Ravintola Olo järjesti kesäkuussa avointen ovien päivän ja toivotti kaikki tervetulleiksi tustumaan tiloihinsa presidentinlinnan kupeessa. Itse en ollut silloin Helsingissä ja harmittelin J:n kyllästymiseen asti, että missasin näin ainutlaatuisen tapahtuman. Siksi en meinannut pysyä Dieseleissäni, kun bongasin Facebookista uusinnan: Olo Open Doors: vol. 2! Tyhjäsin kalenterini kertaheitolla lauantain 10.9. kohdalta ja jäin odottamaan. Seurakin järjestyi FB-tapahtuman linkityksellä ja kysymyksellä "In?" Vastaus: "YES!"
Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Olossa sen muutettua Pohjoisespalle. Ravintolan aikaisemmissa tiloissa Kasarminkadulla on muuton jälkeen toiminut samaan klaaniin kuuluva Gastrobar EMO ja myös se oli omalla ständillään edustettuna avointen ovien aikana. Ruokapuolen lisäksi paikalla oli viini- ja muita alkoholijuomamaahantuojia, Malmgårdin panimo, Löfbergsin kahvia ja DeliVerden yrttejä. Vierailijoilla oli mahdollisuus myös osallistua tastingeihin, mutta oma seurueemme ei edellisillan rapujuhlien päälle ollut sellaisiin kykenevä. Lillet Spritzer kuitenkin "elvytti" kivasti, enkä olisi aurinkoisena syyspäivänä keksinyt parempaa avausta tapahtumalle, joka oli kuin pieni Taste of Helsinki: oikeaa rahaa ei vaihtunut, vaan valuuttana ständeillä toimivat noin 4 euron arvoiset lipukkeet.
Yhden tarjoilijoista meille pitämän henkilökohtaisen kierroksen jälkeen olin yllättynyt miten hienot tilat Ololla on "valtaamassaan" korttelissa. Kuulemma katetulla sisäpihalla pystyy viettämään 100 henkisenkin cocktail-tilaisuuden ja tuore Creative Kitchen vie ravintolakokemuksen aivan uudelle levelille. Taidan jo tietää, missä haluan syntymäpäiviäni viettää: ravintolassa oleminen, kuin kotonaan, kuulostaa sen verran kiehtovalta tavalta viettää ilta!
Olo Open Doors oli kaikinpuolin hyvin organisoitu tapahtuma ja tarjoilut juuri niin tasokkaat, kuin odottaa saattoi. Pari annosta lisää ständien menuihin ei kuitenkaan olisi haitannut, sillä itse ainakin koin valinnanvaran loppuvan vähän lyhyeen ja siinä samalla visiitinkin. Tai ehkä se oli taas vain minun pohjaton mahani, jolle ei mikään riitä - varsinkaan, kun kyse on pohjoismaisesta huippu-fine diningista.
|
Emon rapukakkua & tillit + Lillet Spritzer |
|
Takana possua ja perunaa kahdella tavalla, edessä Emon rapukakkua & tilliä |
|
Edessä sokerisuolattua lohta, taustalla Emmer-puuroa |
|
Gagun herkkuja |
|
Where the the magic happens.. |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti