Joulukoti

Jouluinto on asunut minussa jo lokakuusta saakka. Luminen kausi marraskuun taitteessa sai minut ulkolyhtyjen lisäksi sytyttämään myös kyntteliköt ikkunoille. Glögiä kittasin joka ilta siihen tahtiin, että kuukaudessa olin kyllästynyt siihen enkä ole viimeisen parin viikon aikana jaksanut enää täyspäiväisesti polttaa jouluvalojakaan. Myönnetään: joulutus iski vähän turhan aikaisin tänä vuonna. Silti joulutunnelman löytäminen on tuntunut vaikeammalta, kuin koskaan aikaisemmin.

Kaikista kalenterivuoden pyhistä joulu on minulle rakkain. Olen jouluihminen varpaitani myöten. Joiden verhoamiseen villasukkiin (kamaliin kauhtuneisiin sellaisiin) joulu antaa täydellisen tekosyyn. Kuluneen viikon aikana olen kuitenkin ottanut niiden käyttöön varaslähdön, koska viime hetken joulunodotukseni on kulunut sängyn pohjalla armottomassa flunssassa. Ehkä senkin vuoksi oma joulutunnelma on vielä vähän hakusessa.. Vaikka eniten luulen sen lymyilyyn vaikuttavan muutosvastarinnan, josta en haluaisi myöntää edes kärsiväni. Ensimmäistä kertaa eläessäni vietän nimittäin joulun jossain muualla, kuin Kauhajoella oman perheeni ympäröimänä. Totutun kaavan rikkominen saa tällaisen perinteitä (ja varsinkin jouluperinteitä) vaalivan pedantikon ahdistumaan ja jännittämään - jopa uusien traditioiden luomista. Sellaisia me kuitenkin nyt olemme tekemässä, kun vietämme aattopäivän J:n vanhempien luona Lahdessa ja palaamme joulupäiväksi kotiin ollaksemme ihan vain kahdestaan. Silloin ei järjestetäkään rääpiäisiä vaan paahdetaan possunkylkeä BBQ ja ahmitaan mac and cheeseä! Ja otetaan siitä tapa.

Koska kerrankin olemme joulupyhien aikaan kotona, halusin panostaa joulun laittoon myös täälä ja metsästin pientä kuusta ympäri Helsinkiä. Minulla oli selkeä visio, johon ei kuitenkaan tuntunut löytyvän vastinkappaletta todellisuudesta. En myöskään halunnut ostaa isoa komeaa kuusta ja vain.. katkaista sitä.. Lopulta kyllästyin, lakkautin etsinnät ja vein kotiin männyn, johon ihastuin töölöläisen kukkakaupan ulkopuolella. Nyt meillä on joulukuusen sijaan joulupuu and I love it!
Hyvää ja herkullista joulua kaikille!

P.S. Lintukodon jouluun pääset tästä. 

Joulu tuli lintukotoon

Huomenna on joulu ja täälä alkaa jo ihan näyttämäänkin siltä - tuoksusta puhumattakaan!

Punaiset pilkut olohuoneessa ja terassilta pilkottava kuusi saavat mutkin vähitellen tyyntymään.
Vihdoin olen kotona.

Mä olen jouluihminen. Siis todella. Lumi ja ikkunan takana levittäytyvä talvimaisema luovat aina oman taianomaisen tunnelmansa, mutta niiden puuttuessa joulun tekevät antamisenilo, oma perhe ja hyvä ruoka. Nämä kaikki löytyvät Kauhajoelta. Kahden maan välillä vietetyn syksyn jälkeen tuntuu ihanalta olla täälä. 

Kesäinen lintukoto

Kotona on ihmisen hyvä olla.

Vaikka rakastan kuulla ympärilläni vierasta kieltä, kulkea kaduilla, joita en tunne ja nukkua hotellien untuvapeittojen alla, paluu kotiin Lauttasaaressa läikähdyttää aina jotain mun sisällä: "borta bra men hemma bäst" pätee ainakin mun kohdallani. Toinen kodiksi kutsumani paikka on Kauhajoella. Yhä.

Mä luulen, että lapsuudekoti on monelle aina jollain tavalla "koti" - sinne palaaminen rauhoittaa: tuttu tuoksu, lämmin vastaanotto ja asioiden muuttumattomuus tuovat turvaa kuin lapselle.

Mun lapsuudenkotini ei tosin ole muuttumaton. Äitiltä oon oppinut mm. vanhanaikaisen tavan vaihtaa verhot vuodenaikojen mukaan. Luonnollisesti myös tyynyt saavat erilaiset päälliset sen mukaan paistaako aurinko vai pakastaako. 80-luvulla rakennettu talo on vuosien saatossa remontoitu ulkoa ja sisältä moni kerroin. Jokainen huone on vuorotellen saanut uuden ilmeen. Ja muodonmuutos sen kun jatkuu. Vanhempieni makuuhuoneessa on vaihtunut tapetti ainakin viisi kertaa! Mun teinivuosien oma huone nököttäää vessan vieressä ja muistan isän uhonneen, että heti mun lähdettyäni opiskelemaan, he laajentavat kylpyhuoneen läpi mun vaatekaappieni. Nyt oon pian neljä vuotta asunut poissa kotoa eikä mitään radikaalia ole tapahtunut. Vaaleanpunainen unelmani on taidettu jättää rauhaan. Toistaiseksi.

Mun ehdoton lempipaikkani on kuitenkin meidän olohuone. Vuonna 2011 Iisa Strand teki tilaan sisustussuunnitelman ja lopputulos on u-p-e-a! Samaa henkeä oon vienyt paljon myös J:n ja mun yhteiseen kotiin. Siellä tosin tyyliin sekoittuu myös moderni pelkistyneisyys.

Olli Joen maalaama tarjoilija työskentelee olohuoneen pöydän yllä

Kevätkoti

Äitienpäiväviikonloppu vierähti Kjoella ja meidän J:n kanssa tuli siellä avattua sekä Porscheilu-, että grillauskausi. Ensimmäinen kerta on kummankin osalta aina yhtä mättöinen - siksi laadukkaan kuvamateriaalin tuottaminen niin tien päältä, kuin ruokapöydästä siirtyy suosilla myöhemmälle kesään. Kaahailun ja grillailun lisäksi viikonloppuun mahtui pakollinen pistäytyminen Valkoiseen Puuhun, ystävän tuparit sekä äitienpäivälounas Pihlajan kevarissa. 

Ja nyt, kun vapusta on ehtinyt kulua jo toista viikkoa ja äitejäkin on juhlittu, kesä saa musta virallisesti alkaa - ainakin meillä kotona. Joulun jälkeinen fuksia sekä talven harmaa ja kerma sai olohuoneessa vaihtua puhtaan valkoiseen ja vihreään sekä tuoreisiin kukkiin! 

Parveke kutsuu jo kesäiltojen viettoon!