tiistai 23. toukokuuta 2017

Töiden tuoksuinen katkarapupasta

Alkuvuodesta "valittelin" työttömäksi jäämistäni, vaikka kyse oli täysin omasta valinnastani. Lupasin itselleni (ja muutamalle muulle lähipiirissäni..) vuoden vaihtumisen jälkeen keskittää kaiken energiani gradun tekemiseen, mutta vähän toisin kävi. Tai osittain ainakin. Täyspäiväistä graduilua nimittäin kesti ehkä kuukauden, kunnes jo huomasin etsiväni enemmän ja vähemmän aktiivisesti uusia töitä. En vain voinut sille mitään: tälläinen eloisa handson-tyyppi tarvitsee teorioiden ja analyysien vastapainoksi myös jotain oikeaa tekemistä. Ihan vain pysyäkseen järjissään. Tällä kertaa kuitenkin tiesin tasan mitä halusin tehdä ja missä. Oikotie-ilmoituksissa kahlaamisen ja sen oikean metsästämisen sijaan ammuin teroitetun avoimen hakemusnuoleni muutamaan kriittisellä silmällä valitsemaani kohteeseen ja toivoin parasta. Ja niin vain tärppäsi!

Siispä aloitin uusissa hommissa ensin osa-aikasesti ja nyt näin kesää kohden kiihtyvämmällä tahdilla. Hommaa on riittänyt ja siksi täällä blogin puolella elämäni on vaikuttanut aika hiljaiselta. Vaikka aika tasapaksua arkea tässä on kyllä eletty: töitä, opintojen viimeistelyä, kovaa treenausta ja yksitoikkoista syömistä. Onneksi häät ovat jo ihan kohta! Vaikka välillä ollaan J:n kanssa toki repsahdettukin.. Töiden tiimoilta olen esimerkiksi tutustunut aiempaa lähemmin Crème Bonjourin -tuotteisiin ja bongannut brändin sivuilta jo useamman testiin menevän reseptin. En ole aikaisemmin omassa keittiössäni juuri hyödyntänyt tuorejuustoa muussa, kuin tiramisussa, mutta nyt sipaisen sellaista mielelläni esim. avokadoleivälle!

Toinen hyvä paikka ovat pastakastikkeet: esimerkiksi tässä raikkaassa katkarapupastassa kirsikkatomaatteja komppaa Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuusto ja reilu nippu tilliä. Tällä hetkellä arjessamme vallitsevan terveellisemmän elämänmenon nimissä päätin kokeilla kastiketta gluteenittoman pastan kanssa. Hätäpäissäni nappasin paikallisesta K-Supermarketista Semperin spaghettipaketin, joka kyllä maistui todella hyvältä ja napakalta - melkein samalta, kuin perinteinen durumvehnäspaghetti. Myöhemmin kuitenkin lueskelin, että pastassa olisi tärkeää olla tasapainoisesti kuituja, protskua sekä hiilareita myös, eikä annoksessa käyttämäni pasta tainnut ihan täyttää näitä kriteerejä. Olen kuitenkin joskus kokeillut edamame- ja mungpavuista valmistettua fettuccinea, joka avokadopastan kaverina maistui vain ihan kumilta.. Kiitos, mutta ei kiitos siis.

Gluteeniton katkarapupasta alá Crème Bonjour


170 g katkarapuja
200 g Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuustoa
pieni sipuli
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tilliä
suolaa
pippuria
2 rkl ruokaöljyä paistamiseen
250 g gluteenitonta spaghettia
0,5 dl keitinvettä

Keitä spagetti pakkauksen ohjeiden mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Säästä 0,5 dl keitinvettä.
Silppua sipuli, leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna tilli.
Kuumenna öljy pannulla. Ruskista sipuli ja tomaatit nopeasti öljyssä. Sekoita kunnolla.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää tilli ja 0,5 dl keitinvettä pannuun. Sekoita tasaiseksi.
Lisää  tuorejuusto ja sekoita.
Lisää keitetty pasta ja valutetut katkaravut. Sekoita ja tarjoile heti.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kaartin Kut6nen III

Pääsiäinen vierähti Levin maisemissa vanhempieni kanssa herkutellen ja keskiviikkona kävin yksin makumatkalla Kaartinkaupungissa. Tai no, yksin ja yksin: Kaartin Kut6sessa nimittäin parasta on juuri se, että tapaa uusia ihmisiä ja väkisinkin tulee jututtaneeksi muita seurueita, kun jakaa pöydän heidän kanssaan. En siis ollut ollenkaan pahoillani, vaikka heräsin lipunmyyntiin niin myöhään, että jäljellä oli enää yksittäisiä lippuja siellä täällä. Ostin reippaasti itselleni lähdön Pastiksesta ja päätin viedä itseni ulos. Nyt kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma nimittäin on jokaisen 100 euroa maksavalla lipulla saatavan suupalan ja siemaisun arvoinen.

Toiseksi parasta Kaartin Kut6sessa on se, että pitkien illallismenujen riesa, ähky, ei pääse niskan päälle, koska jokaisen ruokalajin välissä vaihdetaan paikkaa. Eikä siis vain tuolia vaan ihan koko ravintolaa! Kuusi 30 hlön ryhmää kiertää illan aikana Kaartinkaupungin katuja oppaan johdolla ja käy puolen tunnin piipahduksilla tapahtumassa mukana olevissa ravintoloissa. Muutaman minuutin happihyppely raivaa mukavasti tilaa seuraavalle annokselle ja pöydän ääreen päästäessä on taas jo vähän nälkä. Janokin - mutta ei kauaa. Jokaisessa ravintolassa voi lautasen kanssa yhteensovitetun lasillisen lisäksi kuitata jonkin talon digestiivin illan kulkua ryydittämään. Katkerot, grappat ja brandyt eivät lukeudu omiin suosikkeihini, mutta limoncello vielä menettelee. Kun Ragussa tarjolla oli heidän itse valmistamaansa sitruunalikööriä, en voinut vastustaa kiusausta - ja se oli niin herkullista! Kuten kaikki kyseisessä keskiviikkoillassa.

Omaksi suosikiksi, yli keväisen kevyiden parsojen, kaalien ja avokadojen, nousi Pompierin Karitsaa kolmella tapaa: Ahvenanmaalta tulevaa lihaa löytyi lautaselta mehevän ratatouillen sekaan jauhettuna, fileestä leikattuna viipaleena sekä aivan upeana Wallenberginä! Paikallaolijat voivat todistaa, että melkein nuolin lautaseni - ja lasini, johon karitsan seuralaiseksi kaadettiin ihanaa Riojalaista Tempranilloa. Siitä ei paljoa olisi kokonaisuus voinut parantua! Vaikkakin illan vahva kakkonen oli Spisin hauki puikulaperunamuusilla ja maukkaalla Pinot Noirilla. Kovin vain oli kaikki pientä minun makuuni..
kierroksen isäntämme Timo "Sir Lintsi" Linnanmäki
vain askeleen päässä Ragun Limoncellosta! 
kierroksen oma suosikkini:
Karitsaa kolmella tapaa
Viimeisellä etapillamme Emossa saimme myös kaiken kruunaavan jälkiruoan (Valkosuklaata, vuohenmaitojäätelöä ja raparperia) ja erikseen sille viinin ja/tai kahvin tai teen, mutta kokonaisuudesta nappaamani kuva oli niin tärähtänyt, että valitettavasti se on julkaisukelvoton. Luonnollisestikaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan - vaikka "7. etapille" päädyttiinkin vasta helmikuussa avattuun Ohranaan Korkeavuorenkadulle.. Karu sisustus ei kuitenkaan säväyttänyt ja visiitti jäi yhteen Kölschiin. 

Psst. Kaartin Kut6nen IIII järjestetään taas syksyllä! Mukana olevat ravintolat ovat vielä salaisuus, mutta se ei ole, että tämä tapahtuma käy paremmaksi ja paremmaksi kerta toisensa jälkeen. Miksi liput muuten aina myytäisiin loppuun? Muista siis olla skarppina! 

P.S. Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on kokenut pienen muodonmuutoksen pääsiäispyhien aikana. Mitä tykkäätte? :] 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakkautta ensi puraisulla: Reloven brunssi

Bongasin taannoin Delicious life with Karkkia Instagramista todella herkullisen näköisen brunssibuffetin. Kattaus jäi kummittelemaan mieleeni ja kun selvisi, että myös ystäväni oli nähnyt samaisen kuvan, päätimme siltä sekunnilta varata pöydän Reloven gluteenittomalle viikonloppubrunssille. Kyllä, luit aivan oikein: gluteenittomalle. Tiukka tammikuu, jolla aloitin vuoteni, avasi silmäni ruokarajoitteisuuden vaikeudelle - etenkin astuttaessa oman kotioven ulkopuolelle. Pelkästään kasviperäisen maidon pyytäminen erikseen lounaan jälkkärikahviin on yllättävän vaivalloista, kun sen joutuu tekemään joka ikinen päivä. Puhumattakaan liudasta kysymyksiä, jotka esitin tarjoilijalle sen kerran, kun tammikuussa eksyin ulos illalliselle. Tämä siis Shelterissä, josta kirjoitin täälä.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, miten paljon vaihtoehtoja tuola on tarjolla, kun vain osaa kysyä! Tosin näin ei varmasti ole ollut pitkään. Luulen, että Suomeen muutama vuosi sitten iskenyt ruokabuumi on raottanut myös erityisruokavalioiden maailmaa isommalle yleisölle. Ihmisten lisääntynyt arvostus ruokaa ja sen sosiaalista merkitystä kohtaan sekä herännyt kiinnostus ruoan alkuperään ja puhtauteen ovat laajentaneet yleistä tietoutta ruoasta ja levittäneet kokeilunhalua erilaisiin ruokavalioihin esim. painonhallinnan keinona. Nimimerkillä: gluteenittomuus osana myös omaa häädiettiä.

Muun muassa laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden tarjonnan kasvu on riemuvoitto niille, joiden on pakko noudattaa tiettyä ruokavaliota allergian tai muun sairauden vuoksi, mutta vielä on paljon tehtävää esim. vegaanisella saralla. Reloven viikonloppubrunssi Töölössä on kuitenkin malliesimerkki erilaisten ruokavaliosuuntausten huomioimisesta ja yhdistelystä mitä maukkaimmalla tavalla!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Nimensä mukainen Kolmon3n

Kallion helmeksi tituleerattu ravintola Kolmon3n oli pyörinyt mielessäni (ja to test -listallani) viime vuoden Taste of Helsingistä lähtien. Nimeltä mainitsemattomat henkilöt lähelläni kuitenkin kieltäytyivät astumasta Kaisaniemeä syvemmälle itä-Helsinkiin ja kärsin pitkään vakavasta seuranpuutoksesta - kunnes keksin pyytää ex-työkavereitani viettämään kanssani myöhästyneitä synttäreitä. Kyseisiä naisia ei tarvinnut Kallioon sen kummemmin maanitella ja niin olimme jo seuraavana perjantai-iltana matkalla kohti 3. linjaa.

Naiset päätyivät tilaamaan Kolmos3en menun + viinipaketin, mutta allekirjoittanut tyytyi juomaan vain lasillisen ja vaihtoi jälkiruoan juustoihin - koska häädietti. Juustovalikoima sattui kuitenkaan olemaan todella mieleeni ja Lehtikuohuhan nyt maistuu aina, vaikkei sitä oikein annoksiin pystykään mätsäämään.

Sieniallergiani vuoksi en myöskään voinut syödä menun toista alkuruokaa, osterivinokasrisottoa. Sen sijaan sain kalaohukaisia, jotka osoittautuivatkin illan parhaaksi annokseksi! Ne olivat juuri niin rapeita ja merellisiä, kuin pitikin, mutta myös raikkaita päälle pirskotellun porkkana"siirapin" ansiosta. Pääruokana tarjoiltu nieriä-annos ei sekään vetänyt vertoja kalaohukaisille, vaikka hyvää olikin. Tosin moitimme kaikki kyseistä annosta todella pieneksi.. Ja itseasiassa sama vaiva oli havaittavissa jokaisella lautasella, eikä illan päätteeksi todellakaan voinut sanoa olevansa täynnä. Summa summarum: kaikki maistui hyvältä, mutta haisi yliyrittämiseltä. Seurueemme tuomio oli ravintolan nimen mukainen: kauempana kärjestä, kuin mitä aluksi uskoisi. Tai ehkä odotuksemme vain olivat liian korkeat.
Savustettua artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta
Kalaohukainen, juureskaviaaria ja mätiä
Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja herneitä
Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta
Suomalainen juustovalikoima
Kolmos3n sekamelska

torstai 9. maaliskuuta 2017

Tj 183

6 kuukautta. Kuusi kuukautta. Siis puoli vuotta. Tasan. Vain! Tiedättehän: meidän häihin.

Tai välttämättä ette tiedä.. En ole täälä blogin puolella juurikaan humuillut. Itseasiassa en ole muuallakaan humuillut niin paljon, kuin olisin itseltäni odottannut. Se ei tarkota, ettenkö haluaisi naimisiin - ehdottomasti haluan olla rouva ja J:n vaimo, se on selvä. Haluan myös pitää häät - olen niistä haaveillut ihan pikkutytöstä asti. Isoista, ylellisistä, viimeistellyisä prinsessahäistä...joiden kustannuksille en ole sen kummemmin uhrannut ajatuksiani. Ennen kuin nyt, kun unelma on käymässä toteen. Ja raha on lähes lamauttanut minut. 

Kyllä, kaikki maksaa. Mutta häissä kaikki maksaa x vierasmäärä ja vielä vähän enemmän. Summille, joista häiden ympärillä puhutaan, löytyisi kymmeniä muitakin käyttökohteita. Mutta en sano, että ne olisivat parempia. Osa varmasti olisi käytännöllisempiä tai ainakin kauaskantoisempia, mutta olen ajatellut meneväni naimisiin vain kerran ja 9.9.2017 tulee olemaan tähänastisen, sekä varmasti pitkälti myös tulevan, elämäni tärkein ja hienoin päivä. Miksen siis panoistaisi siihen kaikella sillä, millä voin?

Mitä on jo tehty:

Varattu kirkko & juhlapaikka + majoitus
- Meidät vihitään Levin Marian kappelissa ja juhlimme Levi Summitissa sekä majoitumme juhlapaikan yhteydessä Hotelli Levi Panoramassa. 

Varattu valokuvaaja sekä videokuvaaja
- Häämme tulee ikuistamaan aivan huikea Jaakko Sorvisto sekä 
videoimaan yhteistyössä Heart Visualsin kanssa Jesse Mäntylä

Buukattu bändi
- Illan musiikista vastaa todella taitava The Sense, joka lupasi tuoda juhlaan myös häivähdyksen 30-luvun jazzista. Ah! 

Palkattu hääsuunnittelija 
- Häiden suunnittelussa ja etenkin visuaalisessa ilmeessä meitä auttaa niin ihana Hey Look. Vaikka olen itse kova tyttö organisoimaan ja saan asioita tapahtumaan, meille oli alusta asti selvää, että palkkaamme myös hääsuunnittelijan huolehtimaan pienemmistä linjoista ja suunnitelmieni käytännön toteutuksesta. Koska en ole saksien kanssa kovin kätevä käsistäni, näkisin todennäköisesti vain painajaisia, jos joutuisin itse hoitamaan kutsut ja koristeet. On siis kaikille helpompaa, että eliminoin stressitekijät sillä saralla ja nään hääpainajaisia enää vain hääpuvulleni kaatuvasta punaviinistä. 

Lähetetty Save the Datet
- Koska päädyimme juhlimaan häitämme sen verran syvällä pohjoisessa, että tietyllä tapaa voidaan jo puhua "destination weddingistä" ja vieraidenkin olisi hyvä aloittaa matkavalmistelut hyvissä ajoin, omaksuimme amerikkalaisen mallin ja postitimme Save the Date -kortit marraskuussa. 

Tilattu morsiamen hääpuku
- Pukuni löytyi jo syksyllä ja tilasin sen vuodenvaihteessa, koska osalla suunnittelijoista toimitusajat voivat olla jopa yli puoli vuotta. Liikkeitä kiertäessäni ja pukuja toisensa perään sovitellessani kuitenkin pelkäsin, että kaikista ikiaikaisista hääunelmistani huolimatta kuulun sittenkin siihen vähemmistöön, joka kyllä pitää puvustaan ja näyttää siinä upealta, mutta ei ole kokenut kouraisua mahan pohjassa merkiksi siitä, että tämä on nyt the puku. Alistuin jo melkein kohtalooni tunneköyhänä morsiamena ja olin tilaamassa järjellä valitsemaani pukua, kun sitten se tuli vastaan - enkä meinannut pysyä nahoissani! Hymyilin vain tyhmänä ja hihittelin. Taisin jossain välissä tirauttaa muutaman onnen kyyneleenkin. Tai helpotuksen. En tiedä enää, eikä sillä ole mitään väliäkään: unelmieni puku on matkalla ja saapuu Suomeen kesällä! 

Tilattu sulhasen hääpuku
- Koska halusimme mahdollisimman istuvan ratkaisun, olimme alusta asti J:n kanssa yhtä mieltä siitä, että emme vuokraisi hänelle pukua vaan ostaisimme uuden. Tämä rajasi pois shaketin ja frakin, joiden jatkokäyttö olisi minimaalista. J itse haaveili smokista, mutta etiketinrakastajana minulle se ei tullut kysymykseenkään, koska vihkiminen tapahtuu päivällä ja smokki on iltajuhlapuku tarkoittaen, että sen pitäminen on sallittua vasta klo 18 jälkeen. Kröhöm, kyllä - nämä ovat elintärkeitä asioita. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli siis puku, mutta koska J käyttää sellaisia töissä päivittäin, tarvittiin vähän jotain enemmän. Wanhan sataman häämessuilta bongasin Helsinkiin liikkeensä avanneen Sartoria Rossin ja messutarjouksen houkuttelemana piipahdimme paikalle. Tuntia myöhemmin meille oli myyty koko komeus: puku, liivi, paita ja härpäkkeet. 

Ostettu morsiamen vihkisormus
- Kihlautuessamme hankimme sormukset molemmille ja J:lle nimenomaan sillä ajatuksella, että sama rinkula on myös hänen vihkisormuksensa. Ymmärtääkseni tämä on Suomessa se kaikkein yleisin käytäntö, kun täällä on tavattu aina "vaihtaa kihlat" eli hankkia molemmille sormukset, eikä tehdä kuten Jenkeissä, että kihlauduttaessa vain nainen "merkitään" ja hän kantaa sormusta. Vihkisormukseni hankinnassa hyödynsimme jälleen Wanhan sataman häämessuilla olleen tarjouksen Lindroosin tuotteista. J:n sormus teetettiin taannoin Aito Helsingin Petrin käsialana ja lopputulos on upean miehekkään rouhea! 

Varattu häämatka
- Jos itse häät ovat allekirjoittaneen projekti, J vastaa häämatkasta ja hänellä on ollut siitä selvät sävelet jo muutaman vuoden: Havaiji it is! Lähdemme matkaan heti Leviltä palattuamme ja nautiskelemme rapakon takana kokonaiset 1,5 viikkkoa. Ah! 

Varattu hääseurueen kampaukset & meikit
- Kaason ja äitien kanssa valtaamme hääpäivän aamuna Hullu Poro Relax Centerin ja pystytämme sinne tukikohtamme: luvassa on paljon hiuslakkaa, puuteria ja shampanjaa! 

Ostettu kaason puku
- Juhlan teemavärit ovat syksyisen syviä ja toteutamme niitä kaason ja bestmanin pukeutumisesta alkaen. Kaasolle löytyi juuri oikeansävyinen pitkä mekko By Malinalta eikä puutu enää, kuin samansävyiset härpäkkeet bestmanilta. Mistä päästäänkin..

..tämän hetkiseen To do -listaan:  

Bestmanin asusteet
Hääparin vanhempien puvut
Kutsut
Kakku

Olen kuitenkin rauhallisin mielin, koska koen meidän olevan hyvällä mallilla järjestelyissä ja hääsuunnittelijat ovat korvaamaton apu tällaiselle luonnostaan tumpelolle askartelija-paskartelijalle. Luotan heihin täysin kaikessa stailauksessa sekä juhlan koordinoinnissa. Lisäksi Levin päässä juhlapaikkamme henkiökunta on niin superauttavaista kaikissa käytännön järjestelyissä, että sisäinen bridezillani taitaa jäädä kuoriutumatta. Ainakin vielä tuntuu siltä. Mutta otetaan uusi arvio sitten reilun 5 kuukauden päästä.