Katkarapupasta töiden tuoksulla

Alkuvuodesta "valittelin" työttömäksi jäämistäni, vaikka kyse oli täysin omasta valinnastani. Lupasin itselleni (ja muutamalle muulle lähipiirissäni..) vuoden vaihtumisen jälkeen keskittää kaiken energiani gradun tekemiseen, mutta vähän toisin kävi. Tai osittain ainakin. Täyspäiväistä graduilua nimittäin kesti ehkä kuukauden, kunnes jo huomasin etsiväni enemmän ja vähemmän aktiivisesti uusia töitä. En vain voinut sille mitään: tälläinen eloisa handson-tyyppi tarvitsee teorioiden ja analyysien vastapainoksi myös jotain oikeaa tekemistä. Ihan vain pysyäkseen järjissään. Tällä kertaa kuitenkin tiesin tasan mitä halusin tehdä ja missä. Oikotie-ilmoituksissa kahlaamisen ja sen oikean metsästämisen sijaan ammuin teroitetun avoimen hakemusnuoleni muutamaan kriittisellä silmällä valitsemaani kohteeseen ja toivoin parasta. Ja niin vain tärppäsi!

Siispä aloitin uusissa hommissa ensin osa-aikasesti ja nyt näin kesää kohden kiihtyvämmällä tahdilla. Hommaa on riittänyt ja siksi täällä blogin puolella elämäni on vaikuttanut aika hiljaiselta. Vaikka aika tasapaksua arkea tässä on kyllä eletty: töitä, opintojen viimeistelyä, kovaa treenausta ja yksitoikkoista syömistä. Onneksi häät ovat jo ihan kohta! Vaikka välillä ollaan J:n kanssa toki repsahdettukin.. Töiden tiimoilta olen esimerkiksi tutustunut aiempaa lähemmin Crème Bonjourin -tuotteisiin ja bongannut brändin sivuilta jo useamman testiin menevän reseptin. En ole aikaisemmin omassa keittiössäni juuri hyödyntänyt tuorejuustoa muussa, kuin tiramisussa, mutta nyt sipaisen sellaista mielelläni esim. avokadoleivälle!

Toinen hyvä paikka ovat pastakastikkeet: esimerkiksi tässä raikkaassa katkarapupastassa kirsikkatomaatteja komppaa Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuusto ja reilu nippu tilliä. Tällä hetkellä arjessamme vallitsevan terveellisemmän elämänmenon nimissä päätin kokeilla kastiketta gluteenittoman pastan kanssa. Hätäpäissäni nappasin paikallisesta K-Supermarketista Semperin spaghettipaketin, joka kyllä maistui todella hyvältä ja napakalta - melkein samalta, kuin perinteinen durumvehnäspaghetti. Myöhemmin kuitenkin lueskelin, että pastassa olisi tärkeää olla tasapainoisesti kuituja, protskua sekä hiilareita myös, eikä annoksessa käyttämäni pasta tainnut ihan täyttää näitä kriteerejä. Olen kuitenkin joskus kokeillut edamame- ja mungpavuista valmistettua fettuccinea, joka avokadopastan kaverina maistui vain ihan kumilta.. Kiitos, mutta ei kiitos siis.

Gluteeniton katkarapupasta alá Crème Bonjour

170 g katkarapuja
200 g Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuustoa
pieni sipuli
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tilliä
suolaa
pippuria
2 rkl ruokaöljyä paistamiseen
250 g gluteenitonta spaghettia
0,5 dl keitinvettä

Keitä spagetti pakkauksen ohjeiden mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Säästä 0,5 dl keitinvettä.
Silppua sipuli, leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna tilli.
Kuumenna öljy pannulla. Ruskista sipuli ja tomaatit nopeasti öljyssä. Sekoita kunnolla.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää tilli ja 0,5 dl keitinvettä pannuun. Sekoita tasaiseksi.
Lisää  tuorejuusto ja sekoita.
Lisää keitetty pasta ja valutetut katkaravut. Sekoita ja tarjoile heti.

Kvinoasalaatti - mikä ihana hävikkiherkku!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Se on täälä aloitettu tiukalla tammikuulla: tipaton, lihaton, herkuton. Paitsi raakasuklaa. Sen kohtuukäyttö on sallittua. Täytyyhän tytöllä nyt jotain tukea olla, kun se aika kuukaudesta vie kaiken energian. Yläasteen liikunnanopettajaa juoksulenkki ehkä auttaa, mutta itse en ole hänen vinkistään löytänyt lohtua. Sen sijaan lasillinen punaviiniä lohduttaa aina, mutta nyt sellainen on no go. 

Mistään uudenvuodenlupauksesta tässä tiukassa tammikuussa ei kuitenkaan ole kyse. Itseasiassa en tehnyt vuodelle 2017 yhtäkään lupausta. Yhden tein kuitenkin jo vuodelle 2018: silloin osallistun Vaakakapinaan. Nykyaika tarvitsee naisten nousua barrikadeille omien vartaloidensa hyväksymisen sekä hyvän elämän puolesta ja annan vastarintaliikkeelle täyden tukeni. Mutta osallistua en voi, koska sattumoisin tänä vuonna nyt vain pitää näyttää hyvältä kuvissa - hääkuvissa nimittäin! Olen aina sanonut, että jos joskus olen elämäni kunnossa niin hääpäivänäni. Siitä jää vähintään albumin kokoinen määrä muistoja, joihin palataan uudelleen ja uudelleen, yksin ja yhdessä, yleisön kera ja ilman.. Joten yhtä kärsimystähän se olisi, jos joka kerta pitäisi kauhistella, miten possulta silloin näytti. Ja kun nyt vihdoin löysin sen oikean puvunkin niin onhan siihen mahduttava! Voin sitä sitten ihastella päälläni edes kuvista, kun rakkauskilot taas alkavat kertymään.. 

Vaikka päätin vuoden alusta tiputtaa punaisen lihan ruokavaliostani jo ennen, kuin olin kuullutkaan Vegaanihaasteesta, marssin nyt ylpeänä sen riveissä. Tosin syön kyllä kalaa ja maitotuotteita, mutta lihattomuus sinällään ei ole minulle aivan uusi juttu: olen silloin tällöin itsekin haastanut itseni eripituisiin pätkiin ilman punaista lihaa ja joskus ilman kanaa ja kalkkunaakin. Kasvispainotteinen ruokavalio keventää kivasti oloa silloin, kun on tullut syötyä liikaa ja joka puolelta turvottaa. Myös J on viimeisen parin viikon aikana huomannut, ettei vegaanius ole pelkkää salaatin puputtamista, vaikka kertoikin nähneensä jo useammin kuin kerran unta mehevästä naudan sisäfilepihvistä ja sinappi-konjakkikastikkeesta. Joo - kelpaisi mullekin.

Lihattomuuteen ei siis kohdallani liity mitään eettisiä perusteita, vaikka olenkin huolissani tuotannon ympäristövaikutuksista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ruokavalion pysyvän kutistamisen sijaan pyrin itse vähentämään elintarvikealan aiheuttamaa kuormitusta oman ruokahävikin minimoinnilla. Suomalaiset heittävät vuodessa 120-160 milj. kiloa ruokaa roskiin. Se on 20-30 kg per henkilö! Kyllä - elintarvikkeet pilaantuvat nopeasti, mutta sitä suuremmalla syyllä niiden käyttö tulisi ostohetkellä miettiä loppuun saakka. Suunnittelen jo kaupassa, mitä parin päivän päästä teen tämäniltaisesta kaalilaatikosta ylijäävälle kerälle. Voimme syödä vaikka wokia! Ja jos porkkanoita ei silloin tule käytettyä kaikkia, seuraavana päivänä paahdetaan ne uunissa kanafileiden kaveriksi. Ja jos en keksi mitään muuta, keitän kvinoaa ja heitän sekaan vähä sitä sun tätä. Quinoa mess on 2010-luvun pyttipannu: siihen voi tyhjätä kaapin ja nauttia maitolasillisen kanssa. Juuri kuten mummani teki aina perjantaisin. 

Kvinoasalaatti aka quinoa mess (2 annosta)

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa

..ja sitten vain mitä jääkaapista kulloinkin sattuu löytymään..
- avokadoa
- kirsikkatomaatteja
- kurkkua
- omenaa
- granaattiomenaa
- sipulia
- kukka-ja/tai parsakaalia
- herneitä
- papuja
- lohta
- kanaa
- kananmunia paistettuna tai keitettynä
- raejuustoa
- Fetaa

Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Itse olen tykästynyt SunSpeltin kotimaiseen luomukvinoaan, joka keittyy suht. puuromaiseksi. Jos kuitenkin pidät irtonaisemmasta lopputuloksesta, käytä ennemmin esim. GoGreenin quinoaa. Osa "täytteistä" vaatii esikäsittelyä, mutta kätevintähän tietysti olisi, jos eilen höyrytetystä kukkakaalista olisi jäänyt vähän yli tai jääkaapissa nököttäisi yksinäinen kanafilee kenties jo valmiiksi paistettuna ja sen voisi vain suikaloida mukaan.

Kuvan kulhon täytin kirsikkatomaateilla, avokadolla, edellisenä iltana uunissa paahdetuilla bataateilla, Edamame-pavuilla ja raejuustolla. Pohjalle heitin vielä salaattipedin pian nahistumassa olevista vuonankaaleista. Ja volá: jääkaappi tyhjeni kertakokkauksella! 

---

Niin! Ei tämä tiukka tammikuu rajoitu pelkkiin fyysisiin puutteisiin. Olen myöskin työtön. Tosin omasta tahdostani - nimittäin tälläkin hetkellä Chromen taustalla väijyy auki Word-tiedosto nimeltään Gradu. Mutta miksi, oi miksi rutinoituminen sen kirjoittamiseen on näin vaikeaa? Yllätän itseni päivän aikana noin 5-8 kertaa tuijottamasta ikkunasta ulos ja haaveilemasta motivaation iskemisestä etupihallemme. Jos tämä blogi jossain vaiheessa hiljenee kuukausikausiksi niin tiedätte salaman osuneen. Mitä tosin jaksan epäillä. Mutta toivoa. 

Poronkäristys kaupunkilaisittain

Joulukuu on perheessämme poronkäristyskuukausi. Se starttaa osana itsenäisyyspäivän menua ja jatkuu pitkälle uudenvuodenaaton korville. Näin välipäivinä saattaa padassa muhia jopa kahdesti viikon aikana. Levillä maisemat tuntuvat suorastaan velvoittavan porosteluun. Mutta haitanneeko tuo? Ei - sillä muina 11 kuukautena tulee käristystä saatikka ulkofileetä tai muita herkkuja syöytä tuskin ollenkaan. Porohammastai alkaa kolottamaan aina vain kinosten keskellä.

Suoritin itsenäisyyspäivän alla nopean Googletuksen ja totesin, että netti pursuaa perinteisen poronkäsityksen ohjeita ihan someraivoon saakka. Perinteikkyys tämän läpi Suomen tunnetun lappalaisen ruoan valmistuksessa tuntuu olevan monelle sydämen asia. Niin se oli minullekin, kunnes sekaannuin soijaan.

Kuten äitin pöperöt aina, maman käristys on parasta, mitä tiedän. Omani kärsi pitkään "muuten hyvää, mutta maku puuttuu" -syndroomasta, vaikka noudatinkin äitini kolmea neuvoa: 1) käytä aina laadukasta lihaa. Käristyksen äärellä ei ole oikea paikka alkaa pihtailemaan. Pirkka kannattaa suosiolla jättä hyllyyn ja sen sijaan pullittaa pikkuisen enemmän Arctifoodin tai Polarican (entisen LapinLihan) pakkauksista - silloin ainakin tietää, että saa kunnon kokoista ja mureaa syötävää. Vaikka puhun aina lähiruoan puolesta, käristyksen valinnassa kotimaisuus ei välttämättä ole paras meriitti. Nimittäin jos riistaa voisi leimata luomuksi, ansaitsisivat Siperian porot kyseisen merkin. Niillä on maata laidunnettavanaan ja ravintonaan tarpeeksi jäkälää, jota Suomessa ei tahdo riittää. Sen takia suomalaisia poroja joudutaan ruokkimaan heinällä, joka taas ei ole poroille luontaista ravintoa ja tämä vaikuttaa myös lihan maukkauteen. 2) mitä pidempään annat padan muhia, sitä parempi. Käristystä ei nimittäin pysty ylikypsentämään. Lihaa olisi kuitenkin hyvä hauduttaa ainakin pari tuntia, mutta se mehevöityy entisestään jokaisesta extraminuutista eli mitään kiirettä ei kannata pitää - päinvastoin: varaa aikaa ja pientä ruoanlaittosnackia, ettei kiljuva nälkä iske kesken kaiken. 3) kun maustat, mieti mitä jänkhällä on saatavilla. Valkosipuli ja laakerinlehti eivät kuulemma kuulu käristykseen: "Porossa on aivan tarpeeksi makua, kun sitä vain suolalla ja pippurilla korostaa", sanoo äiti. Mutta minä se vain en onnistunut tekemään muuta, kuin ei-minkäänmakuista käristystä. Sitten erään kerran, epätoivon riepomana, menin lorauttamaan pataan vähä soijaa - ja avot! Se oli juuri se, mitä käristykseni oli kaivannut ja heitin lappalaisen perinteikkyyden roskiin hyvällä omallatunnolla. Turha sitä on keskellä kaupunkia pihtailla mausteiden kanssa.

Mausteinen ei kuitenkaan ole avainsana, jolla lähtisin poronkäristykselle etsimään viiniä. Silti, australialainen Geoff Hardy Hand Crafted Shiraz ryyditti mukavasti riistan makua ja maistui lasissa vielä lautasen tyhjennyttyäkin. Suositus!

Poronkäristys àla Viivi

1 kg poronkäristystä
3 dl vettä (tai niin, että käristys nippa nappa peittyy)
voita
suolaa
5-10 kpl kokonaisia maustepippureita
3 rkl soijaa

Käristä jäisiä porolastuja pienissä erissä kuumalla pannulla runsaassa voissa. Pidä huoli, että pannu on koko ajan tarpeeksi kuuma, ettei liha ala keittymään sulaessaan. Kaada käristetyt lihat pataan, lisää muutama dl vettä (tai niin, että lihat nippa nappa peittyvät) ja laita porisemaan liedelle miedolla lämmöllä. Heitä mukaan kourallinen maustepippureita, reilut rouhaisut suolaa ja muutama ruokalusikallinen soijaa. Anna padan hymyillä parin-kolmen tunnin ajan, mutta muista maistella, miten liemi kehittyy. Tarjoile poronkäristys voisen puikulaperunamuusin, puolukkahillon ja suolakurkkujen kera. 

Panang curry kanasta - pakkaspäivän pelastus

Kun ulkona kylmää, en tiedä mitään, mikä lämmittäisi niin, kuin mausteiden täyttämä keittiö. Useimmiten asiaani ajaa thaimaalainen ruoka.

Innostuimme muutama vuosi sitten ystäväpariskuntamme kauniimman puoliskon kanssa ostamaan miehillemme lahjaksi kokkikurssin thai-ruoan saloihin. Meistä se oli 30 vuotta kuukauden päässä toisistaan täyttäville kaveruksille sekä meille lahjanantajille hauskaa yhteistä tekemistä. Emme siis todellakaan olleet valmiita jättämään poikia päinsä keittiöön, vaan jokaiselle valikoitui yksi ruokalaji, jonka teki alusta loppuun ja vastasi kaikesta siihen liittyvästä palautteesta - jota porukkamme tuntien tuli enemmän suorasti, kuin epäsuorasti, hyvää ja vähemmän hyvää.

Ainakin vielä silloin Thay Papaya Catering tarjosi kurssia, jolla valitsimme annokset, joita halusimme testata ja kokkipariskunta tuli luoksemme kaikkien tarvittavien raaka-aineiden ja ruuanlaittovälineiden kanssa (lähtien kannettavasta kaasuliedestä ja riisikeittimestä) ja opasti meitä lähes kädestä pitäen pienten kevätkääryleiden rullaamisessa, won-tonien käärimisessä ja currien keittämisessä. Ruokien valmistuttua, he pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja kurvasivat pois alta, kun me istahdimme pöytään ja aloitimme illanvieton.

Olemme kurssin jälkeen samalla konkoonpanolla kerran tehneet koko satsin uudelleen, mutta ihan meidän perheen arkeenkin seuraava Panang currin resepti kanasta on jäänyt vahvasti elämään ja sitä tulee tehtyä parikin kertaa kuukaudessa. Ohjetta vilkaistessa ei nimittäin voisi uskoa, miten nopeasti se valmistuu!

Thaimaalainen Panang curry kanasta

n. 300 g maustamattomia kanan rintafileitä
3-5 tl (tai maun mukaa) Panang currytahnaa (tai muuta punaista currytahnaa)
1 pss (200-300 g) pakastettuja vihreitä papuja
pari Kaffirlimen lehteä
mieto chili
200 ml kookoskermaa
400 ml kookosmaitoa
ripaus sokeria
pari tl (tai maun mukaan) kalakastiketta
pari tl (tai maun mukaan) soijaa
Jasmiiniriisiä

Suikaloi kanan rintafileet. Sulata ja valuta pavut. Kuumenna wok-pannu (tai muu laakea pannu) ja lisää hieman rypsiöljyä. Lisää seuraavaksi currytahna ja odota tuoksujen leviämistä. Lisää sen jälkeen kanapalat, kookoskerma ja kookosmaito ja anna kanan kypsyä keittyen nesteessä. Lisää sitten pavut, sokeri ja kalakastike ja sekoita. Keitä riisi. Posta chilistä siemenet ja leikkaa se, sekä Kaffirlimen lehdet suikaleiksi ja lisää liemeen.

Pesto - parvekkeen basilikan uusi elämä

Niin kutsuttu "opiskelijaruoka" ei ole koskaan ollut mun mieleeni. Kröhöm, kermaperse!
En vain voi sille mitään, että musta hintaan 2,60 € tarjottu lounas koululla on laadultaan ala-arvoista enkä tule siitä täyteen. Kotipuolessa nuudelit katkaravuilla vielä menee, mutta tonnikalasta en tykkää edes pizzassa, saatikka sitten pastassa.

Koska pelkällä kaurapuurollakaan ei elä, oli keksittävä jotain ruokaisampaa, mutta samalla herkullista apetta tenttkirjojen oheen. Mielellään myös nopeatekoista. Pasta on aina hyvä vaihtoehto ja kun yhtenä maanantaina heitin viikonlopun jämät vanhemmiltani tuparilahjaksi saamaani mortteliin, se oli siinä.  Aloin syömään spaghetti al pestoa. Paremman puutteessa kelpuutan Saclan tai Barillan alla Genovesen, mutta kun ehdin/viitsin/jaksan/pystyn panostamaan, teen koko homman itse alusta saakka. Ja nyt, kun olen onnistunut koko kesän pitämään basilikankin elossa parvekkeella, omatekemää pestoa on tullut nautittua aiempaa enemmän!

Pesto basilikasta (2,5 dl)

2 valkosipulinkynttä
50 g pinjansiemeniä
50 g tuoreita basilikanlehtiä
1,5 dl oliiviöljyä
50 g voita
4 rkl raastettua parmesania
suolaa & pippuria

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne morttelissa pinjansiementen kanssa. Lisää ripaus suolaa. Survo niin kauan, että pinjansiemenet rikkoutuvat. Lisää basilikaa muutama lehti kerrallaan ja survo ne seokseen. Lisää oliiviöljyä seokseen ohuena nauhana ja sekoita samalla,, kunnes seos on kermaisen paksua. Sekoita mukaan voi ja mausta pippurilla. Sekoita joukkoon parmesan.

Tai sitten älä edes ala hifistelemään morttelin kanssa vaan hurauta kaikki aineet hienoksi blenderissä.

Pesto säilyy jääkaapissa parisen viikkoa ja on parasta perinteisen spaghetin kanssa.

Avokado-munavoi on terveellinen levite leivälle

Juhannuksen jälkeen hedelmäkorissa möllötti yksinäinen avokado.
Se rusehti jo uhkaavasti. Pintakin tuntui vähän pehmeältä. Jotain oli tehtävä.

Pitkän viikonlopun grillailut ja runsas lounas painoivat vielä vatsassa sen verran, että illalliseksi riitti mustikkasmoothie ja pari ruisleipää. Sisuuntuneena keksin väsyneelle avokadollekin käyttöä.

Avokado-munavoi ruisleivällä

1 avokado
1 kovaksi keitetty muna
ripaus suolaa
Oululainen Reissumies Tosi Ruis

Poista avokadosta kivi ja koverra se kulhoon.
Kuori muna ja murskaa se haarukalla avokadon kanssa.
Nauti paahdetun ruisleivän päällä.

Raakakakku juhannuskahveille

Jos on startannut grillikauden vappuna, tässä vaiheessa kesää voi alkaa Wilhelmi-kiintiö olemaan jo täysi. Itse kun en ole koskaan ollut suurempi makkaran ystävä, olen suosinut kasvispainotteisempaa linjaa, kuten nyyttejä esim. uuden sadon porkkanoista, sipuleista, paprikasta ja kesäkurpitsasta. Folioon kasvisten kanssa mahtuu hyvin murskattu valkosipuli, suolaa, pippuria ja oliviiöljyä tai vaihtoehtoisesti tuorejuustoa oman maun mukaan.

Perinteisesti mökkeily on suomalaiselle juhannuksen must elementti. Minulle keskikesän juhla on kuitenkin paikasta riippumatta herkuttelun aikaa. Kaupunkijuhannus on to do -listallani, mutta vielä tänä vuonna se ei toteudu: koska sää näyttää kohtalaiselta, ajelemme J:n kanssa Pieksamäen perukoille hänen sukunsa mökille. Primitiiviset olosuhteet asettavat haasteensa ruoanlaitolle, mutta kulunut sanonta pitää paikkansa: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mm. alla olevan kaverin kahville voi kotona pyöräyttää jo ennalta ja vain pakata autoon mukaan.

Innostuin jokin aika sitten tekemään elämäni ensimmäisen raakakakun. Raakaruoka ylipäätään kiinnostaa minua ja pyrin parhaani mukaan syömään puhtaasti. Herkkujen kimppuun en kuitenkaan ollut omassa keittiössäni uskaltautunut kunnes sain inspiraatioiskun kollegalta. Googlettelun tuloksena päädyin Syötävän hyvä -blogiin, josta löysin helpon ohjeen. Tietysti vaiheita oli monta, mutta suuri osa raaka-aineista löytyi ihan omista kaapeista eikä tarvinnut tehdä metsästysreissua keskustan Ruohonjuureen. Tosin, jos näitä raakaherkkuja meinaa enemmänkin tehtailla, täytyy ehdottomasti hankkia tehokkaampi blenderi. Loppujen lopuksi (vaikka itse sanonkin) tekeleestäni tuli hyvä niin maultaan, kuin koostumukseltaan. Myös koekaniineiksi joutuneet työkaverit olivat samaa mieltä.

 Vadelmainen raakakakku

Pohja:
1,5 dl pekaanipähkinöitä
vajaa dl taateleita (n. 7 kpl)
rouhaisu merisuolaa

Täyte:
3 dl liotettuja cashewpähkinöitä
1 sitruunan mehu
1 vaniljatangon siemenet
vajaa dl sulaa kookosöljyä
1/2 dl hunajaa
2 dl pakastevadelmia

Laita cashewpähkinät veteen likoamaan edellisenä iltana. Myös taateleita kannattaa liottaa puolesta tunnista-tuntiin. Aja pohjan ainekset blenderillä tasaiseksi massaksi. Rouhaise muutaman kerran myllysuolaa joukkoon tasapainottamaan taateleiden makeutta. Massa ei saa olla liian tahmeaa, jotta saat sen levitettyä. Painele massa irtopohjavuoakaan ja laita vuoka hetkeksi pakkaseen.Blendaa täytteen ainekset (paitsi vadelmat) sileäksi. Jos täyte tuntuu liian jähmeältä, lisää tilkka vettä. Lusikoi noin 2/3 täytteestä pohjan päälle ja laita kakku taas hetkeksi pakkaseen. Blendaa sitten vadelmat lopun täytteen kanssa. Kaada vaaleanpunainen seos vuokaan ja laita kakku pakastimeen jähmettymään noin pariksi tunniksi. Tarjoile kahvin kera.

P.S. Viime vuoden juhannuspostauksen resepteineen löydät täältä.

Marjajuustokakku - Hässelbyn erikoinen

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna minilomailimme J:n kanssa Tukholmassa. Myyntijohtaja oli lentänyt kohteeseen jo alkuviikosta työasioissa ja minä seurasin perässä perjantai-iltapäivästä. Olemme tällä tavoin onnistuneet usein yhdistämään työ-ja lomareissun mm. Oslossa, Münchenissä ja muutaman kerran aiemmin Tukholmassa. Konsepti toimii meillä todella hyvin, sillä se antaa molemmille mahdollisuuden matkustaa itselleen ominaisella tavalla: J on meistä se, joka ei piittaa lyhyistä pakomatkoista, vaan haluaa koneeseen astuessaan viettää perillä parin päivän sijaan edes pidennetyn viikonlopun. Minä taas voisin pyrähtää vaikka maailman ääriin vain perjantaista sunnuntaihin. Työviikko kohteessa on J:lle juuri sopivan pehmeä lasku pienelle ulkomaanmatkalle ja minähän otan enemmän kuin mielelläni irtioton arjesta.

Ensimmäisen yön olimme viiden tähden majoituksessa J:n sedän ja tämän vaimon luona Hässelbyssa, parinkymmenen km päässä Tukholman keskustasta. Sielä meitä pidetään aina, kuin kuninkaallisia: pöytä notkuu herkkuja ja illallista syödään pitkän kaavan mukaan. Nappasin head chefiltä tulijaisiksi alla olevan marjajuustokakun ohjeen ja ajattelin jakaa sen myös täälä. En pidä perinteisen amerikkalaisen juustokakun vahvasta sitruunaisuudesta, mutta tässä reseptissä sitä oli käytetty juuri sopivasti.

Kiitos vielä Maire ja Mikko kaikesta kestitsemisestä ja vierashuoneesta!

Marjajuustokakku
(ohje käännetty ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta)

Pohja: 
200 g Digestivekeksejä
150 g voita
2 rk sokeria
1 tl kanelia

Täyte: 
3 munaa
500 g Philadelphiajuustoa
4 rkl sokeria
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl vaniljasokeria

Päälle: 
1 prk creme fraichea
1 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1 dl marjoja
lasillinen mustaviinimarjahilloa

Murskaa keksit morttelissa tai käytä ne monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurskaan yhdessä sokerin ja kanelin kanssa. Kaada seos piirakkavuokaan ja painele kakkupohjaksi. Aseta vuoka hetkeksi kylmään, jotta pohja jähmettyy.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat. Sekoita keskenään juusto, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Yhdistä vatkattuihin muniin. Kaada seos kakkupohjan päälle. Paista 35 minuuttia. Ota pois ja anna jäähtyä.

Sekoita keskenän creme fraiche, sokeri ja vaniljasokeri. Levitä seos jäähtyneen kakun päälle. Varmista, että kakku on kunnolla jäähtynyt, ettei creme fraiche sula. Paista kakkua vielä 5 minuuttia. Ota pois ja anna jäähtyä. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, koristele se marjoilla ja levitä päälle juoksevaa hilloa.
Tarjoile kylmänä.

Kesäkurpitsalasagne alle tunnissa

Usein mainitessani intohimoisesta suhtautumisestani ruokaan, minulta kysytään, että laitanko kotona joka päivä illallista? Vastaus on kyllä, joka päivä - paitsi tietysti silloin, kun ylitän kynnyksen ravintolaan jonkun muun ruokittavaksi. Piipahdan myös tekemässä ruokaostokset joka päivä. Olen kotoa oppinut, että kaupassa käyminen on sosiaalinen tapahtuma ja tapa varmistua raaka-aineiden tuoreudesta. En voisi kuvitellakaan meneväni vain yhtenä päivänä viikossa ruokakauppaan ja ostavani seitsemän päivän tarvikkeet samalta istumalta. Mitä jos minun ei sitten torstaina teekkään mieli sunnuntaina kyseiselle päivälle kaavailemaani porkkanasosekeittoa? Lounas on saattanut jäädä nopeaksi hotaisuksi ja odottamatta kiireiseksi muuttuneen päivän päätteeksi uunilohi tuntuu hyvältä ajatukselta. Mieli ja tilanteet muuttuvat enkä siksi halua sitoa itseäni ennalta määrättyyn ateriarytmiin, vaan haluan voida syödä, mitä kulloinkin ajatuksissani halajan.

Myönnän, ettei nopeatempoinen elämänmeno aina tee ruoanlaitosta helppoa ja vaikka luottoreseptejä löytyy tarpeeksi iso kourallinen, ettei yksittäiseen ruokaan pääse kyllästymään, uudet arjenpelastajat ovat aina tervetulleita. Sellaisia toimitettiin meille Unileveriltä kuin tilauksesta, kun pieni perheemme pääsi mukaan Radio KISS:in kokoamaan testiryhmään Knorrin Maailman maut -ateriasarjalle.

Kokonaisuuteen kuuluu tällä hetkellä neljä eri pakkausta, jotka sisältävät kuhunkin ateriaan tarvittavat mausteet ja kuivat aineet. Lista erikseen ostettavista tuoretuotteista löytyy paketin kyljestä ja taakse laaditut ohjeet ovat niin selkeät, että vähemmänkin keittiössä häärinyt kokki onnistuu varmasti. Jokaisesta ateriasta riitti hyvin kahdelle aikuiselle - Lasagnea ja Enchiladaseja jäi seuraavallekin päivää.

Valmistamme harvoin makaronilaatikon tai keitettyjen perunoiden ja ruskean kastikkeen tyyppistä "perinteistä suomalaista" kotiruokaa. Sen sijaan hyödynnämme reissuissa havaitsemiamme kikkoja ja lorautamme pastakastikkeeseen aina vähän valkoviiniä tai wokiin reilusti soijaa. En silti ole kummoinenkaan mausteiden käyttäjä - mielestäni suola ja pippuri kunnolla annosteltuna riittävät. J kuitenkin tykkää potkusta lautasella ja valmistaa usein omia marinadeja ja kastikkeita ja käyttää rohkeasti purnukoita lieden yllä olevasta kaapista. Minä olen selvästi varovaisempi ja siksi pidin Knorrin ateria-ainesten autenttisesta, mutta miedosta mausta. Saatoin kokata ilman paineita siitä, miltä lopputulos maistuisi - vai maistuisiko miltään. Knorr oli miettinyt kaiken puolestani eikä ylimääräisiin aineksiin tarvinnut koskea. J kuitenkin halusi tapansa mukaan säveltää ja heitti Tikka Masalaan lisää juustokuminaa, Green Curryyn osterikastiketta ja Lasagneen chilin. Kyllähän ne lisää makua toivat, mutta minusta ateria-ainesten kanssa pärjää ilman sooloiluakin. Meidän makunystyrämme taitavat vain olla liian paatuneita, että kaipaamme aterioihimme pieniä twistejä - kuten vihreää seuraavan Lasagne-ohjeen sekaan.

Kesäkurpitsalasagne

(ohje osittain Knorrin sivuilta)

1 Knorr Lasagne al Forno ateria-aines

220 g jauhelihaa

1/2 chili

1 sipuli

suolaa

pippuria

paprikajauhetta

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)

1 dl vettä

2,5 dl maitoa

20 g juustoraastetta

1/2 rkl öljyä

1/2 kesäkurpitsa

Laita uuni päälle 180 asteeseen. Poista chilistä siemenet ja paloittele se pieneksi. Silppua sipuli. Ruskista chili, sipuli ja jauheliha tilkassa öljyä. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella. Lisää 1 dl vettä, tomaattimurska, tomaattitahna ja yrttiseos koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 1 min. ajan. Pese kesäkurpitsa huolellisesti ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Sekoita kattilassa valkokastike ja maito. Keitä 1 min. Aseta laakeaan uunivuokaan jauhelihakastiketta, lasagnelevyjä ja kesäkurpitsasuikaleita kerroksittain. Aseta kesäkurpitsasuikaleet aina lasagnelevyn päälle. Aloita ja lopeta jauhelihakastikkeella. Kaada päälle valkokastike ja ripottele pinnalle juustoraaste. Aseta vuoka uunin keskiosaan, paista noin 25-30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea. Anna vetäytyä 5 min. ennen tarjoilua. 

Avokadopasta kuten se meillä tehdään

Muutama vuosi sitten hitiksi noussut Alexander Gullichsenin avokadopasta vakiinnutti heti paikkansa meidän keittiömme arkiruokakalenterissa. Se on juuri sellainen helppo ja herkullinen illallinen, josta haaveilee pitkältä tuntuvan päivän lomassa ja, joka lopulta lautasella komeillessaan tuntuu jopa lohdulliselta. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut valmistamaan sitä hieman omalla tyylilläni: käytän kaikki ainekset tehosekoittimessa ja sekoitan sitten "mössön" keitetyn pastan sekaan. Vaikutelma on herkullisen kermainen, vaikkei kastike ole kermaa nähnytkään. Päälle raastettua Parmesania ja avot!

Avokadopasta twistillä

1 kypsä avokado
1 valkosipulinkynsi
1/2 lime
1/2 chili (ilman siemeniä)
kourallinen basilikanlehtiä
mustapippuria
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 dl keitinvettä
raastettua parmesania
300 g spaghettia

Poista avokadosta kivi ja koverra se tehosekoittimeen. Murskaa perään valkosipuli ja purista limestä mehu. Lisää pilkottu chili, basilikanlehdet, rouhittu mustapippuri ja oliiviöljy. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä. Ota osa keitinvedestä talteen ja lisää se kastikeaineiden joukkoon. Hurauta tehoskoitin päälle ja käytä sitä, kunnes kaikki on pilkkoutunut ja kastike muuttunut tasaiseksi. Yhdistä valutettuun pastaan.