Leipää ja sirkushuveja

Olen pienestä tytöstä asti rakastanut elokuvia ja pahimpina teinivuosinani muistan jopa valvoneeni The Annual Academy Awardsia katsoen. Eikä se edes riittänyt: ne oli myös nauhoitettava. Samoin päivää - paria myöhemmin lähetetty kooste. 

Enää en istu koko yötä show´ta seurate. Nykyisin mulle riittää, että tarkistan voittaneet elokuvat aamulla herättyäni. Jälleen eilen Oscar went to monelle ihan oikealle, mutta myös todella väärälle ehdokkaalle. Kävin juuri sopivasti perjantaina ystäväni kanssa nostalgisessa Maximissa katsastamassa The Theory of Everything. Elokuvan äärimmäisen romanttisiksi leikattuja trailereita nähneenä odotukseni olivat ehkä liian korkealla, sillä musta juonesta jäi puuttumaan "se jokin" – en osaa sanoa mikä. Lopun tapahtumat puhekyvyn menetyksestä avioeroon ja muuttoon rapakon taakse esitettiin alkuun verrattuna pikakelauksena ja se sai elokuvan kosmoksisen taian karisemaan. Alkuperäisteokseen en ole (vielä) tutustunut, mutta haastattelujen perusteella ymmärsin, että elokuva jäljittelee aika tunnollisesti Jane Hawkingin elämänkertaa. Sen verran tunteisiin vetoavasta elokuvasta oli kuitenkin kyse, että jouduin teatterin pimeydessä nyyhkyttämään ja Eddie Redmayne ainakin enemmän kuin ansaitsi pystinsä! Muuten mulla ei juuri ole hyvää sanottavaa tämänvuotisista palkituista: Birdmanin voitto parhaan elokuvan kategoriassa oli ennakkosuosiostaan huolimatta musta erikoista. Elokuva on kuitenkin niin outo ja esim. Boyhood on kokonaisuutena vaikuttavampi. Julianne Moore oli varma voittaja henkilökohtaisen taustansa (kolme aiempaa ehdokkuutta ilman voittoa) ja Still Alicen tarinan vuoksi: eihän Alzheimeria käsittelevää elokuvaa voi jättää huomiotta pääkategorioissa. J.K. Simmons taas oli ehdottomasti miessivuosaehdokkaista paras, mutta Patricia Arquetten parhaan naissivuosan voitto tuntui olevan ainoastaan lohdutuspalkinto Boyhoodille, jonka Oscar-saalis jäi kaikkien yllätykseksi niin heikoksi. Sama pätee The Imitation Gameen: oikea vastaanottaja parhaan naissivuosan pystille olisi mielestäni ollut Keira Knightley. Parhaan musiikkikappaleen Oscarin voittanut ”Glory” elokuvasta Selma pääsi kuitenkin Best-soittolistalleni Spotifyssa.

Mutta se Oscar-humusta. Tavallisten pulliaisten elämässä vietettiin lauantaina pitkästä aikaa koti-iltaa - tosin viinitöntä sellaista. Pienen perheemme sommelier oli nimittäin unohtanut käydä Alkossa. Vesilinjalle pakotettu chef oli varautunut ruoanlaittosnackilla ja kahden ruokalajin menulla: marmorifileepihvit, palsternakkapaistosta ja parsakaalia sekä crème brûléet  Maku-lehden ohjeella. Palsternakkapaistos oli Pinterestistä bongaamani uutuus, jota en aiemmin ollut kokeillut:

Gruyere-palsternakkagratiini

3-4 palsternakkaa

1 sipuli

3 dl kermaa

¼ tl muskottipähkinää

¼ tl valkopippuria

1 ¼ tl suolaa

3 valkosipulinkynttä

4-5 oksaa tuoretta timjamia

1 rkl jauhoja

150 g raastettua Gruyere-juustoa

voita

1.  Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

2. Kuori palsternakat ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi. Pilko sipuli puoliympyrän mallisiksi suikaleiksi. Voitele vuoka ja raasta juusto.

3.  Asettele palsternakkasiivut sekä sipulit, 2/3 timjaminoksista ja puolet juustosta kerroksittain vuokaan. Säästä suurimmat palsternakkasiivut päällimmäiseen kerrokseen. Paina kerrokset tasaisiksi – ei haittaa, vaikka välikerrokset sekoittuisivatkin.

4. Kuumenna kattilassa kerma ja mausta se muskottipähkinällä, valkopippurilla, timjamilla, valkosipulilla ja suolalla. Suurusta kastike ruokalusikallisella jauhoja (itse käytin pari ruokalusikallista Maizenaa) ja kaadan sen jälkeen vuokaan tasaisesti joka puolelle. Pinnalle voit ripotella vielä jäljelle jääneen juuston, pari timjaminoksaa ja hieman muskottipähkinää.

5. Paista sen jälkeen foliolla peitettynä 50 minuuttia ja lopuksi vielä 10–15 minuuttia ilman päällistä, jotta saat paistokselle kauniin rusehtavan pinnan.

Paistos oli palsternakkaa käyttämättömälle hieman erikoinen, mutta hyvä lisuke pihveille. K-kaupan lihatiskin poika oli puhunut mut ympäri ostamaan perinteisten sisäfileepihvien sijaan marmorifileepihvit, mutta upeasta ulkonäöstä huolimatta ne osoittautuivat todella sitkeiksi enkä voi syyttää siitä muuta kuin lihaa, koska oma pihvimestarini ei epäonnistu koskaan! Äidin reseptikirjastosta peritty sinappi-konjakkikastike pelasti kuitenkin paljon: ennen pihvien vetäytymistä ne liekitetään konjakilla, minkä jälkeen pannulle sekoitetaan vahvaa sinappia ja jatketaan seosta noin 3 dl kermaa. Kastike on yksinkertaisuudessaan niin herkullista!

Sunnuntai kului aamulenkin ja salin voimalla, kun J lähti Lahteen pelailemaan. Yksin oli hyvää aikaa katsoa Virginia Woolfin ”Mrs. Dalloway" -romaanin ympärille rakennettu elokuva The Hours vuodelta 2002. Tähän saakka mulla oli ollut aukko elokuvasivistyksessä ja oli jo korkea aika korjata asia: kolmeen tasoon rakennettu juoni piti otteessaan suht. vähäeleisistä tapahtumista huolimatta. 

Iltasella kotitutunut mies paistoi meille vielä lätyt. Olen huomannut, että yhden maito-osan korvaaminen kivennäisvedellä antaa lätyille kaivattua rapsakkuutta:

Lätyt alá Viivi (6-8 isoa lättyä)

2 munaa

2 dl maitoa

2 dl mantelimaitoa

3 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria

1 rkl ruokosokeria

2 rkl voisulaa

1 dl kivennäisvettä

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon maidot, jauhot, suola, sokerit. Anna taikinan turvota liinan alla minimissään ½ tuntia. Lisää voisula ja kivennäisvesi juuri ennen paistamista niin saat lättyihin oikean rakenteen.