On niin helppoo olla onnellinen

Arviolta puolet avioliitoista päättyy eroon. Toisin sanoen melkein joka toinen aviopareista luovuttaa. Myös monet nuoret, pienten lasten vanhemmat, lyövät avioeroässän pöytään - usein ennen aikojaan, jos multa kysytään. En tiedä ketä tai mitä käy syyttäminen siitä, etteivät uudet parit enää ymmärrä, että parisuhteesta on pidettävä huolta. Kun alkaa tuntumaan siltä, että arki oman rakkaan kanssa on pelkkää pyykinpesua, on aika varata kylpyläviikonloppu vain teille kahdelle. Millaisella aikataululla? Mahdollisimman nopeasti.

Parisuhdetta voisi ajatella kehitettävän samalla tavoin kuin fyysistä kuntoa: jos sinulla on tapana juosta vähintään puolen tunnin ajan 3-4 kertaa viikossa, kannattaisi oman parisuhteen hoitoon varata alkuun edes vastaava aika. Kaksi tuntia yhteistä aikaa per viikko voi käyttää vaikka yhdellä kertaa syömässä, elokuvissa, ajelemassa, melomassa, luistelemassa... tai yksinkertaisesti illalla toisen kainalossa lasten nukkuessa - ilman puhelimia, Padeja tai muita vempaimia. Parhaimmillaan jopa ilman televisiota. Rauhassa ja hiljaisuudessa on helpompi kysyä, mitä toiselle kuuluu.

On selvää, että elämänmuutokset vaikuttavat parisuhteeseen. Tuttuja perheitä läheltä seuranneena olen huomannut, että etenkin lapset saattavat koetella kahden toisiaan rakastavan ihmisen yhteiseloa. Yhtäkkiä parisuhteen ulkopuolinen tyyppi ilmestyy vaatien kaiken mahdollisen huomion ja huolenpidon, jota pariskunta on aiemmin osoittanut vain toisilleen. Sitä suuremmalla syyllä kahdenkeskisestä laatuajasta tulee pitää kiinni. Kuukaudessa on neljä viikonloppua - ainakin yhden niistä haluan pyhittää yksin J:lle. Aina. 

Mutta miten rakkauden saa kestämään vuosikymmeniä? Onko olemassa reseptiä onnelliseen parisuhteeseen? Muistan lukeneeni peräti jonkin seurakunnan sivuilla olleesta oppaasta salaisuuden pitkäaikaiseen avio-onneen: "kehu, kiitä ja tulkitse parhain päin." Tämän lisäksi itse heilutan pienten päivittäisten huomionosoitusten lippua: lasillinen vettä toisen puolesta haettuna, koukkaus omalta työmatkalta toisen viemiseksi töihin tai eväiden huolehtiminen toisen pelikassiin, osoittavat juuri sopivasti rakkautta ja välittämistä keskellä arjen puurtamista. Aina on hyvä myös kiinnittää huomiota siihen, miten toiselle puhuu: kyllästynyt huokailu tai kärkäs tiuskinta ei kanna pitkälle.

Mä luulen, että kaikesta huolimatta kultaisin avain onnistuneeseen parisuhteeseen on kyky muuttua. Se kuitenkin vaatii jatkuvaa halua tulla paremmaksi ihmiseksi. Ja sitä, ettei kumppanisi hyväksy sinua sellaisena kuin tällä hetkellä olet. Etkä itsekään saa olla tyytyväinen. Tyytyväisyys johtaa tyytymiseen ja kehityksen pysähtymiseen. Siksi vihaan suomalaisten ehtymätöntä empatiaa siinä, miten kaikki ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat. Emme me ole. Jos elämällä on jokin tarkoitus, uskon sen olevan hiomattoman timantin jatkuva jalostaminen: luonteen rosoisten kulmien hiominen ja vahvuuksien kiillottaminen.

Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Musta ne paremminkin opettavat toisiaan. Kaksi liian samanlaista ihmistä ei välttämättä haasta toisiaan tarpeeksi pystyäkseen yhdessä ja erikseen kehittämään luonteidensa heikkouksia. Muuttuminen vaatii jatkuvia töytäyksiä oikeaan suuntaan - kuka sopisikaan paremmin tönimään sinua eteenpäin, kuin se, jota rakastat? En väitä, etteivät sysäykset sattuisi, mutta todennäköisesti vältyt pahimmilta mustelmilta, sillä kumppanisi, jos joku, osaa varmasti olla tarpeeksi hellä. Hän kuitenkin rakastaa sinua.

Pienet lapset oppivat ensisijaisesti matkimalla ja peilaamalla toimintansa aikaansaamia reaktioita. Olen varma, että aikuisetkin pystyvät oppimaan tarkkailemalla kumppaniaan ja tämän lähettämiä sanattomia viestejä. Vaikka puhuminen parisuhteessa on tärkeää, ei sanallinen palaute aina ole kaikki kaikessa. Parhaassa tapauksessa vastakohdat pyrkivät tahattomasti muovaamaan toisiaan ja huomaamattaan pariskunta muuttuu kohti kultaista keskitietä. Vastakohtien rikkaus piilee myös siinä, että juuri sinun kumppanistasi saattaa löytyä ne ominaisuudet, joita mahdollisesti haluat itsessäsi kehittää. Toiselta mallintaminen on oppimisen tehokkaimpia muotoja ja kokemuksesta voin kertoa, että niuho kodinhengetär pystyy tuomaan suurpiirteisessä pesänrakentajassa esiin pedanttisia puolia tai yltiöoptimisti laittamaan kuriin pessimismiin tuomitun negatiiviset ajatusradat - jos vain molemmat ovat valmiita ottamaan haasteen vastaan.

Ihmisille on annettu tehokas ase oman elämänsä hallintaan: se on päätöksen voima. On nähty, että vankkumaton määrätietoisuus voi muuttaa tulevaisuuden suuntaa. Joten eiköhän päätetä kaikki, että ollaan onnellisia. Ei, kun päätetäänkin, että ollaan onnellisia yhdessä.