Kutsuisin viime vuotta "epätavalliseksi". Mun täytyy ihan
henkäistä miettiessäni sitä: 2015 oli täynnä seikkailuja, yhdessä ja erikseen.
Suurin niistä oli tietysti mun pari viikkoa sitten päättynyt vaihtoni Moskovassa, mutta
valloitettiin me J:nkin kanssa Saarelta sekä Lontoo, että Dublin ja
kruisailtiin ristiin rastiin Portugalia. Niin ja lupasimmehan me seikkailla
yhdessä myös jatkossa ja vaihdoimme sen merkiksi sormuksia. Nyt 2016 puolella
voi jo sanoa, että menemme ensi vuonna naimisiin!
Täytyy kuitenkin myöntää, että pitkästä aikaa vuoden ensimmäinen
päivä myös ahdistaa. Tulevat 364 päivää ovat niin suunnittelemattomia, että
kontrollifriikkiä Viiviä aivan hirvittää. Vaihdossa vetelehdityn syksyn jälkeen
täytyy taas sopeutua aktiiviseen arkeen täälä Suomessa. Työpaikasta
kevääksi (tai saatikka kesäksi) ei vielä ole varmuutta, mutta sen tiedän, että opiskelu tulee nyt vaatimaan paneutumista, jotta saan kaikki kurssit pakettiin ja pääsen syksyllä
aloittamaan gradun kirjoittamisen - paitsi, että sen aihe odottelee vielä
brain stormausta..
Moni pitää lupausten tekemistä uutta vuotta silmäillen täysin turhana. "Typerä tapa.
Ei niitä tule koskaan edes pidettyä", myös minä ajattelin pitkään. Sitten
tajusin, että vuodenvaihdehan on loistava tilaisuus kelle tahansa pysähtyä
miettimään, missä voisi parantaa – varsinkin, jos jatkuva omien kehityskohtien
analysointi ei ole itselle luontaista. Muutosten ei välttämättä tarvitse olla
radikaaleja: mä en esimerkiksi ole yhtään sen tyylinen, että laittaisin kerralla koko
elämäni remonttiin, vaan mieluummin rakennan pienistä puroista isoa virtaa. Ei tarvitse "luvata" - voi asettaa tavoitteita. Menneenä vuonna pyrin kehittämään keskittymiskykyäni mm. kirjoittamalla ja
meditoimalla enemmän. Tänä vuonna yritän lukea vähintään yhden kirjan
kuukaudessa ja käydä valokuvauskurssin. Keittiössä aion käyttää monipuolisemmin lihaa: haluan oppia hauduttamaan muutakin kuin possua.
Myönnän, että olen lupauksissani sortunut myös kliseisiin: aina vuoden vaihtuessa päätän laihtua – toisinaan paremmalla, useimmiten huonommalla menestyksellä.
Ihan jännityksellä odotan miten vuonna 2016 käy.
Myönnän, että olen lupauksissani sortunut myös kliseisiin: aina vuoden vaihtuessa päätän laihtua – toisinaan paremmalla, useimmiten huonommalla menestyksellä.
Ihan jännityksellä odotan miten vuonna 2016 käy.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti