Ikimuistoinen lounas Gordonilla

Michelin. Yksi on aina hyvä. Varma valinta. Tavallista parempi. Kolme taas on uskomaton kokemus. Sellainen oli lounas Gordon Ramsayn lippulaivaravintolassa Royal Hospital Roadilla.

Pienen tytön suuri unelma täyttyi viime perjantaina, kun meidän Lontoon lomamme starttasi Restaurant Gordon Ramsayssä kolmen Michelin tähden voimin. Ihan debytantti en miehen piireissä kuitenkaan ollut: vuoden 2008 työttöjen reissulla illallistimme äitin kanssa Claridge's hotellin yhteydessä toimineessa Gordonin nimeä kantaneessa ravintolassa. Sen ovet kuitenkin suljettiin pari vuotta sitten. Muistan nuorempana ihmetelleeni annosten raaka-aineiden puhtautta ja mahtavia makuyhdistelmiä. Sittemmin oon päässyt syömään useammankin herkullisen fine dining -aterian ja odotin siksi jännityksellä uutta pistäytymistä Gordonin ruokittavaksi. Oliko aika kullannut muistot? Olinko vuosien saatossa oppinut syömään liian hyvin ja olisiko kolmen Michelinin lounas sittenkin pettymys?

 

Voin kertoa, ettei ollut. Pettymys siis. Ruoka oli ehdottomasti parhaimmasta päästä mun syömistäni lounaista. Ja muistakin aterioista. Raamatun paksuisesta mustakantisesta viinilistasta Head Sommelier Jan Konetzkin avustuksella valitsemamme saksalaisen Benderin Dajoar (Riesling) kantoi upeasti läpi koko menun. Mies selvästi osasi asiansa. Viinit oli jaoteltu alueittain ja sivuja listassa tosiaan riitti. Kellarin täytyy olla valtava. Ja mitäänhän ei myyty laseittain. 

Vuonna 2008 Claridge'sissa pääsimme äitin kanssa vilkaisemaan hotellissa olevaan viinikellariin. Luulen, että Royal Hospital Roadilla varasto on vielä sitäkin laajempi. Kellarin sijaan pääsimme J:n kanssa keittiön puolelle. Clare Smyth hymyili meille iloisesti ja kiroilematta johti keittiötä, joka näytti putipuhtaalta, vaikka siellä samanaikaisesti laitettiin kolmen tähden ruokaa.

Salin puolella häärivän kymmenpäisen henkilökunnan show nauratti välillä suomalaista. Head Sommelier ei erehtynyt koskaan kaatamaan viiniä lisää, sen hoiti avustava Sommelier, joka oli vastuussa myös viinin tuomisesta pöytään, sen avaamisesta asiakkaan edessä sekä maistamisesta ja maistattamisesta. Vessaan ei päässyt kertaakaan karkaamaan yksin - aina joku henkilökunnasta huomioi kohteliaalla "madamilla" ja johdatti naistenhuoneen ovelle. Sama homma vessasta pöytään palatessa. Poissaollessa joku tarjoilijoista oli ehtinyt käydä taittelemassa lautasliinan uudelleen ja sen sai heittää syliin kuin uutena. Hieman moinen hyysääminen tuntui suomalaisesta liialta, mutta ainakin palvelu pelasi. Henkilöstö osasi myös luoda ravintolaan rennon pönöttömän tunnelman: he olivat hymyileviä ja sopivan tuttavallisia. Aterimia ei ollut pöytään katettu kymmeniä vaan valinnan helpottamiseksi tuotiin ainoastaan kyseisen ruokalajin syöntiin tarvittavat välineet.

Päädyimme syömään valmiin kolmen lajin lounasmenun, johon kuuluivat myös niin kutsuttu keittiön tervehdys sekä jälkiruoan jälkeiset herkut. Annokset olivat kauniita ja kaikki mitä niiden teossa oli käytetty, maistui upeasti ikään kuin vuorotellen. Viimeisten makoisten yhteydessä tarjoiltu itsetehty suklaa oli kyllä kaiken huippu. Gordon siis säilytti paikkansa mun sydämessäni ja top 5 rankingin kakkosena. Täytyy nimittäin todeta, että Michelineistä, palvelusta ja ruuasta huolimatta, maailman paras ravintola löytyy mun mielestäni Turun Kaskenkadulta. Poikien erinomaisuus ei tähtiä kaipaa.

Keittiön tervehdys

Agnolotti with young peas, broad beans, mint, marjoram and sariette de banon

Buckwheat gnocchi with Caesar mushrooms and wild garlic capers

Roast poussin with girolles, wild asparagus, black garlic and "livers on toast"

Côte de porc with coco de Paimpol, Morteau sausage, grain mustard and apple

Strawberry custard tart with honey and lavender ice cream

Mint parfait with lime and rum granité, cocoa nibs

 

Mitä tämä lysti sitten maksoi? En osaa sanoa - naisten listaan ei ollut merkitty hintoja. :D No, kyllä mä laskua vilkaisin, kun se J:lle tuotiin, mutta en viitsi ääneen siitä puhua. Ravintolan sivuilta löytyy hieman osviittaa. En tiedä J:stä, mutta musta kokemus oli kaikkien kymppien (£) arvoinen.