Bronda - lounasta tavallista paremmin

Suhteeni Tomi Björckin kanssa on Facebookia lainatakseni vaikeasti selitettävä. Vaikka jaksan aina epäillä ja piikitellä häntä, hauduttelen ainakin neljä kertaa vuodessa karamellipossua ja huomaan palaavani yhä uudelleen myös hänen ravintoloihinsa. En kuitenkaan illallisaikaan - sen olen mielestäni tehnyt selväksi sekä täällä, että täällä. Ja pysyn kannassani: Björck on huomionhakuisempi, kuin mitä suon suomalaiselle keittiömestarille ja kupla hänen ravintoloidensa ympärillä ei mielestäni ansaitse kultareunustaan: vaikka vajaan 30 euron lounas vielä menettelee, illan hämärtyessä ravintoloiden nimikkomenujen 66 euron hinnalla saa Helsingissä parempaakin ruokaa. Tai ainakin oivaltavampaa. 

Klo 12 tilanne on kuitenkin toinen. Lounasaikaan keskusta kärsii ravintolakadosta. Tarjolla tuntuu olevan vain salaattia tai mauttomia kotiruokabuffeteja. Valinnanvaraa tasokkaammille paikoille ei paljoa jää. Silloin Björck laivueineen seilaa apuun - onneksi. Viimeistä sanaa en olisi uskonut sanovani. Mutta niin se vain on: kun kello 11 ja 14 välillä Farang ja Gaijin tarjoavat tyylilleen uskollisesti Aasiaan vivahtavaa fine diningia, pysyttelee Bronda annoksiensa kanssa Euroopassa. Eurooppaa henkii myös ravintolan miljöö, joka on saanut suitsutusta The Gurdianin sivuilla saakka. Tuulahdus etelän lomasta muistuttavia Välimeren makuja yhdistettynä ranskalaisbistron omaiseen rentoon tunnelmaan takaa huoahduksen työ- tai opiskelupäivän lomaan. Täällä lasillinen viiniäkin on sallittu - it's over 12 o'clock somewhere!

Brondan baaripuoli on kaupungin harvoja hyviä aperitiivipaikkoja.

Gaijin - lounas, jolta voi odottaa enemmän

Lounas on ehdottomasti vakiintuneista ruoka-ajoista suosikkini. Nälkä on ehtinyt aamupäivän aikana hiipimään vatsaan ja ruokaa tekee aivan oikeasti mieli. Lounas on myös sosiaalinen tapahtuma enkä tiedä mitään parempaa, kuin lounastreffit hyvän ystävän kanssa, herkullisen ruuan äärelle. Keskustassa tähän tarkoitukseen olen todennut sopivan esim. Gaijinin.

En erityisesti arvosta Tomi Björckiä tai hänen ravintoloitaan. Mielestäni ne ovat kaikki ylihinnoiteltuja ja pilalle hypetettyjä. Olen piipahtanut illallisella kaikissa neljässä useamminkin kuin kerran, mutta ruoka ei ole koskaan onnistunut olemaan keskivertoa erikoisempaa. Yleensä lounaalta en kuitenkaan odota niin paljoa ja klo 12 aikoihin jopa Björck on onnistunut yllättämään minut positiivisesti. Etenkin Gaijinin 4 ruokalajin lounasmenu on enemmän kuin 37 euron hintansa väärti.

Näistä tunnelmista alkaa olemaan jo reilut kuukaudenpäivät, mutta Björckin menujen punainen lanka on yleensä aika sama. Gaijinissa se tarkoittaa alkuun dim sumeja kuten buneja, dumplingeja ja sashimeja; runsaampaa pääruokaa lihasta, kanasta tai kalasta ja juuri makeannälän taltuttavaa jälkiruokaa. Kaava on kaikkialla sama myös iltaisin, mutta silloin paikkojen kokonaisuudet eivät mielestäni lunasta +60 eurossa pyörivää arvoaan. On kuitenkin hatunnoston arvoista, että ravintola pystyy säilyttämään illallistasonsa myös lounasaikaan ja tarjoamaan asiakkailleen oikeasti tasokasta apetta - harmi, ettei laatu kuitenkaan riitä yllättämään enää myöhemmin vierailevaa.

Ravintola Southpark - lounas puistossa

Lähes 10 vuotta toimineen Fannyn tuhkiin Sinebrychoffin puiston kupeeseen keväällä avattu Southpark tuntuu ratsastavan brunssilla - sitä tarjotaan ensimmäisenä heidän nettisivuilleenkin eksyvälle.
Me kuitenkin päätimme aloittaa testaamalla paikan lounaan.

"Kebab Friday" - taikasanat, joilla sain J:n mukaan eivät ihan lunastaneet lupaustaan. Kastike taisi sentään olla oma mix, mutta liha tuli kyllä suoraan Atrian pussista. Loppujen lopuksi J söi mahansa täyteen lounaan 10 euron hintaan kuuluvasta chilisestä bataattikeitosta, joka tosin olisi mun makuuni kaivannut vähän enemmän potkua. Vaikka lämpimät ruuat osoittautuivat pettymykseksi, salaattipöytä notkui sopivassa suhteessa raikkaita ja tuhteja syksyn makuja. Jos se antoi esimakua sekä lauantaina, että sunnuntaina katettavasta brunssista, teen heti varauksen marraskuulle, kun olen jälleen piipahduksella kotona.

Turun lounas nro 1: Ravintola Panini

Kävin viime viikon tenttien lomassa Turun lounaspaikka numero 1:ssä: ravintola Paninissa. Melkein 20 vuotias Panini on klassikko, jossa palvelu pelaa ja italialainen ruoka on suomalaisittain yllättävän autenttista. Hinta-laatusuhde kohtaa sekä lounaalla, että àla cartessa eikä pasta ole ikinä pettänyt. Ravintolan rempseän rento fiilis oli sen verran tarttuva, että maukas tomaattikastike hautasi hetkellisesti jopa mun tenttistressin. Ei voi siis muuta kuin suositella! ;]

Penne ai carciofi 9,70 €

Pasta fresca con mozzarella 10 €

Helsingin paras lounas: Farang

Tomi Björck ei ole onnistunut vakuuttamaan mua vielä yhdessäkään vuoden 2010 jälkeen avaamassaan ravintolassa. Oon ehtinyt koluta sekä Bulevardi 6:n kiinteistön, että Espalla auenneen Brondan enkä ole kyllä ymmärtänyt, mistä kaikki hype ravintoloiden ympärillä oikein kumpuaa. Mun mielestäni Björckään ei ole kuin pelkkä turha julkkis: millä meriitillä ravintoloitsija-kokki esim. tuomaroi missikisoja? Päätin kuitenkin antaa kaverille vielä yhden mahdollisuuden ja ottaa Töölössä 2-3 ruokalajin mittaisen tauon tenttiviikon lukemisista.

Mediapersoonana en pidä Björckistä vieläkään, mutta kokkina paljon aiempaa enemmän. Farangin miljöö on kerrassaan upea ja ruoassakin vaikutti olevan "sitä jotain" - ainesosa, joka muiden hänen ravintoloidensa ruuasta on mun mielestäni puuttunut. Kolmen uudemman ravintolan kopla on ainakin mulle tarjonnut vain tasapaksua ruokaa ilman sen erikoisempia yllätyksiä tai makuhermoja kutkuttavia yhdistelmiä. Farang on kuitenkin toista maata: jopa lihoihin oli saatu haudutuskastikkeiden maku ja mäkin tunsin kokevani kielelläni jotain uutta: Farangin perinteisen karamellipossun makea suolaisuus suorastaan suli suussa. Tomi, taidat tietääkin näistä ruokahommista jotain. ;]

Pehmeäkuorista taskurapua

Rapeaa karamellipossua

Phaenang currya ja Black Angus -härkää

Hinta: 3 ruokalajin lounas 29 €

Voinen lounas Turussa: Ravintola Smör

Kaskis on tällä hetkellä mun suosikkiasiani Turussa, mutta aika hyvänä kakkosena nyt, kun oma kotikin sijaitsee Larussa, tulee Smör - pala puhdasta skandinaavisuutta Aurajoen rannalla. 

Löysin tieni kellarin holvikaarien suojaan ensimmäisen kerran vasta viime syksynä Food & Funin aikoihin. Sen jälkeen oon kuitenkin tasaisin väliajoin käynyt hemmottelemassa itseäni Smörin lounaalla, sillä muuttopöhinä Hkiin on harmillisesti pitänyt mut poissa illalliskattauksista. Uskallan kuitenkin väittää, että ruokailu klo 12 pintaan on Smörissä melkein yhtä nautinnollinen kuin à la cartesta tilaaminen. Annokset ovat upean näköisiä, makuisia ja kokoisia. Perinteisen lounastarjoilun ongelmaa nälkää nujertamattomasta, silmissä ja suussa värittömästä ruuasta ei siis Kirjastosillan kupeessa ole. Mutta rehellisesti: Smör on kallis lounaspaikka - silti joka euron arvoinen!

Luomuvuohta ja hillottua karpaloa

Kissakalaa päivän kalana, perunamuhennosta ja kevätsipulikastiketta

Marenkia ja vadelmaa

 

Hinta: 3 ruokalajin lounas 28 €

Roomalainen Turussa: Osteria Ovo

Kävin eilen mutkan Turussa ja testasin samalla vastikää auenneen Osteria Ovon lounaan. Sekä palvelu, että ruoka kärsivät vielä alkukankeudesta: parmesania ja suolaa oli livahtanut alikypsiin annoksiin mun makuuni liikaa. Olimme ystäväni kanssa kuitenkin sitä mieltä, että risoton kohdalla kahdesta pahasta alikypsyys on puuromaista ylikypsyyttä parempi. Hänen annoksessaan oli kuitenkin maku kohdillaan ja parsaa riittävästi. Mä taas löysin omasta pastastani vain kourallisen karelle paistettuja pekoninpaloja.

Itse ruoan takeltelua korjasi miljöön moderni roomalaistouch: nuorekkaasti korutonta, mutta niin italialaista. Ihastuttava vihreä Vespa tervehtii tulijaa kunniapaikalla. Viinilaseista kootut kattokruunut olivat nekin pikantti yksityiskohta.

Lounas harvoin kertoo edes osatotuutta ravintolan potentiaalista, minkä johdosta annan Ovolle vielä toisen mahdollisuuden ja käyn kokeilemassa myös à la carten. Lopullinen tuomioni astukoon voimaan vasta sen jälkeen. ;]