Joulukoti

Jouluinto on asunut minussa jo lokakuusta saakka. Luminen kausi marraskuun taitteessa sai minut ulkolyhtyjen lisäksi sytyttämään myös kyntteliköt ikkunoille. Glögiä kittasin joka ilta siihen tahtiin, että kuukaudessa olin kyllästynyt siihen enkä ole viimeisen parin viikon aikana jaksanut enää täyspäiväisesti polttaa jouluvalojakaan. Myönnetään: joulutus iski vähän turhan aikaisin tänä vuonna. Silti joulutunnelman löytäminen on tuntunut vaikeammalta, kuin koskaan aikaisemmin.

Kaikista kalenterivuoden pyhistä joulu on minulle rakkain. Olen jouluihminen varpaitani myöten. Joiden verhoamiseen villasukkiin (kamaliin kauhtuneisiin sellaisiin) joulu antaa täydellisen tekosyyn. Kuluneen viikon aikana olen kuitenkin ottanut niiden käyttöön varaslähdön, koska viime hetken joulunodotukseni on kulunut sängyn pohjalla armottomassa flunssassa. Ehkä senkin vuoksi oma joulutunnelma on vielä vähän hakusessa.. Vaikka eniten luulen sen lymyilyyn vaikuttavan muutosvastarinnan, josta en haluaisi myöntää edes kärsiväni. Ensimmäistä kertaa eläessäni vietän nimittäin joulun jossain muualla, kuin Kauhajoella oman perheeni ympäröimänä. Totutun kaavan rikkominen saa tällaisen perinteitä (ja varsinkin jouluperinteitä) vaalivan pedantikon ahdistumaan ja jännittämään - jopa uusien traditioiden luomista. Sellaisia me kuitenkin nyt olemme tekemässä, kun vietämme aattopäivän J:n vanhempien luona Lahdessa ja palaamme joulupäiväksi kotiin ollaksemme ihan vain kahdestaan. Silloin ei järjestetäkään rääpiäisiä vaan paahdetaan possunkylkeä BBQ ja ahmitaan mac and cheeseä! Ja otetaan siitä tapa.

Koska kerrankin olemme joulupyhien aikaan kotona, halusin panostaa joulun laittoon myös täälä ja metsästin pientä kuusta ympäri Helsinkiä. Minulla oli selkeä visio, johon ei kuitenkaan tuntunut löytyvän vastinkappaletta todellisuudesta. En myöskään halunnut ostaa isoa komeaa kuusta ja vain.. katkaista sitä.. Lopulta kyllästyin, lakkautin etsinnät ja vein kotiin männyn, johon ihastuin töölöläisen kukkakaupan ulkopuolella. Nyt meillä on joulukuusen sijaan joulupuu and I love it!
Hyvää ja herkullista joulua kaikille!

P.S. Lintukodon jouluun pääset tästä. 

Jouluaatto

Jokaisella perheellä on omat perinteensä viettää jouluaattoa. Kun osa kiiruhtaa kirkkoon heti aamusta, toiset kääntävät vällyissä kylkeä. Meillä on tavattu herätä rauhassa ja sitten kipaista vielä ruokakaupassa, koska jotain pientä on aina unohtunut ostaa. Ennen puoltapäivää kokoonnumme katsomaan Lumikon ja kellon lyödessä 12 käännämme ykköselle kuullaksemme joulurauhan julistuksen. Iltapäivän aikana paketoidaan viimeiset lahjat ja ennen saunaa piipahdamme haudoilla. Aikaisten löylyjen jälkeen viimeistelemme illan menun, puuteroimme nenämme ja pakkaudumme vanhempieni sekä ruokien kanssa autoon kohti siskoni taloa, joka onneksi sijaitsee vain 1,5 km päässä. Sielä syömme ja jaamme lahjat. 

Tänä jouluna olimme pitkästä aikaa pukitta, koska yksikään siskoni kolmesta lapsesta ei enää usko Korvatunturin herraan. Katraan keskimmäinen, Veeti, oli lupautunut jakamaan kuusen alle kootut lahjat - malttaa piti kuitenkin illallisen verran. Meillä joulupöytään katetaan kinkun, itsetehdyn sinapin ja laatikoiden lisäksi vihreää salaattia, rosollia, sienisalaattia, lohikakkua, graavia siikaa, lohirullia, munanpuolikkaita, punasipulihilloketta, hölskykurkkuja sekä mätiä, punasipulia ja smetanaa.

Jälkiruoaksi nautimme yleensä jouluiset pannacotat. Kinkun paiston aikana ehtii jokainen nälissään murehtia aattoillan menua, mutta vielä koskaan ei ole ruoka kesken loppunut.

Munatoti tekee joulun

Kun kinkku on uunissa ja aaton aaton touhut muutenkin paketissa, Niemen naiset keittävät munatotit.

Jenkkien talvijuomana tunnettu eggnog sopii täydellisesti aloittamaan joulun ja
lievittämään stressiä keittiön puolella. Se on rentouttavan pehmeä ja juuri niin makea,
että päivästä uupunut kokkaaja hieman piristyy.

Herkullista joulunaikaa!

Munatoti Niemen naisten tapaan (2 annosta)

2 keltuaista
1 rkl tomusokeria
1 dl kermaa
1 dl täysmaitoa
1/4 tl raastettua muskottipähkinää
1/2 dl konjakkia

Sekoita kattilassa keltuaiset ja sokeri. Lisää kerma, maito raastettu muskottipähkinä. Kuumenna seosta kunnes se sakenee, mutta älä päästä kiehumaan. Lisää alkoholi, sekoita ja kaada laseihin.

Joulu tuli lintukotoon

Huomenna on joulu ja täälä alkaa jo ihan näyttämäänkin siltä - tuoksusta puhumattakaan!

Punaiset pilkut olohuoneessa ja terassilta pilkottava kuusi saavat mutkin vähitellen tyyntymään.
Vihdoin olen kotona.

Mä olen jouluihminen. Siis todella. Lumi ja ikkunan takana levittäytyvä talvimaisema luovat aina oman taianomaisen tunnelmansa, mutta niiden puuttuessa joulun tekevät antamisenilo, oma perhe ja hyvä ruoka. Nämä kaikki löytyvät Kauhajoelta. Kahden maan välillä vietetyn syksyn jälkeen tuntuu ihanalta olla täälä. 

Murun joulu kotiin

Huomasin pari viikkoa sitten, että olin syksyn aikana päätynyt Murun postituslistalle. Varmaan olin jättänyt valmiiksi ruksatun ruudun paikoilleen tehdessäni taannoin varausta ravintolaan.
Olin tällä kertaa kuitenkin tyytyväinen "roskapostiin" - Murun tontuilla oli täydellinen joululahja mun äidilleni: heidän perinteinen herkkukassinsa.

Jämäkkään "kassiin" oli pakattu Samuilin tekemää glögiä, Murun kirsikkachutneytä, punaviinisinappia, punasipulihilloketta, Henkan tattirisottoa, pateeta, saaristolaisleipää, jouluteetä sekä juustoa. Hintaa kassilla oli 52 euroa, mikä oli musta edullinen ottaen huomioon sisällön ja pakkauksen tyylikkyyden. Se oli ilo antaa ja saada. Täälä ovat nyt kaikki innoissaan päästessään kattamaan Niemen-perheen perinteisten ruokien oheen myös Murun logolla varustettuja herkkuja. Kiitos muruille!

Joululahjavinkki, joka tekee hyvää

23 yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen.

Mua jouluttaa jo niin, että kivistää ja odotus tuntuu paljon kovemmalta täältä vaihdosta käsin. Onneksi sentään pääsen lähtemään 20. päivä Suomeen niin ehdin loihtimaan juhlan tuntua kotiinkin.

Ideat pukinkonttiin mulla on kuitenkin jo valmiina: tänä jouluna kaikki saavat multa Lushia!
Olen aina hieman laahannut perässä mitä tulee trendeihin kosmetiikassa. Se saattaa tosin johtua myös siitä, että atoopikkona olen tottunut pysyttelemään kerran hyväksi toteamissani tuotteissa - allergisten reaktioiden pelossa tulee usein suosittua vain tuttua ja turvallista. Meikkien parissa työskennellyt amerikkalainen ystäväni sai mut kuitenkin täälä ottamaan läheisen Lush-liikkeen tytöiltä parit testerit ja se oli sitten siinä. Rakastuin. Nyt lähes kaikki mun ihonhoitoputellini ovat tunnusomaisissa mustissa purkeissa ja uskokaa tai älkää, tänä talvena pakkanen ei ole saanut säikytettyä mua yltä päältä laikukkaaksi.

Lush siis valmistaa käsintehtyä tuorekosmetiikkaa. Suuri osa tuotteista täyttää myös luonnonkosmetiikan vaatimukset eli ne on valmistettu luonnollisista raaka-aineista luomua suosien eivätkä sisällä synteettisiä säilöntäaineita. Siksi pakkauksista löytyy parasta ennen -päiväykset ja kuten ketjun omillakin sivuilla todetaan: Lush on parhaimmillaan tuoreena - kuten hedelmät ja vihanneksetkin.
Otsikossa lupaamani hyvää tekevä joululahjavinkki on ketjun Oatiflix -kasvonaamio. Se sisältää banaania, kaurahiutaleita sekä jauhettuja manteleita ja saa tuoksunsa vaniljasta. Vaikka tahmea koostumus tekee naamiosta aika työlään levittää, ainakin minun jatkuvaa rasvaamista kaipaavaa ihoani tuorepuuromainen Oatiflix ravitsi ja kosteutti - eikä tuloksia tarvinnut odottaa lukuisia kokeilukertoja, vaan eron pystyi havaitsemaan heti ensimmäisen vaikutusajan jälkeen. Hintalappu 75 gramman purnukalle on 13,50 €.

Pakotin myös eräs lauantai-ilta kuivan ihonsa kanssa taikinoivan J:n kokeilemaan Oatiflixiä. Levitin naamion hänelle parranajon päälle ja käskin istua hiljaa 10 minuuttia. Huolimattomuuttani sain kuitenkin tuotetta myös J:n suuhun ja hänen miehekkään lyhyt palautteensa oli: "maistuu hyvältä."