Kävin eilen mutkan Turussa ja testasin samalla vastikää auenneen Osteria Ovon lounaan. Sekä palvelu, että ruoka kärsivät vielä alkukankeudesta: parmesania ja suolaa oli livahtanut alikypsiin annoksiin mun makuuni liikaa. Olimme ystäväni kanssa kuitenkin sitä mieltä, että risoton kohdalla kahdesta pahasta alikypsyys on puuromaista ylikypsyyttä parempi. Hänen annoksessaan oli kuitenkin maku kohdillaan ja parsaa riittävästi. Mä taas löysin omasta pastastani vain kourallisen karelle paistettuja pekoninpaloja.
Itse ruoan takeltelua korjasi miljöön moderni roomalaistouch: nuorekkaasti korutonta, mutta niin italialaista. Ihastuttava vihreä Vespa tervehtii tulijaa kunniapaikalla. Viinilaseista kootut kattokruunut olivat nekin pikantti yksityiskohta.
Lounas harvoin kertoo edes osatotuutta ravintolan potentiaalista, minkä johdosta annan Ovolle vielä toisen mahdollisuuden ja käyn kokeilemassa myös à la carten. Lopullinen tuomioni astukoon voimaan vasta sen jälkeen. ;]
0 kommenttia:
Lähetä kommentti