Voinen lounas Turussa: Ravintola Smör

Kaskis on tällä hetkellä mun suosikkiasiani Turussa, mutta aika hyvänä kakkosena nyt, kun oma kotikin sijaitsee Larussa, tulee Smör - pala puhdasta skandinaavisuutta Aurajoen rannalla. 

Löysin tieni kellarin holvikaarien suojaan ensimmäisen kerran vasta viime syksynä Food & Funin aikoihin. Sen jälkeen oon kuitenkin tasaisin väliajoin käynyt hemmottelemassa itseäni Smörin lounaalla, sillä muuttopöhinä Hkiin on harmillisesti pitänyt mut poissa illalliskattauksista. Uskallan kuitenkin väittää, että ruokailu klo 12 pintaan on Smörissä melkein yhtä nautinnollinen kuin à la cartesta tilaaminen. Annokset ovat upean näköisiä, makuisia ja kokoisia. Perinteisen lounastarjoilun ongelmaa nälkää nujertamattomasta, silmissä ja suussa värittömästä ruuasta ei siis Kirjastosillan kupeessa ole. Mutta rehellisesti: Smör on kallis lounaspaikka - silti joka euron arvoinen!

Luomuvuohta ja hillottua karpaloa

Kissakalaa päivän kalana, perunamuhennosta ja kevätsipulikastiketta

Marenkia ja vadelmaa

 

Hinta: 3 ruokalajin lounas 28 €

Pidennetty vappu

Korkkasimme torstaina vapun juhlinnan afterworkeillä Tornin Ateljee Barissa. Irlantilaisten kahvien, Hendrick's Tonicien ja kuplivan jälkeen suuntasimme Klaus K:hon vappuillalliselle. Ravintola Livingroomin buffa ei ollut kummoinen makuelämys, mutta yllättävän väljä kattaus sopi hyvin viininhuuruiselle seurueellemme. Alkuruokapöytä oli tylsän perinteinen eikä mikään tarjotin erityisesti esiintynyt edukseen. Pöytiin tarjoillut pääruoat olivat niin ikään aika mitään sanomattomia: ihan hyviä, mutta eivät aikaan saaneet sen kummempia nautinnon värähtelyitä. Jälkiruokapöydän suklaakakku sai kuitenkin illallisen pisteet nousemaan, vaikka juustojen kanssa tarjoiltu viikunahilloke maistuikin halvalta. Muisto ruoan tavallisuudesta tosin haihtui mielestä viimeistään Teatterin tanssilattialla, ellei se jo ollut jäänyt Ahjon baaritiskille. 

Vappu-piknikin sijaan olimme suunnitelleet brunssia kotikeittiössä. No, meillä ehti pitkän vappuviikonlopun aikana olla parikin: perjantain krapula-aamupala Hugoilla alá J ja lauantaina allekirjoittaneen vege painotteinen brunssi Mimosoilla. Tarinan mukaan viimeksi mainittu juoma on keksitty Pariisin Ritz-hotellissa 20-luvun puolessa välissä ja se on saanut nimensä keltakukkaisesta akaasian mukaan. Hugo sen sijaan on 2010-luvun tuttavuus Keski-Euroopasta ja opin juomaan sitä Münchenissä asuessani vuonna 2011. Jostain syystä juoma ei kuitenkaan ole maailmalla saanut samanlaista hypeä, kuin serkkunsa Aperol Spritz, vaikka seljankukan makeus ja proseccon kirpeys on mielestäni punajuomaa paljon raikkaampi yhdistelmä.

Valitettavasti autenttisessa ohjeessa käytettyä seljankukkasiirappia on Suomesta vaikea löytää, mutta olen kotioloissa kelpuuttanut sen korvikkeeksi seljankukkamehutiivisteen. Ostin oman pulloni Punnitse&Säästä -liikkeestä, mutta kuulemma hyvinvarustelluista Citymarketeista voi myös löytää kyseistä tuotetta. Lisäksi netissä oli vinkattu, että mikäli kärsivällisyys riittää, mehutiivisteen voi itse keitellä siirapiksi.

Mimosa

6 cl tuorepuristettua appelsiinimehua
6 cl viileää kuivaa shampanjaa

Kaada tulppaanilasin pohjalle appelsiinimehu ja valuta shampanja päälle. Nauti!

Hugo

3 cl seljankukkasiirappia tai 3 tl seljankukkamehutiivistettä
8 cl viielää kuivaa Proseccoa
2 cl viileää kivennäisvettä
limen puolikas
kourallinen mintunlehtiä
jääpaloja

Rouhi ison viinilasin pohjalle mintunlehtiä, purista puolikkaasta limestä mehu ja mittaa perään seljankukkasiirappi/seljankukkamehu. Kaada lasiin sen jälkeen Prosecco ja kivennäisvesi. Lisää vasta sitten jääpalat, sillä kylmien jääpalojen päälle kaadettaessa kuohuviini menettää kaikki kuplansa.

vs.

Couscoussalaatista tuli vähän kuivaa, vaikka marinoin punasipuleja ja kuivattuja aprikooseja appelsiinimehussa ennen salaattiin lisäämistä. Lisäksi tyhjäsin jääkaapista mukaan mm. luumutomaatteja ja granaattiomenan. Käyttöön pääsivät myös itsekasvatetun basilikan lehdet, joiden kasvukausi alkaa pikku hiljaa olla lopuillaan, Valion reseptillä tehty elämäni ensimmäinen Tzatziki oli kuitenkin menestys! 

Testiin lauantaibrunssilla pääsivät myös Maku-lehden bataattiröstit. Kiepsautin kuitenkin suhteet päinvastoin ja sain loppujen lopuksi aika perinteisen makuisia röstejä - hyviä tosin. ;]

Kolmessa päivässä on ehtinyt jo tottua pitkien aamujen rytmiin, joten huomenna saattaa töissä hieman tihkaista, vaikka me juhlittiinkin kunnolla vain torstaina. Perjantaina Kaivarin kylmä viima sai meidät aika nopeasti pakenemaan Tamarinin take awayn kanssa kotiin ja jäämään peittojen alle koko loppuillaksi. I know: tylsää! "Mikä väsynyt vanha pari!" Mutta ainakin me ollaan sitä ihan rehellisesti. Meidän mielestä ei tarvi rymytä kolmea päivää putkeen vain sen vuoksi, että voi, sillä paljo rentouttavampaa on nauttia keväisiä cocktaileja oman sohvan nurkassa kerta ulkona sataa. Vappu on joka vuosi. Toivotaan ensi kevääksi lämpimämpää.

Perjantaipäivän viihdykkeeksi me bongattiin tämän vuoden Oscar-ehdokkaiden listalta Gone Girl, jonka manipuloivat juonenkääntet pitivät tosi hyvin otteessaan. Eikä ollut lauantai-illan valinta Furykään mikään huono leffa, vaikka loppuikin hieman lyhyeen.

Ainakin mun kalenterissani vapusta alkaa virallisesti kevät. Aurinkoa odotellessa!

Tyttöjen ilta

Sain viime viikolla äitin tänne Laruun seuraksi, kun jäin J:n työreissuleskeksi - mutta kun me tytöt päästiin vauhtiin niin miesten puuttuminen ei haitannut yhtään! Äiti on mun paras ystäväni ja läsnä mun elämässäni välillä jopa niin vahvast, että J valittaa meidän suhteessamme olevan kahden sijasta kolme ihmistä. Paljoakaan sellaista ei pääse tapahtumaan, mistä en äitille raportoisi.

Äitiltä olen oppinut rakkauden ruokaan. Yhdessä tykkäämme sekä kokeilla uutta, että loihtia hyväksi toteamiamme klassikoita. Torstai-illan menuun kuuluivat sauna ja sinisimpukat sekä viiniä. Paljon.

Merimiehen Matkamiehen vaimon sinisimpukat

1 sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
merisuolaa
1-2 dl kuivaa valkoviiniä (Chardonnay)
1 kg sinisimpukoita
25-50 g voita
1-2 dl kermaa

Kuullota laakeassa kattilassa öljyssä silputtu sipuli ja murskatut valkosipulit. Mausta merisuolalla. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pestyt simpukat ja keitä niin kauan, että kuoret aukeavat. Siirrä simpukat tarjoiluastiaan ja lisää kattilaan voita ja kermaa ja anna kiehahtaa kokoon. Sen jälkeen kaada liemi simpukoiden päälle ja tarjoile rapean maalaisleivän kanssa.

Juuressa tiedetään miltä Suomi maistuu

Turusta Laruun muuttoni jälkeen oon etsiskellyt itselleni kantapaikkaa - eräänlaista Helsingin Kaskista. Nyt luulen vihdoin löytäneeni sellaisen. Juuressa on kaikki ainekset kohdillaan sekä ruuassa ja juomassa, että miljöössä ja palvelussa: raaka-aineet tulevat läheltä; maut ovat puhtaita; salissa on rento tunnelma ja ammattitaitoinen henkilökunta saa asiakkaat viihtymään - tai meistä äitin ja isän kanssa ainakin tuntui kuin olisimme syöneet omassa olohuoneessa.

Martinien äärellä päädyimme valitsemaan keittiön kuuden sapaksen eli suomalaisen tapaksen lajitelman, joka kustansi 13 €/hlö. Päätimme katsoa alkupalat ensin ja tilata mahdolliset pääruuat vasta vähän myöhemmin, sillä Itamaen sushibuffa oli ollut aiottua raskaampi lounas. 

Keittiön tervehdys

Maakellarin taimenta, piparjuurta ja kaalia

Kehrättyä tuorejuustoa kyytönmaidosta, tilliä ja porkkanaa

Kylmäsavuhaukea "soppa"

Herkkusienimuffinssi, keltuaista ja kuttugoudaa

Mustalla lautasella Hämeenkosken kyyttöä, puolukkaa ja "ruskea kastike"

Suolalihaa hevosesta ja juttuja sipulista

Olimme ihan tyytyväisiä, että maltoimme tilaustemme kanssa, sillä niin huikea oli alkupalalajitelma, että vatsojamme pidellen jatkoimme tilaten vain yhdet pää- ja jälkiruoka-annokset kolmeen nuppiin jaettavaksi. Eikä tarvinnut pettyä. Päivän annokset jatkoivat herkullisen reilun ruuan teemaa. 

2 x hevosta

Suklaata, mustaherukkaa ja vaniljaa

Vaalipäivä

Nyt on aika. Nimittäin äänestää.

Yleensä itse oon tavannut käydä äänestämässä ennakkoon. Koen sen vaalipäivää vaivattomammaksi tavaksi hoitaa kansalaisen oikeuteni - tai velvollisuuteni: miten sen kukin sitten tulkitseekaan. Tänä vuonna oon kuitenkin vaan venyttänyt äänestämään menemistä. Tunnen kouraisevaa epävarmuutta: mikään eikä kukaan tunnu oikealta. Ja vaikka oman ajatusmaailman jakava ehdokas löytyisikin niin sitten kirotut vaalipiirit rajoittavat valintaa! Ne ovat oikea muinaisjäänne paikallispolitiikan kukoistuskausista. Varsinkin tällaisina aikoina, kun koko maan koetaan olevan pulassa ja veturin hiiliä lapiomaan tarvitaan nokea pelkäämätön porukka, suomalaisilla pitäisi olla vapaus äänestää ihan ketä haluavat. Vaalipiirirajojen rikkominen saattaisi hajauttaa äänestämistä ja mahdollistaa myös uusien vähemmän tunnettujen ehdokkaiden läpipääsyn. Tai sitten se vain varmistaisi Suomen kansan suosikille, Keskustalle, ikuisen paikan hallituksessa. Lopputulos olisi kuitenkin katsomisen arvoinen.

Helsingin vaalipiirin aidoissa se nyt kuitenkin on laidunnettava. Onneksi mulla sentään on iltakahdeksaan asti aikaa päättää, kelle annan ääneni. Oon aikaisemmin aina suhtautunut politiikkaan nuoren ihmisen ehdottomuuden sävyttämällä intohimolla. Tällä kierroksella mua on kuitenkin vain ärsyttänyt jokaisen puolueen kohuaminen Suomen pelastamisesta ja ehdokkaiden sanaton itsetyrkytys, jolla ei ison kuvan kannalta ole mitään merkitystä. Ehdokkaiden taito puhua paljon sanomatta mitään on kyllä tänä vuonna hiottu äärimmilleen. Kaikki hyssyttelevät ja eri puolueilla ei tunnu olevan enää mitään merkitystä: pelkästään se, että Kokoomus ja SDP mahtuivat menneellä kaudella samaan hallitukseen, on todiste siitä.

Perheyritystausta ja opiskelupaikka Turun Kauppiksessa ovat aika selkeitä suuntaviivoja siitä, mihin päin mä oon kallellani: Kokoomus on aina ollut mun puolueeni - tähän asti. En tunnista itsessäni hienostososialistisia piirteitä, joita hallitusyhteistyö SDP:n kanssa nosti Kokoomuksessa esiin. Vaikka mulla on yhä sininen jäsenyys, tunnen olevani puolueeton. Ehkä annan Kokoomukselle vielä mahdollisuuden ja maksan parikymppiä vuoden vaihteessa, mutta se vaatii kyllä syksyn aikana puolueen munien kasvattamista takaisin.

Mä päätin etten ala nyt linjaamaan, mihin mä uskon vaan välitän tärkeämpää viestiä ihan kaikille mielipiteestä riippumatta: äänestäkää! Vaikken todennäköisesti näissä eduskuntavaaleissa löydä mun perfect matchia, oon yhdessä asiassa yleisen totuuden ja monen ehdokkaan kanssa samaa mieltä: ne ihmiset, jotka maan ongelmat ovat luoneet, eivät niitä ratkaise. Lainaus on suoraa Lauri Katteluksen pamfletista. Linjaamattomuuspäätöksen lisäksi vannoin, etten tällä kertaa sortuisi puhumaan nimillä, mutta lause oli niin osuva, ettei asiaa paremmin voisi sanoa ja koulussa oon oppinut, että lähdemerkinnät pitää olla kunnossa. Homma on kuitenkin juuri niin, että eduskuntaan tarvitaan sukupolvenvaihdos, mutta ongelma on, etteivät nuoret äänestä aktiivisesti ja maakunnan +50-vuotias paikallisvaikuttaja tuskin luottaa äänensä vertaa +/- 30 ehdokkaaseen. Vaikka syytä olisi: nuorissa on tulevaisuus ja nuorissa ehdokkaissa tarmo ja uudet ratkaisut. Sen verran oon sentään äänestyspäätöksenteossa päässyt eteenpäin, että aion tukea yrittäjyyttä ymmärtävää nuorta ja välttää visusti istuvia ehdokkaita.

Täytyy vain toivoa, että Suomen vaalipiirisysteemi jossain vaiheessa murenee ja kansa saa valtiotason asioista äänestäessään rajattoman valinnan vapauden. Sitä odotellessa, etenkin nuoret, äänestäkää omasta vaalipiiristänne edes sitä ajatuksiltaan lähimmäksi osuvaa. Mun mielestä äänestämättä jättäminen on tyhmän ihmisen merkki, mutta ei se tyhjäkään lipuke sen parempi ole.