Juurella Etelä-Pohjanmaalla ~ Viivin vauhdissa

Mihin nämä päivät oikein katoavat? Saavuin eilen Kjoelle graduilemaan ja tajusin, että viime reissusta Pohjanmaalle ja visiitistä Seinäjoen Juurella-ravintolaan on pian kulunut kuukausi! Eikä postausta aiheesta ollut vieläkään julkaistu.. Mutta nyt on! Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Ravintola Juurella avasi ovensa Seinäjoen Keskustorin kupeeseen vuonna 2012 ja on yhä ainoa laatuan 80 km säteellä tarjoamassa rentoa fine diningia Pohjanmaan lakeuksilla. Kävin äitini kanssa avajaiskeväänä kertaalleen ihastumassa sekä ruokaan, että henkilökunnan mutkattomaan ja rentoon palveluun, mutta sen koommin en ole paikalle enää ehtinyt. Täältä Kjoelta kun kuitenkin ajaa Seinäjoelle 60 km aka 45 min. Illalliselle on niin sanotusti siis lähtemällä lähdettävä ja jonkun on alistuttava kuskin roolin. Tällä kertaa se oli minun kohtaloni - nuorin, kun olin. Lehtikuohu kuitenkin kantoi ihan kivasti puoleen väliin ateriaa ja sen jälkeen kanssaruokailijani auliisti tarjosivat minulle tuoksuja omista laseistaan. Enkä minä mitään jälkiruokaviiniä jäänyt edes kaipaamaan, kun karhunvatukan ja kuusenkerkän seuraksi sain ravintolan omaa nimikkokahvia.

Neljässä vuodessa Juurella tuntuu vakiinnuttaneen paikkansa Seinäjoella ja sen ympäristössä ja mitä olen somessa ravintolaa seurannut, pyrkii se sinnikkäästi viemään Etelä-Pohjanmaalaista ruokaskeneä eteenpäin: on reseptitiistaita, torstaitastingia, leipäperjantaita ja tietysti upea Matka Maakuntaan -kiertue, jonka debyyttiä olimme Niemen naisten kesken maistelemassa huhtikuussa. Postaus siitä löytyy täältä. Esimakua tulevasta oli siis saatu, kun lokakuun puolessa välissä marsimme sisälle Keskustori ykköseen. Tunnelma siellä oli yhtä lämmin, kuin olisi jonkun olohuoneeseen astunut - good diningia parhaimmillaan!

Vallattuamme meille varatun pöydän, ilta jatkui yhtä mukavasti, kuin se oli alkanutkin - palvelu oli ihanan tuttavallista, seurueellamme riitti juttua ja vaihtuvilla lautasilla oli kaikki kohdillaan. Yllätyksellisyys olisin annoksiin kuitenkin kaivannut lisää. Vaikka tarjoilut olivat hyviä, mauissa pelattiin varman päälle verrattuna siihen, mitä ravintolan kiertuematkalla maakunnassa olimme kokeneet tai millainen muistikuva meille oli vuosien takaisesta visiitistämme jäänyt. Raaka-ainesesonkina loppusyksy ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta ei se silti saisi olla syy tehdä tavallista ruokaa. Tietysti Seinäjoki ei (ainakaan vielä) ole mikään kulinaaristen innovaatioiden kehto ja vie aikansa, että Amarillon kantikset ym. vihreän kortin "omistajat" löytävät Juurella-ravintolan tyyliset paikat ja oppivat arvostamaan ja nauttimaan niiden ideologian mukaisesta ruuasta ja juomasta. Sillä aikaa allekirjoittanut yrittää palata Etelä-Pohjanmaan Juurelle useammin, kuin kerran neljässä vuodessa.