Neljän tähden dinner

Kuluneen viikon keskiviikkona (tuiki tavallisena sellaisena) Teurastamon Kellohalliin katettiin juhlaillallinen. Olin yksi 80 onnekkaasta, jotka olivat napanneet paikkansa palkittujen ravintoloiden, Askin, Chef & Sommelierin, Demon ja Olon, yhdessä järjestämältä dinneriltä. Tapahtuman tarkoituksena oli juhlia Helsingin ja koko Suomen ravintolamaailman kansainvälistä menestystä. Sasu Laukkonen, Chef & Sommelierin keittiömestari, oli kevään Michelinien jaon jälkeen tullut siihen tulokseen, että vaikkei Suomeen lisää tähtiä herunutkaan, olemassaolevatkin riittävät ylpeyden aiheeksi. Siitä se kuulemma sitten lähti ja 11. toukokuuta tarjoiltiin Kalasatamassa maailman ensimmäinen 4 Michelin-tähden illallinen.

Illan aikana ravintolat tarjoilivat kukin yhden ruokalajin + tervehdykset sekä alussa, että lopussa x 4. Kaveriksi oli suunniteltu neljän viinin, kuplivan ja kahvin kokonaisuus. Omasta mielestäni hinta-laatusuhde ei olisi voinut olla parempi: tuskin yhdessäkään tapahtumaan osallistuneista ravintoloista onnistut tavallisena arki-iltanakaan syömään ja juomaan alle 150 eurolla. 

Jos oikein pinnistelen valitakseni menun parhaan annoksen, kallistun Askin sipulisen uppomunan puoleen: karhunlaukan vahva aromi nosti perus-uppomunankin aivan uusiin sfääreihin. Mutta tämä on tietysti vain suurena valkosipulin ystävänä tunnetun allekirjoittaneen mielipide. Luulen, että annokselle valittu viini sytytti kuitenkin jokaisen salissa istujan: Weingut Friedrich Beckerin Muskat Ottonelin 2014 hyvä hapokkuus ja makeaan päärynään vivahtava maku toimivat täydellisesti yhteen Askin kokonaisuuden kanssa. Myös muut kolme annosta juomineen olivat hintansa väärti, vaikka 80 ruokailijan kattaus asettikin haasteensa, eikä ihan niin innovatiivisia ratkaisuja nähty, kuin mihin ravintoloissa yleensä on totuttu. 

Amuse Bouche

Chef & Sommelier: Haukea & Kurkkua

Ask: Karhunlaukkaa & Kananmunaa

Demo: Entreĉotea & Uuniselleriä

Olo: Kermaa & Raparperia
osa 1

Olo: Kermaa & Raparperia
osa 2

Petit Four

Ruuan ja viinin lisäksi tapahtumasta teki elämyksellisen se, että pienemmät seurueet oli istutettu samoihin pöytiin: esimerkiksi meidän seuraamme liittyi kaksi muuta kahden hengen seuruetta. Vaikka suomalaisesta tällainen tuttavuus saattaa tuntua vähän hassulta, oli ilo jakaa herkullinen 3 h kokemus pöydässä lisäksemme istuvien "muukalaisten" kanssa. Kiitos siis vielä heille mukavasta illasta. :]

Kiitos kuuluu kuitenkin ennen kaikkea tälle porukalle ja aina niin ihanan energiselle, innostuneelle ja innovatiiviselle Sasu Laukkoselle, joka laittoi pyörät pyörimään näin upean tilaisuuden järjestämiseksi. Tällaisten juttujen jälkeen tuntee valtavaa ylpeyttä Helsingin ja koko Suomen ruokakulttuurin kehityksestä - ei muualta maailmasta löydy samanlaista yhdessä tekemisen meininkiä, kuin meillä täällä on. Pienen maan ja harvan kansan on turha kilpailla keskenään, kun isolle kartalle voi päästä samaan hiileen puhaltamallakin. Eivät ne Michelinit loppujen lopuksi ole ravintolan tason tärkein mittari - fiilis on. 

P.S. Meidän ruokailijoiden lisäksi myös pojat itse tuntuivat olevan konseptista innoissaan ja Sasu jo ainakin vihjasi, että homma voitaisiin toteuttaa uudelleen syksymmällä. Pysykää siis kuulolla!