Kaartin Kutonen III

Pääsiäinen vierähti Levin maisemissa vanhempieni kanssa herkutellen ja keskiviikkona kävin yksin makumatkalla Kaartinkaupungissa. Tai no, yksin ja yksin: Kaartin Kut6sessa nimittäin parasta on juuri se, että tapaa uusia ihmisiä ja väkisinkin tulee jututtaneeksi muita seurueita, kun jakaa pöydän heidän kanssaan. En siis ollut ollenkaan pahoillani, vaikka heräsin lipunmyyntiin niin myöhään, että jäljellä oli enää yksittäisiä lippuja siellä täällä. Ostin reippaasti itselleni lähdön Pastiksesta ja päätin viedä itseni ulos. Nyt kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma nimittäin on jokaisen 100 euroa maksavalla lipulla saatavan suupalan ja siemaisun arvoinen.

Toiseksi parasta Kaartin Kut6sessa on se, että pitkien illallismenujen riesa, ähky, ei pääse niskan päälle, koska jokaisen ruokalajin välissä vaihdetaan paikkaa. Eikä siis vain tuolia vaan ihan koko ravintolaa! Kuusi 30 hlön ryhmää kiertää illan aikana Kaartinkaupungin katuja oppaan johdolla ja käy puolen tunnin piipahduksilla tapahtumassa mukana olevissa ravintoloissa. Muutaman minuutin happihyppely raivaa mukavasti tilaa seuraavalle annokselle ja pöydän ääreen päästäessä on taas jo vähän nälkä. Janokin - mutta ei kauaa. Jokaisessa ravintolassa voi lautasen kanssa yhteensovitetun lasillisen lisäksi kuitata jonkin talon digestiivin illan kulkua ryydittämään. Katkerot, grappat ja brandyt eivät lukeudu omiin suosikkeihini, mutta limoncello vielä menettelee. Kun Ragussa tarjolla oli heidän itse valmistamaansa sitruunalikööriä, en voinut vastustaa kiusausta - ja se oli niin herkullista! Kuten kaikki kyseisessä keskiviikkoillassa.

Omaksi suosikiksi, yli keväisen kevyiden parsojen, kaalien ja avokadojen, nousi Pompierin Karitsaa kolmella tapaa: Ahvenanmaalta tulevaa lihaa löytyi lautaselta mehevän ratatouillen sekaan jauhettuna, fileestä leikattuna viipaleena sekä aivan upeana Wallenberginä! Paikallaolijat voivat todistaa, että melkein nuolin lautaseni - ja lasini, johon karitsan seuralaiseksi kaadettiin ihanaa Riojalaista Tempranilloa. Siitä ei paljoa olisi kokonaisuus voinut parantua! Vaikkakin illan vahva kakkonen oli Spisin hauki puikulaperunamuusilla ja maukkaalla Pinot Noirilla. Kovin vain oli kaikki pientä minun makuuni..

kierroksen isäntämme Timo "Sir Lintsi" Linnanmäki

   

vain askeleen päässä Ragun Limoncellosta! 

   

   

   

Viimeisellä etapillamme Emossa saimme myös kaiken kruunaavan jälkiruoan (Valkosuklaata, vuohenmaitojäätelöä ja raparperia) ja erikseen sille viinin ja/tai kahvin tai teen, mutta kokonaisuudesta nappaamani kuva oli niin tärähtänyt, että valitettavasti se on julkaisukelvoton. Luonnollisestikaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan - vaikka "7. etapille" päädyttiinkin vasta helmikuussa avattuun Ohranaan Korkeavuorenkadulle.. Karu sisustus ei kuitenkaan säväyttänyt ja visiitti jäi yhteen Kölschiin. 

Psst. Kaartin Kut6nen IIII järjestetään taas syksyllä! Mukana olevat ravintolat ovat vielä salaisuus, mutta se ei ole, että tämä tapahtuma käy paremmaksi ja paremmaksi kerta toisensa jälkeen. Miksi liput muuten aina myytäisiin loppuun? Muista siis olla skarppina! 

P.S. Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on kokenut pienen muodonmuutoksen pääsiäispyhien aikana. Mitä tykkäätte? :]