itselleni kaikki maistui kodilta - Pohojanmaalta parahimmillansa. 
Keittiön tervehdys:
Sydäntä ja Napuella marinoituja karpaloita 
Epakset = Etelä-Pohjanmaalaiset tapakset:
Vuohenjuusto ja mansikkahilloke
Karamellisoitu kieli
Kylmäsavuhauki tartar
Häränhäntäkroketti, pellavansiementä ja piparjuuricreme
Possunposkea, häränrintaa ja havukastiketta
Malja Niemen naisille, kippis!
Maestro työssään.
Piimäpannacotta, mustikkaa ja pellavaa
Lakritsia ja tyrniä
Eteläpohojalaaset psst! Jos Kauhajoen keikka jäi välistä ja nyt harmittaa niin Matka maakuntaan jatkuu toukokuussa Kauhavalla: ilmoittautuminen Iisakki Järvenpään puukkotehtaalla tarjoiltavaan illalliseen löytyy ravintolan omilta sivuilta. Tai sitten voi vain ottaa ja karauttaa Seinäjoelle Keskustorin kupeeseen. Suosittelen!

torstai 14. huhtikuuta 2016

Elämäni sybariittina

Aloitin maaliskuussa toiminnallisen treenamisen NB Trainersin VS Campilla. Kyseessä on 8 viikon treenijakso 8 mimmille ja tavoitteena kesäkunto. Pakettiin kuuluu maanantain ohjatun treenin lisäksi ohjelma, vapaaehtoiset juoksutreenit, kehonkoostumusmittaukset ja suuntaa antava ruokavalio.

Ennen treenijakson alkua kerroin Campista ystävälleni, joka oitis tiedusteli, mitä aion tehdä ruokavalion suhteen. Kuulemma en voi odottaa tuloksia, ellen tee jotain myös syömiselleni. En kiellä, etteikö viikonloppuni olisi usein pyhitetty hyvälle ruualle ja suuret annoskoot vaivaisi pientä perhettämme, mutta itse ruuan laadussa en koe pystyväni enää paljoa nipistämään. Arkena lautasmallimme on kanaa tai kalaa ja kasviksia - hallitsevana värinä vihreä. Riisit ja pastat ovat poikkeuksetta täysjyvää tai muuten ruskeaa. Makeannälkään otetaan pala tai pari raakasuklaata ja iso kuppi teetä. En kertakaikkiaan ole valmis nipistämään vielä viikonlopunkin aterioista, sillä ruoka on minulle aivan valtava nautinto - paljon suurempi, kuin rääkkitreenin jälkeinen olotila, sillä niin kutsuttua liikunnan riemua en ole vielä eläissäni tavannut. Vaikka tiedostan, ettei urheilu saa minua euforiaan, olen joutunut tekemään töitä ymmärtääkseni, etteivät kaikki ihmiset koe ruokaa, kuten minä. Jos minä en saa kiksejä jalkapäivää seuraavista hapoista ja säryistä niin joku toinen ei välttämättä ymmärrä kevään ensimmäisten höyrytettyjen parsojen ja täydellisen kuohkean hollandaisekastikkeen päälle.

Olen silloin tällöin katsonut Elastinen feat. -ohjelmaa ja ihaillut tähden silmissä tuikkivaa intohimoa musiikkia ja sen tekemistä kohtaan. Viime viikolla havahduin ajatukseen, että juuri sellaista intohimoa minä tunnen ruokaa kohtaan - välillä ihan sanattomaksi vievää ja pakahduttavaa intoa raaka-aineiden käyttämisestä ja makujen yhdistelmistä. Viikonlopun illallismenun ideointi, valmistus ja syöminen saavat minussa aikaan niin voimakkaan tunteiden kirjon, ilon ja hyvän fiiliksen, etten edes halua luopua parin päivän ateriavapaudestani. Pahimmat riidatkin meillä käydään aina keittiössä. On kolmannen maailmansodan paikka, jos toinen on ominpäin innostunut ja maustanut wokin syöntikelvottomaksi tai allekirjoittanut on kerrankin yrittänyt päästä helpolla ja mennyt ostamaan valmista kanan fileesuikaletta kokonaisten fileiden pilkkomisen sijaan. Kiistat siitä, kuuluko lihaliemikuutio kattilaan Jasmin-riisin kanssa, vai ei tai paljonko on "kourallinen" basilikaa, saattavat pahimmillaan päättyä kyyneliin. Epäonnistuminen hellan ääressä kirvoittaa perheessämme harmin pintaan tehokkaammin, kuin mikään muu. Emme kumpikaan siedä pilalle mennyttä ruokaa- mitä tuhlausta!

Mitä taas tulee nykymaailman kauneusihanteisiin ja alati vaihtuviin trendeihin: ensin piti olla laiha, sitten lihaksikas - nyt molempia, enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että rasvaton keho, jota pidetään vain kanvaasina treenatuille lihaksille, on terve. Milloin sixpackistä tuli hyvinvoinnin mittari ja rasvaprosentista Jumala, joka tuomitsee ihmisen normaaliksi, ihanteelliseksi tai läskiksi? Varsinkin naisten pitäisi muistaa, että vartalomme on luonnostaan rasvaisempi, kuin miesten, sillä hormonitoimintamme tarvitsee rasvasoluja pystyäkseen tuottamaan estrogeeniä ja ylläpitämään esim. lisääntymiseen vaadittavia toimintoja. Tietysti kaikki toivovat voivansa hyvin ja pysyvänsä terveinä. Terve elämä ei kuitenkaan ole pelkkää pintaa - mielelläkin on sanottavansa asiaan ja siksi kaikkien tulisi pyrkiä elämään tervettä elämää omilla ehdoillaan. Huomaan itse, että esim. VS Camp on antanut minulle monipuolisuutta ja kaivattua rutiinia liikkumiseeni sekä patistanut minua jälleen lenkkipoluille. Juuri sitä, mitä treenijaksolta kaipasinkin. En ole kuitenkaan antanut se ahdistaa minua syömään pelkkää rahkaa, vaan laatinut itseni kanssa minulle sopivat säännöt Campin ruokasuosituksiin pohjaten, sillä tedostan, etten voi koskaan saada sixpackia - rakastan ruokaa aivan liikaa.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Avokadoleipä - parempi, kuin kahvilassa!

Paikallisessa K-supermarketissamme oli jo jonkin aikaa ollut myynnissä pienelektroniikkaerän jämä-vohvelirauta hintaan 29,90 €. Olin kävellyt sen ohi useasti toivoen, että joku ostaisi sen pois, ettei minun tarvitsisi - sen verran huusi nimeäni. Pidin sitä kuitenkin turhakkeena. Kunnes eräällä kauppareissulla huomasin nappaavani paketin koriini ja vieväni raudan kotiin! En kuitenkaan kadu tekostani. Sen sijaan suosittelen kaikkia kaivamaan 90-luvun lopulla kaapin perällä hautautuneet rautansa esiin, sillä nyt tehdään maailman ihanimpia ja yksinkertaisimpia avokadotoasteja. Lupaan, että rakastutte näihin! 
Avokadoleipä vohveliraudalla (2 kpl)

4 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
pestoa
1 avokado
1 mozzarella
voita

Levitä ensin pestoa kunkin leipäsiivun yhdelle puolen. Poista avokdosta kivi ja viipaloi hedelmäliha ennen sen kovertamista. Lusikka on paras väline avokadon kaivamiseen kuorestaa. Leikkaa myös mozzarella siivuiksi. Kokoa sitten kahden leipäpalan pestopuolelle mozzarellaa ja avokadoa ja aseta kaksi jäljelle jäänyttä leipäsiivua niiden päälle pestopuoli alaspäin. Sipaise voita toastin kummallekin puolelle ja aseta koko komeus vohvelirautojen väliin muutamaksi minuutiksi. Kielen vievä iltapala on valmis!
Tai miksei näitä toisaalta voisi popsia aamullakin?

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Atooppinen iho - kasvojen tehotyökalut

Atooppista ihoa ei voi hoitaa liikaa. Talven pakkasilla hilseilevät taivealueet tarvitsevat päivittäistä huomiota ja allekirjoittanut kuuluu valitettavasti myös siihen kategoriaan, jolle aurinko aiheuttaa pintakuivuutta ja näppylöitä. Vaikka säästyin pääsiäisreissussa palamiselta, keskipäivän porotus ei tehnyt hyvää käsivarsille ja kasvojen iholle. Olenkin nyt kotopuolessa harjoittanut korjaavia toimenpiteitä juurta jaksaen ja kesää silmällä pitäen ajattelin jakaa omat kestosuosikkini kaikille herkästä ihosta kärsiville.

Pyrin itse kerran viikossa ottamaan illasta ajan ja hoitamaan kasvoni kuvan kavalkaadilla. Olen tainnut ennenkin mainita, että allergisten reaktioiden pelossa lähden harvoin testailemaan uusia tuotteita. Sen sijaan pidän kiinni kerran hyviksi havaitsemistani aineista ja tässä listassa kaikki ovat juuri sellaisia helmiä, joita hankin kaapin perälle uudelleen ja uudelleen.

Eucerin DermatoCLEAN Mild Cleansing Milk on yksinkertaisesti maailman paras meikinpuhdistusaine. Iho tuntuu sen jäljiltä oikeasti puhtaalta, mutta myös pehmeältä ja kosteutetulta. Maidon voi joko pestä kasvoilta vedellä tai pyyhkiä pois vanulapuilla ja se puree hyvin vedenkestäviinkin meikkeihin. Puhdistuksen voi halutessaan vielä viimeistellä saman sarjan Clarifying Toner -kasvovedellä. Itse käytän sitä vain aamuisin kasvojen puhdistukseen ennen meikkausta.

Phytomer Peeling Vegetalia käytetään kasvonaamion tavoin kuorimaan ihoa. Olin aiemmin tottunut pyörittelemään kidemäisiä kuorinta-aineita ympäri kasvojani ja ajattelin ensin, ettei tuote voisi mitenkään olla tehokas, kun vaihe: "hiero sormenpäillä" käsketään jättämään kokonaan pois. Huomasin kuitenkin maskin huuhdeltuani, että ihoni oli todella kirkas ja heleä, kun sitä ärsyttävää hankausta ei tehty.

Silloin, kun iho tuntuu erityisen pintakuivalta, levitän vielä Peeling Vegetalin jälkeen Biothermin Aquasource Non Stop -maskin, joka kosteuttaa erittäin tehokkaasti ja tekee poskista pehmeät kuin vauvan pakarat. Tuotetta ei ole tarkoitettu huuhdeltavaksi vedellä vaan poistettavaksi vanulapuilla. Vedellä läträäminen ei tuota lähellekään niin kermaista lopputulosta, kuin kuiva pyyhintä.

Laiminlöin pitkään huulten hoitoa, kunnes löysin Lushin Bubblegum Lip Scrubin ja innostuin kuorimaan huuleni säännöllisesti. Bubblegumin makea tuoksu on ehkä vähän ätelä, mutta parasta on se, ettei haittaa yhtään, vaikka tuotetta vahingossa joutuukin kielelle, sillä maku on kohdillaan! Suosituksista huolimatta en kuitenkaan piittaa nuolla huuliani puhtaaksi kuorinnan jälkeen vaan ennemmin huuhtelen vedellä pois sen, mitä leualle on tippunut. Sitten vain voidetta pintaan kauttaaltaan ja pehmeät pusuhuulet ovat valmiit!
Rasvasta puheenollen: mun luottovoiteita ovat Lumenen Arctic Aqua -sarjan tuotteet. Vessan kaapista löytyvät syväkosteuttavat rasvat sekä päivä-, että yövoiteina. Tykkään kummassakin niiden raikkaudesta ja kevyestä koostumuksesta. Silti ne kosteuttavat tehokkaasti ja iho tuntuu heti ensisipaisusta terveemmältä ja kimmoisammalta. Vedän aina rohkeasti kerroksen kasvovoidetta myös huulille ja korvannipukoihin - eivätpä pääse tuola reunoilla liiaksi kuivahtamaan.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Malta-vinkit pääsiäiseen

Aurinko, allas ja Aperol Spritz. Mitä muuta voi ihminen lomalta toivoa?
No hyvää ruokaa, tietysti!

Ja sitä me saimme.
Lensimme J:n kanssa viettämään pääsiäisen pyhät (ja vähän enemmänkin) keskelle Välimerta ja viisi yötä myöhemmin palasimme kotiin pastamahat pystyssä. Malta oli tarjonnut meille parastaan ja tässä mielestämme saaren top 5 - ei tosin järjestyksessä, koska näin eri tyyppisiä ravintoloita tuntuu mahdottomalta vertailla keskenään. Kuten aina reissatessamme, hyödynsimme TripAdvisorin lisäksi paikallisia (tai ainakin melkein) kontaktejamme ja saimme J:n Maltalla vaihdossa olleelta italialaiselta tutulta vinkkinä 3/5 tämän listan annista. Kyseisen kaverin makuun on voinut aina luottaa, emmekä siksi epäröineet yhtään suunnitella ruokailujamme hänen varaansa - eikä tarvinnut pettyä.

1. The Avenue, St. Julian's

Runsaspaikkaisessa Avenuessa hinta ja laatu kohtaavat paremmin kuin hyvin. Lista koostuu suurimmaksi osaksi italialaisista herkuista ja paikallisista viineistä, joita monia löytyy myös piccolopulloissa. Ihastuimme tähän ravintolaan niin paljon, että illastimme siellä peräti kahdesti.

2. Gululu, St. Julian's

Ravintolan idyllinen sijainti Spinola Bayn äärellä edustaa Maltaa parhaimmillaan. Aurinkoisella terassilla, kävelykadun reunalla, tuntee olevansa 10 000 ihmisen St. Juliansia paljon pienemmässä kalastajakylässä. Gululun paistaa iltaisin paikallisia pizzoja, fritoja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla.

3. 1927, St. Julian's

Kotikutoinen perheravintola 1927 tarjoilee perinteistä maltalaista ruokaa Spinola Bayn poukamassa. Terassi lahdelle on aika vaatimaton, mutta ellei sisällä istuminen haittaa niin paikan rehdit annokset korvaavat kyllä auringon puutteen.

4.  Caviar & Bull, St. Julian's

Hotelli Corinthia St. George's Bayn yhteydessä sijaitsevasta ravintolasta on kerrassaan upeat näkymät Välimerelle. Se edustaa saaren tyylissä vähän finempaa suuntaa ja loppulaskukin oli sen mukainen. Olimme kuitenkin iloisia, että poikkesimme Caviar & Bulliin viimeisen iltamme kunniaksi - täydellinen Bellini ja hummeriannos kruunasivat ainakin minun lomani.

5. Guze Bistro, Valletta

Pikkuruinen bistro sijaitsee keskellä Vallettaa, kulmatalon kellarikerroksessa piilossa. Yritimme päästä sinne lounaalle, mutta totesimme, että paikka vaatii ehdottomasti pöytävarauksen - asiakaspaikkoja nimittäin oli ehkä parisenkymmentä. Sen mitä keittiöstä kannettavia annoksia ohimennen näin, sanoisin Guzen kuitenkin olevan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pääkaupungin tarjonnassa.
---
Hyvästä ruoasta huolimatta Malta ei onnistunut valloittamaan sydäntäni. Kuusi kokonaista päivää tuntui meille vähän liian pitkältä, vaikka vuokrasimme auton koko ajaksi. Vaikka säät suosivat, emme kumpikaan ole auringonpalvojia - jos ei jaksa viikkoa vain maata altaalla/rannalla, meidän mielestämme saarella ei ollut tarpeeksi nähtävää. Paikoin historiaa henkivä arkkitehtuuri, korkeat rosoiset rannat ja kirkas vesi olivat toki nautinto silmälle, mutten silti päässyt Maltan luonteesta ihan perille. Se tuntui olevan hämmentävä sekoitus elementtejä niin Italiasta, Pohjois-Afrikasta kuin Britanniastakin. Allekirjoittanut kuitenkin pitää ne mieluummin erillään ja virittäytyy tunnelmaan kuhunkin kohteeseen kuuluvalla tavalla.
Avenuen farfallessa riitti allekirjoittaneellakin syömistä