Viikonloppu Vesijärven rannalla

Mennyt viikonloppu kului J:n kotikonnuilla Racketlonin merkeissä. J:n painaessa kolme päivää pallojen perässä, mä nautin auringosta Vesijärven laitamilla. En ollut aikaisemmin eksynyt Lahden satama-alueelle, mutta poikettuamme sinne iltapäivä-Latteille lauantaina, vei idyllinen kahviloiden, terassien ja jokilaivojen rivistö mun sydämeni täysin. Hurmioon saattoi vaikuttaa myös ihastuttavan Kahvila Karirannan niiiiin hyvä suklaa-juustotorttu: makeannälkäisen suklaaperson ehdoton valinta! ;]

Mä oon aina pitänyt Lahtea vähän rumana kaupunkina. Sen profiili on liian laatikkomainen mun makuuni. Historiasta on postmodernismia henkivässä keskustassa pulaa. Mutta ehkä mä oon vain pyörinyt ihan väärissä paikoissa? Eihän Turunkaan keskusta torin ympärillä mitenkään kaunis ole - kaupungin tunnelmallisuus syntyy veden äärellä Aurajoen törmillä. Saman efektin saa Lahdessa aikaan Vesijärven auringossa kimmeltävä liplatus.

Paras syömäni pizza - koskaan

Pizza bianca eli valkoinen pizza oli ollut jo kuukausikaupalla mun "to test" -listallani - varsinkin sen jälkeen, kun äiti pääsi sitä hehkuttamaan kokeiltuaan bongaamaansa reseptiä. Otin omaan versiooni vihiä Pilkkuraidat blogista, mutta käytin ohjeesta poiketen myös Emmental-raastetta ja avokadoa. Lisäksi olen kuivahiivaa enemmän tuorehiiva-tyttöjä, joten seikkailin jälleen maitohyllyjä ristiin rastiin pakettia etsien. En ollut käyttänyt durumvehnäjauhoja aiemmin, mutta täytyy sanoa, että niissä todella oli taika rapeaan pohjaan ja vaikka itse sanonkin: tuloksena oli paras pizzani koskaan! 

Pizza bianca

pohja kahteen keskikokoiseen pizzaan

1 dl vehnäjauhoja

2 dl durumvehnäjauhoja

15 g (1/3 pkt) hiivaa

1 1/2 dl kädenlämmintä vettä

1/2 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Nostata taikina liinan alla vesihauteessa kaksinkertaiseksi.

täyte yhteen pizzaan

1 prk creme fraihcea

2-3 valkosipulinkynttä

kourallinen tuoretta basilikaa

mustapippuria

suolaa

raastettua parmesania

Emmental-raastetta

mozzarellaa

aurajuustoa

1 sipuli

tuoretta pinaattia

pinjansiemeniä

tuoretta rucolaa

1 avokado 

Maustoin ranskankerman suolalla, pippurilla ja murskatulla valkosipulilla ja silppusin mukaan kourallisen basilikaa. Levitettyäni ranskankermakastikkeen pizzapohjalle, ripottelin päälle Emmental-raastetta, raastettua parmesania, Aura-juustoa ja revittyä mozzarellaa. Sen jälkeen lisäsin sipuliviipaleet, tuoreet pinaatinlehdet ja pinjansiemenet. Sitten vain koko komeus uuniin 225 asteeseen ja 10 minuuttia malttia.

---

Koska tämä postaus ei kuulemma saa olla ihan näin vihreä, kotiyleisön pyynnöstä liitän myös mahdollisille mieslukijoille kuvan samalta keskiviikkoillalta J:n äijäpizzasta. Reseptin siihen saa kokilta pyydettäessä. ;>

Helatorstaikahvit Johanilla & Nyströmillä

Pilkahteleva pyhäpäivän aurinko sai meidät lähtemään kolostamme keskustaan kahville. Vasta helsinkiläistyneenä en ollut vielä kokeillut olohuonemaisen Johan&Nyströmin kahveja ja raakakakkuja, joten puhuin J:n ympäri viemään mut Kanavarantaan. Pehmeä paikka parvella ja aivan huippu kauramaito-Latte saivat meidät viihtymään aiottua pitempään, mutta onneksi vapaapäivänä meillä ei ollut minnekään kiire - pelikin alkoi vasta iltamyöhään. Ei sillä, että mua lätkäaikataulut kiinnostaisivat pätkääkään: jääkiekon suhteen oon lähes maanpetturimaisen epäpatrioottinen, mutta tuo toinen puoliskoni viihtyy sohvan nurkassa kavereiden kisakatsomo ympärillään.  

Puhtaudesta ja terveellisyydestä huolimatta raakaruoka ei oikein ole mun juttuni. Vaikka pähkinäpohjainen kakkupala oli ihan hyvää, kyllä mä silti ottaisin siivun mud cakea, jos valita pitäisi. Turhaa teollista prosessointia vastaan seison kuitenkin samassa rintamassa raakaruokailijoiden kanssa. Pyrin kaupassa aina valitsemaan lähellä tuotettuja raaka-aineita, sillä edes luomu ei enää pitkään aikaan ole ollut LUOnnonMUkaista, vaan pelkkä markkinointikikka. Ostamlla lähiruokaa pyrin lisäaineiden välttämisen lisäksi tukemaan pieniä tuottajia, jotka saavat maasta elantonsa. Se ei nimittäin 2010-luvulla ole ihan helpoin tapa kantaa leipä pöytään eikä sillä todellakaan rikastumaan pääse. 

Helsingin paras lounas: Farang

Tomi Björck ei ole onnistunut vakuuttamaan mua vielä yhdessäkään vuoden 2010 jälkeen avaamassaan ravintolassa. Oon ehtinyt koluta sekä Bulevardi 6:n kiinteistön, että Espalla auenneen Brondan enkä ole kyllä ymmärtänyt, mistä kaikki hype ravintoloiden ympärillä oikein kumpuaa. Mun mielestäni Björckään ei ole kuin pelkkä turha julkkis: millä meriitillä ravintoloitsija-kokki esim. tuomaroi missikisoja? Päätin kuitenkin antaa kaverille vielä yhden mahdollisuuden ja ottaa Töölössä 2-3 ruokalajin mittaisen tauon tenttiviikon lukemisista.

Mediapersoonana en pidä Björckistä vieläkään, mutta kokkina paljon aiempaa enemmän. Farangin miljöö on kerrassaan upea ja ruoassakin vaikutti olevan "sitä jotain" - ainesosa, joka muiden hänen ravintoloidensa ruuasta on mun mielestäni puuttunut. Kolmen uudemman ravintolan kopla on ainakin mulle tarjonnut vain tasapaksua ruokaa ilman sen erikoisempia yllätyksiä tai makuhermoja kutkuttavia yhdistelmiä. Farang on kuitenkin toista maata: jopa lihoihin oli saatu haudutuskastikkeiden maku ja mäkin tunsin kokevani kielelläni jotain uutta: Farangin perinteisen karamellipossun makea suolaisuus suorastaan suli suussa. Tomi, taidat tietääkin näistä ruokahommista jotain. ;]

Pehmeäkuorista taskurapua

Rapeaa karamellipossua

Phaenang currya ja Black Angus -härkää

Hinta: 3 ruokalajin lounas 29 €

Kevätkoti

Äitienpäiväviikonloppu vierähti Kjoella ja meidän J:n kanssa tuli siellä avattua sekä Porscheilu-, että grillauskausi. Ensimmäinen kerta on kummankin osalta aina yhtä mättöinen - siksi laadukkaan kuvamateriaalin tuottaminen niin tien päältä, kuin ruokapöydästä siirtyy suosilla myöhemmälle kesään. Kaahailun ja grillailun lisäksi viikonloppuun mahtui pakollinen pistäytyminen Valkoiseen Puuhun, ystävän tuparit sekä äitienpäivälounas Pihlajan kevarissa. 

Ja nyt, kun vapusta on ehtinyt kulua jo toista viikkoa ja äitejäkin on juhlittu, kesä saa musta virallisesti alkaa - ainakin meillä kotona. Joulun jälkeinen fuksia sekä talven harmaa ja kerma sai olohuoneessa vaihtua puhtaan valkoiseen ja vihreään sekä tuoreisiin kukkiin! 

Parveke kutsuu jo kesäiltojen viettoon!