Moskova saa ikävöimään jopa Suomen Turkua.
Vaikka mä olen kyllä aina tykännyt sinne palaamisesta - varsinkin syksyn keltaisten lehtien tai pakkashuurteisten puiden aikaan. Ja etenkin silloin, kun tentin päälle Kaskenkadulla odottaa pöytä kahdelle. Viisi ruokalajia oli hyvä palkinto kolmen tunnin rupeaman jälkeen. Se oli juuri sopiva määrä keskellä viikkoa vietetyn tyttöjen illan ratoksi. Epäilen, ettei kuusi annosta olisi meihin tällä kertaa edes mahtunut. Onneksi Kaskiksen väki oli joustavaa ja suostui räätälöimään. Kebabinkin sain doggy packiin J:lle viemiseksi. Totesinkin, etten ole vielä kertaakaan salissa kuullut, ettei jotain pyyntöä pystyttäisi toteuttamaan - paitsi tietysti pöytää ilman varausta. Parhaudella on hintansa.
Parhaudesta puheen ollen: Kaskiksen kanssa jo tutuiksi tulleille tai viinejä enemmän harrastaville oli listan loppuun perusviinipaketin kaveriksi ilmestynyt premiumviinipaketti. Koska koin kuuluvani ensin mainittuihin, päätin testata sen muutamaa euroa kalliimmasta hinnasta huolimatta.
Makumaailma
oli erikoisempi: selvästi laajempi ja syvempi, jopa raskaampi, mutta peruspaketin tavoin lasilliset pitivät menua koossa alusta loppuun. Pekkasen
Topia parempaa sommelieria saa kyllä hakea. Ja taas viljelin sanaa "paras" - se kuitenkin kuvaa Kaskista kaikkein
parhaiten.
 |
| Keittiöntervehdys |
 |
| Kaskiksen kalaympyrä muikusta |
 |
| Kaskiskebab |
 |
| Wanhantuvan ankkaa, punakaalia ja sellerilientä |
 |
| Karitsaa Piikkiöstä, kaalia ja puolukkaa |
 |
| Tyrniä ja valkosuklaata |
 |
| Uuniomenaa Erikin tapaan |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti