Tintån pizzan voittanutta ei ole

Turussa asumisessa ikävöin kahta asiaa: hyötyliikuntaa, johon keskustan seitsemän mäkeä pakottivat ja Aurajoen varren ravintoloita, jotka sijaitsivat melkein alakerrassani. Ainakin siltä minusta tuntui. Pidin päämajaani ihan Tuomiokirkon takana, 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, josta käveli 5 minuuttia esim. suosikkiini Tintån. Päädyin sinne aina, kun kokkaaminen yhdelle ei kiinnostanut - ja se oli aika usein. Helsinkiin muutettuani visiittini Läntinen Rantakatu ysiin luonnollisesti vähenivät ja tänä syksynä tajusin, että viimeisistä viineistä Tintån terassilla oli vierähtänyt jo 1,5 vuotta! Siksi päätinkin ehdottaa Turun tytöille koulun alun get togetheria juuri sielä.

Vaikka varmasti jokainen valveutunut kulinaristi ja viinin ystävä tuntee Tintån, halusin kuitenkin kirjoittaa siitä lyhyen postauksen tänne. Tintåssa nimittäin ei ole herkullista vain ruoka ja juoma, vaan myös miljöö. Sisustus on mehevän rustiikkinen ja pelkistetyt bulb-valaisimet luovat lämmintä tunnelmaa hiljalleen pimeneviin iltoihin. 

Sympaattisesta jokivarren terassistaan huolimatta, Tintå on ennen kaikkea syksyravintola. Se on lohdullinen keidas kosteassa kuolleiden lehtien myrskyssä - paikka, jossa niin ruoka, juoma, kuin henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Sinne rantauduttuaan ei malta lähteä kotiin - eikä viikonloppuisin tarvitsekaan ennen klo 2!