Lontoo-vinkit tyttöjen reissulta

Siitä lähtien, kun täytin 15, olemme äitini kanssa joka syksy tehneet tyttöjen reissun johonkin Euroopan kaupunkiin. Välillä se on toteutunut äitini vierailuna vaihtokohteessani ja muutaman kerran työttöjen reissu on ollut yhdistettynä myös isäni työmatkaan. Lähes poikkeuksetta olemme kuitenkin toteuttaneet traditiotamme jo lähes 10 vuoden ajan.

Tänä syksynä kuulimme jälleen Lontoon kutsuvan ja varasimme Finnairin tarjouslennot Helsingistä Heathrow'hon ja takaisin. Kolmen kokonaisen päivän aikana kävelimme, söimme, oluilimme, söimme vähän lisää ja kävelimme taas. Niin ja käytiinhän me niitä hääpukujakin sovittamassa.. ;]

Windsor

St. George's Chapel & Windsor Castle

Windsor Castle

Kippis paikallisella paikallisessa.

Dim sums @ Ping pong

Dim sums @ Ping pong 

Huone palvelusväen portaikon päässä, please.

Matkalla Circle-linjalla.

Traditional English breakfast @ Aunt Muriel's

Paikallisen Ateneumin ovilla.

Traditional afternoon tea @ Brown's Hotel

Skonsseja, omnom! 

Britain's eldest door @ Westminster Abbey

Aperol Spritz, cheers!

Pizzette Bianca @ Polpo

Lähipubi.

Jännän äärellä, kieli keskellä suuta, rystyset valkoisina.

P.S. Viime kesän pariskuntareissun Lontoon kirkolle voit kurkata täältä. 

Malta-vinkit pääsiäiseen

Aurinko, allas ja Aperol Spritz. Mitä muuta voi ihminen lomalta toivoa?
No hyvää ruokaa, tietysti!

Ja sitä me saimme.
Lensimme J:n kanssa viettämään pääsiäisen pyhät (ja vähän enemmänkin) keskelle Välimerta ja viisi yötä myöhemmin palasimme kotiin pastamahat pystyssä. Malta oli tarjonnut meille parastaan ja tässä mielestämme saaren top 5 - ei tosin järjestyksessä, koska näin eri tyyppisiä ravintoloita tuntuu mahdottomalta vertailla keskenään. Kuten aina reissatessamme, hyödynsimme TripAdvisorin lisäksi paikallisia (tai ainakin melkein) kontaktejamme ja saimme J:n Maltalla vaihdossa olleelta italialaiselta tutulta vinkkinä 3/5 tämän listan annista. Kyseisen kaverin makuun on voinut aina luottaa, emmekä siksi epäröineet yhtään suunnitella ruokailujamme hänen varaansa - eikä tarvinnut pettyä.

1. The Avenue, St. Julian's

Runsaspaikkaisessa Avenuessa hinta ja laatu kohtaavat paremmin kuin hyvin. Lista koostuu suurimmaksi osaksi italialaisista herkuista ja paikallisista viineistä, joita monia löytyy myös piccolopulloissa. Ihastuimme tähän ravintolaan niin paljon, että illastimme siellä peräti kahdesti.

2. Gululu, St. Julian's

Ravintolan idyllinen sijainti Spinola Bayn äärellä edustaa Maltaa parhaimmillaan. Aurinkoisella terassilla, kävelykadun reunalla, tuntee olevansa 10 000 ihmisen St. Juliansia paljon pienemmässä kalastajakylässä. Gululun paistaa iltaisin paikallisia pizzoja, fritoja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla.

3. 1927, St. Julian's

Kotikutoinen perheravintola 1927 tarjoilee perinteistä maltalaista ruokaa Spinola Bayn poukamassa. Terassi lahdelle on aika vaatimaton, mutta ellei sisällä istuminen haittaa niin paikan rehdit annokset korvaavat kyllä auringon puutteen.

4.  Caviar & Bull, St. Julian's

Hotelli Corinthia St. George's Bayn yhteydessä sijaitsevasta ravintolasta on kerrassaan upeat näkymät Välimerelle. Se edustaa saaren tyylissä vähän finempaa suuntaa ja loppulaskukin oli sen mukainen. Olimme kuitenkin iloisia, että poikkesimme Caviar & Bulliin viimeisen iltamme kunniaksi - täydellinen Bellini ja hummeriannos kruunasivat ainakin minun lomani.

5. Guze Bistro, Valletta

Pikkuruinen bistro sijaitsee keskellä Vallettaa, kulmatalon kellarikerroksessa piilossa. Yritimme päästä sinne lounaalle, mutta totesimme, että paikka vaatii ehdottomasti pöytävarauksen - asiakaspaikkoja nimittäin oli ehkä parisenkymmentä. Sen mitä keittiöstä kannettavia annoksia ohimennen näin, sanoisin Guzen kuitenkin olevan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pääkaupungin tarjonnassa.
---
Hyvästä ruoasta huolimatta Malta ei onnistunut valloittamaan sydäntäni. Kuusi kokonaista päivää tuntui meille vähän liian pitkältä, vaikka vuokrasimme auton koko ajaksi. Vaikka säät suosivat, emme kumpikaan ole auringonpalvojia - jos ei jaksa viikkoa vain maata altaalla/rannalla, meidän mielestämme saarella ei ollut tarpeeksi nähtävää. Paikoin historiaa henkivä arkkitehtuuri, korkeat rosoiset rannat ja kirkas vesi olivat toki nautinto silmälle, mutten silti päässyt Maltan luonteesta ihan perille. Se tuntui olevan hämmentävä sekoitus elementtejä niin Italiasta, Pohjois-Afrikasta kuin Britanniastakin. Allekirjoittanut kuitenkin pitää ne mieluummin erillään ja virittäytyy tunnelmaan kuhunkin kohteeseen kuuluvalla tavalla.

Avenuen farfallessa riitti allekirjoittaneellakin syömistä

Nää ny lomaiLevis

Niin vain taas vierähti viikko Levin lumilla. Ajelimme koko joulupäivän Kauhajoelta perille asti ja takaisin Helsinkiin lensimme J:n kanssa uudenvuodenpäivänä. Perheelläni on ollut pohjoisessa mökki jo reilusti toistakymmentä vuotta enkä muista, koska olisin viimeksi viettänyt vuodenvaihteen muualla, kuin Kittilän Sirkassa. Onneksi tuo mieskin ihastui valkoisiin maisemiin, pakkasen kirkkaisiin auringonlaskuihin, toppavaatteiden lämpöön sekä kiireettömään touhuamiseen ja lähtee aina innoissaan mukaan, vaikka loma sielä tarkoittaakin mökin jakamista vanhempieni kanssa. 

Talvisempiakin vuodenvaihteita, kuin tämä, on toki tullut nähtyä. Vaikka luonnonlunta oli yli 50 cm, puut möllöttivät ilman valkoista peittoa ja taivaalta satanut märkä muistutti enemmän vettä, kuin lunta. Onneksi ilman kuitenkin pakastui viikon kuluessa ja pääsimme sekä laskemaan, että kelkkailemaan hyväkuntoisilla pohjilla. Muutaman lähemmäs -20 asteen päivän ohjelma taas koostui elokuvista, kirjoista, päikkäreistä, saunasta, poronkäristyksestä ja Alfabetistä. Tässä järjestyksessä. 

When London was calling

En ikinä haluaisi asua Lontoossa. Pidennetyn viikonlopun kohteeksi se on kuitenkin täydellinen.
Teimme sinne J:n kanssa juuri todella ihanan reissun.

Odotin matkaa ihan täpinöissäni enkä ainoastaan siksi, että perjantai-maanantai vapaasta muodostui mun koko kesäni ainoa kunnon loma. Sen lisäksi, että sää hyvin epäenglantilaisesti suosi meitä koko pitkän viikonlopun ajan, nautin siitä, että olimme J:n kanssa molemmin jo aikaisemmin käyneet Lontoossa, eikä meidän siksi tarvinnut täyttää päiviä jonottamalla must-nähtävyyksille vaan pystyimme vain nauttimaan kaupungista.

Majoituimme ihan Lontoon ytimessä, vain muutaman sadan metrin päässä Piccadilly Circukselta, St. James Parkin kupeessa. Kuljimme pienen puiston läpi moni kerroin suunnatessamme kaupungille - käytännössä siis metrolle. Lontoossa se on ehdottomasti paras tapa liikkua paikasta toiseen. Kannattaa kuitenkin heti ottaa käyttöön Oyster card. Se tulee reilusti yksittäisiä paperilippuja halvemmaksi. Me kiinnitimme tähän huomiota vasta kolmantena päivänä eikä siinä konkurssissa auttanut enää edes Oyster card. :D

Vaikka Lontoon symbolisimmat nähtävyydet olisi katsastanut useammankin kerran, oluen nauttiminen auringossa niitä ihaillen on aina yhtä mukavaa. Oma ehdoton suosikkini on Tower Bridge: sen jykevä siluetti Thamesin yllä uhkuu historian ylpeyttä ja 1800-luvun lopun kuninkaallista voimaa.

Tower Bridgen suunnittelun lähtökohtana käytetty Tower of London oli jäänyt meiltä molemmilta kiertämättä aiemmin Lontoossa vieraillessamme. Mua on aina suunnattomasti kiehtonut keskiajan Lontoon ja Netflix-maratonit The White Queenia sekä Tudorsia ovat nostaneet mun kiinnostukseni lähes hypen tasolle. Sarjojen innoittamana oon tutkinut Edvard IV aikaa ja lukenut paljon myös Henry VIII:n vaimoista sekä Elizabeth I:stä. Siksi oli vavisuttavaa nähdä esim. Traitors' Gate, jonka kautta Toweriin on saapunut vangittuna mm. Henry VIII:n toinen vaimo ja Elizabeth I:n äiti, kuningatar Anne Boleyn.

 

Lauantai-illan vietimme teatterin penkeissä. The Lion King -musikaali on pyörinyt Lontoossa ja maailmalla jo vuosia, mutta en vain ollut onnistunut sitä missään näkemään. Siitä huolimatta, että Leijona kuningas on mun ehdoton suosikkini Disneyn piirretyistä ja Elton Johnin sävellykset musta suorastaan legendaarisia. Siksi tiesin musiikin saavan mussa varmasti väristyksiä aikaan, mutten osannut odottaa niin upeaa puvustusta ja koreografiaa, joka matki onnistuneesti eläinten liikehdintää. Väliajalla selvisi, ettei J-rukka ollut koskaan nähnyt piirrettyä versiota ja oli sen vuoksi vähän ulapalla musikaalin tapahtumista. Latasin samana iltana Leijona kuninkaan Padiin ja asia korjattiin jo paluulennolla kotiin, kun 32-vuotias J sai kokea yhden Disneyn tunteisiinvetoavimmista klassikoista ensimmäisen kerran. ;D

Lontoossa ehdottomasti kokemisen arvoista ovat sen eri kaupunginosat. Sunnuntaina metroilimme Notting Hilliin päiväkävelylle. Kaduilla saattoi aistia niin sanotun vanhan rahan läsnäolon ja paikoittain jopa tuntea matkustavansa ajassa 1900-luvun alkuun. Puistonpenkillä rentoutumisen jälkeen suuntasimme iltapäiväteelle The Athenaeum-hotelliin. Skonssit kunnon kermalla ovat parasta mitä Englannissa tiedän.

Hurmaavan traditionaalinen afternoon tea kuuluu mulla kategoriaan "ei saa Suomessa" ja pidimme tätä koko viikonlopun ohjenuoranamme mahan kurniessa. Nautimme heti perjantaina uskomattoman lounaan Gordon Ramsayn ravintolassa Chelseassa. Kokemus ansaitsee ehdottomasti enemmän palstatilaa eli laitan kuvia ja hehkutusta tulemaan myöhemmin ihan omana postauksenaan. Kolmen Michelinin lisäksi poikkesimme opiskelukaverini suosituksesta nameille dim sumeille Ping pong -ketjun ravintolaan Southbankissa. J:n Lontoossa asuva serkku taas vei meidät syömään Polpo-nimiseen rentoon tapaspaikkaan Covent Gardenissa. Myös tämä kohde näytti ketjuuntuneen ympäri Lontoota kourallisen ravintolan voimin. Molempia voin lämpimästi suositella. Hintataso tosin yllätti mut ihan koko Lontoossa. En ollut osannut edes kuvitella miten kallis kaupunki se voi olla ja euron huono kurssi puntaan nähden teki vielä osaltaan hallaa kukkarolle.

Lontoossa on ihan liikaa nähtävää ja vaikka siellä kävisi miten usein, ei muutamassa päivässä ehdi kuin raapaista pintaan. Vaikka meillä J:n kanssa oli todella suloinen, rentouttava ja tavallaan hienostunut loma, Lontoo sopii kohteena ennemmin äitilleni ja mulle. Kenties kuulen taas keväällä kaupungin kutsuvan, sillä meillä on jo pitkään ollut suunnitelmissa tyttöjen reissu Lontoon monipuolisiin museoihin keskittyen. ;>

Yours sincerely, 

V + J

Must-see in Dublin: Vanha Jamesonin tislaamo

Perjantaiaamupäivästä suuntasimme tanakan Irish breakfastin jälkeen Jamesonin vanhalle tislaamolle. Olin yrittänyt buukata lippuja netistä, mutta palvelu tarjosi sitä mahdollisuutta vain min. 15 hengen ryhmille. Paikan päällä sain meille paikat klo 12.30 alkavalle kierrokselle ja näytti siltä, että hajapaikkoja löytyi vielä kaikkiin iltapäivän esittelyihin, jotka starttasivat puolen tunnin välein aamukymmenestä alkaen. Vajaan tunnin kestäneen opastuksen päätteeksi huomasimme kuitenkin, että loppupäivän kierrokset ainakin klo neljään asti olivat loppuun myytyjä. Tässäkään tapauksessa ei siis ollut varhaisesta aktivoitumisesta haittaa.

Olimme paikalla puolisen tuntia etukäteen ja jouduimme Guinness-tuopillisen verran odottamaan omaa vuoroamme, mutta auringon paisteessa se ei todellakaan haitannut. Kierros itsessään oli informatiivinen ja hyvin toteutettu, vaikka Aragornia muistuttava pitkätukkainen oppaamme olikin kyllätyneen rutinoitunut työhönsä. Myös aikuisten lipun 15 euron hinta oli musta huokea, kun siihen esittelyn lisäksi kuului kolmen viskin tasting ja kesäinen Jameson-drinkki. Vanhan tislaamon alue oli kokonaisuudessaankin todella viihtyisä ja tyylikkäästi kunnostettu.

Seinällä John Jameson vaimoineen

Luin netistä, että Guinnessin makasiini saattaa pahimmillaan olla todella ruuhkainen eikä välttämättä edes kaiken hehkutuksensa arvoinen - varsinkaan, jos on kokenutkin painimokävijä. Tämän infon perusteella päätimme olla menemättä, koska yhteensä meillä oli J:n kanssa sekä Heinekenin, että Carlsbergin tehtaat koettuna. Vanhan tehtaan ylihinnoitellun sky barin sijaan, joimme sen päivän fiilistely-Guinnessimme Temple Barissa. Reissun aikana ehdimme mustan tuopin osalta koluta aika myös O'Connell Streetin pubit. 

Jamesonin vanhasta tislaamosta mulla ei ole nähtävyytenä muuta kuin hyvää sanottavaa: kierros on kaikin puolin mielenkiintoinen, vaikkei olisikaan suuri viskin ystävä ja hintaan kuuluva drinkki maistuu myös ihan puhdasta Jamesonia yskivälle. Satuimme juomaan paikan päällä myös reissun parhaimmat Irish coffeet.