Ja onneksi se sattui tänä vuonna viikonlopulle: ei tarvinnut päivätolkulla kestää palloja ja serpentiiniä.
Vappu ei todellakaan kuulu kansallisiin lempijuhliini. Se menee arkistossani samaan mappiin juhannuksen kanssa: jälleen yksi syy viinaan menevälle kansalle ostaa Koskenkorva. Minä lappasin Alkon pussiin vain Rieslingiä. Ja pullon Proseccoa. Sekin Hugoja varten. Niiden resepti löytyy täältä.
Vaikkeivät vapun (tai juhannuksen) traditiot saa minua hössöttämään, niille osuva kaunis keli tekee juhlinnasta siedettävämpää. Varsinkin sunnuntain lämmin auringonpaiste sai uskomaan, että kyllä se kesä sieltä tulossa on – kuten joka vuosi.
Yleensä jaksan heilua kameran kanssa, oli juhla mikä tahansa, mutta tämän vapun kuvasaldo oli valitettavan laiha. Tarjoilimme lauantaiaamuna brunssin muutamalle J:n kaverille. Katoin pöytään mm. vakkaripiirakkani, lohi-rucolan Kinuskikissan ohjeella, sekä Avaruuaseman pestoisen pastasalaatin. J kokosi keittiöön GT-pisteen. Tosin ilman numeroita 2 tai 3.
Poikien saunottua suunnistimme yhdessä Punavuoreen etkoille. Porukalla, johon lyöttäydyimme, oli illaksi pöytävaraus Stefan’s Steakhouseen, joten seurasimme mukana. Luulisi, että pihvit, joiden paistoaika per puoli vaihtelee 1,5 minuutista 3 minuuttiin, valmistuisivat pikapikaa, mutta pelkillä pääruoka-annoksilla pärjäävä seurueemme istui ravintolassa yli 4 tuntia - Helsingin nopeimman palvelu titteli ei siis ainakaan Korkeavuorenkadulle mene. Maussa ei ollut valittamista - parmesanranskikset etenkin olivat omnom!
Lauantai-ilta loppu lyhyeen, kun kuski väsyi jo kellon lyödessä 12. Sinällään hyvä, koska sunnuntaina oli Suomenojalla grilli kuumana puolesta päivästä eteenpäin ja listalla mm. ribsejä. Tämän kertaisessa tohinassa jäi kuvat ottamatta, mutta kaivelin teille otoksen isännän bravuurista parin vuoden takaa:
0 kommenttia:
Lähetä kommentti