sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ludussa tuoksuu yliyrittäminen

Kuun vaihteen kihlahumu vaihtui viikon edetessä tenttistressiksi, kun liikesaksan kesäkuulustelu alkoi häämöttämään horisontissa. Onnellinen hymy ei kuitenkaan tunnu hyytyvän millään. ;] Alkuviikosta metsästimme J:lle sormusta ja perjantaina ajelin mutkan Turkuun. Tentin päälle mulla oli sovittuna herkulliset treffit paikallisen opiskelukaverini kanssa. Kaupungin parhaaksi lounaspaikaksi tituleeraamani Ludu tuotti kuitenkin ilta-aikaan pettymyksen. Ruoka ei ollut paljon puolen päivän tarjontaa kummempaa. Ja minä kun niin pidin paikasta sen auetessa vuoden 2014 vaihtuessa.

Meillä ystäväni kanssa oli molemmilla vierähtänyt aikaa viimeisestä käynnistä ja päädyimme sen vuoksi ottamaan viiden ruokalajin maistelumenun - ikään kuin päästäksemme taas ajan tasalle ravintolan menosta. Valitettavasti rempseän raikas tyyli, jonka Ludusta vuoden takaa muistin, tuntui täysin kadonneen ja ruokalaji toisensa perään maistui liikaa mietityltä: lautasille oli yritetty koota jotain erikoista ja yllättävää, mutta onnistuttu luomaan vain kyseenalaisia yhdistelmiä. Paikoin jopa lounaalla nauttimani annokset veivät voiton illallismenusta, eikä homma todellakaan saisi tämän hintaluokan paikassa olla niin. Toisaalta - ottaisin minäkin paineita, jos samanikäistä kaiveria joen toisella puolella retosteltaisiin yhdeksi maan parhaista ravintoloista.
Kevyesti suolattua lohta, savustettua perunaa, rapuja ja mummonkurkkumajoneesia
Soijamarinoitua härän marmorifileetä, seesamivihanneksia ja ponzu-kastiketta
Päivän kalaa, lohi-rapumureketta, panzanella paistosta ja sahramilientä
Paahdettua possunkylkeä, punakaalipyreetä, kesäperunaa ja sipulilientä

0 kommenttia:

Lähetä kommentti