Food & Fun Turku 2016

Voi Turku, minkä teit. Tai oikeastaan teet. Uudelleen ja uudelleen. Pelkään, että Helsingin titteli maamme pääkaupunkina on vaarassa - ainakin, kun puhutaan ruokapääkaupungista. Turku nimittäin hemmottelee suomalaisia nyt oikein kunnolla ja tarjoaa jatkuvasti jotain uutta ja herkullista. Kaupungin ruokaskenessä tuntuu tapahtuvan koko ajan ja mielenkiintoisia projekteja pulpahtelee pintaan tuon tuosta.

Turun on tukikohdakseen ottanut Islannista maailmalle ponnistanut Food & Fun -ruokafestivaalikin, joka järjestetään Aurajoen kupeessa nyt kolmatta kertaa. Tapahtuma kokoaa kaupungin ravintoloihin maailman huiput niin keittiön, kuin baarinkin puolelta ja yhteisvoimin paikallisten kanssa he loihtivat Turussa viikon ajan hyvää ruokaa ja juomaa ja tietysti pitävät hauskaa. Yhteisvoimin paikallisen kanssa menin minäkin tästä kaikesta nauttimaan. Varauksen olin tehnyt jo perinteeksi muodostuneeseen ravintola Smöriin, jonka kellaritunnelma sulkee lämpöönsä niin tiukasti, että tuntuu, kuin joka päivä olisi perjantai. Tapahtuman hengen mukaisesti, keittiössä ei kuitenkaan häärinyt tuttuja, vaan meitä kestitsi ruotsalainen August Lill.

Neljän ruokalajin menu oli sekä syöminkien, että juominkien puolesta eheä jatkumo. Kohokohdaksi haluan kuitenkin nostaa ensimmäisen alkuruoan, jossa pääosaa esitti maa-artisokka. Paahdettu kokonaisuus sai juuri sopivasti raikkautta punasipulista ja vuoden 2014 Biodynamite Riesling-Gewürztraminer suorastaan räjäytti potin. Vink, vink: se toimi hykerryttävän hyvin myös Smörin oman saaristolaisleivän kanssa, kun vahingossa sattuivat samaan aikaan suuhun. Tämä havaittuamme ei pari siivua tahtonut riittää. 

Keittiön tervehdys

Kotimaista maa-artisokkaa, kuusenkerkkää ja paahdettua voita

Paistettua merirapua, kyssäkaalia ja maissia

Kotimaista luomukaritsaa, juuriselleriä ja suolattuja viherherukoita

Kardemummasorbettia ja mustikka-verikreemiä

Food & Fun pöhisee Turussa vielä tämän viikonlopun ja kuulemma hajapaikkoja kattauksiin saattaa löytyä. Ravintolat itse kuitenkin tietävät parhaiten eli ei muuta, kuin kännykkä käteen ja tunnustelemaan.

Tintån pizzan voittanutta ei ole

Turussa asumisessa ikävöin kahta asiaa: hyötyliikuntaa, johon keskustan seitsemän mäkeä pakottivat ja Aurajoen varren ravintoloita, jotka sijaitsivat melkein alakerrassani. Ainakin siltä minusta tuntui. Pidin päämajaani ihan Tuomiokirkon takana, 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, josta käveli 5 minuuttia esim. suosikkiini Tintån. Päädyin sinne aina, kun kokkaaminen yhdelle ei kiinnostanut - ja se oli aika usein. Helsinkiin muutettuani visiittini Läntinen Rantakatu ysiin luonnollisesti vähenivät ja tänä syksynä tajusin, että viimeisistä viineistä Tintån terassilla oli vierähtänyt jo 1,5 vuotta! Siksi päätinkin ehdottaa Turun tytöille koulun alun get togetheria juuri sielä.

Vaikka varmasti jokainen valveutunut kulinaristi ja viinin ystävä tuntee Tintån, halusin kuitenkin kirjoittaa siitä lyhyen postauksen tänne. Tintåssa nimittäin ei ole herkullista vain ruoka ja juoma, vaan myös miljöö. Sisustus on mehevän rustiikkinen ja pelkistetyt bulb-valaisimet luovat lämmintä tunnelmaa hiljalleen pimeneviin iltoihin. 

Sympaattisesta jokivarren terassistaan huolimatta, Tintå on ennen kaikkea syksyravintola. Se on lohdullinen keidas kosteassa kuolleiden lehtien myrskyssä - paikka, jossa niin ruoka, juoma, kuin henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Sinne rantauduttuaan ei malta lähteä kotiin - eikä viikonloppuisin tarvitsekaan ennen klo 2!

Lontoo-vinkit tyttöjen reissulta

Siitä lähtien, kun täytin 15, olemme äitini kanssa joka syksy tehneet tyttöjen reissun johonkin Euroopan kaupunkiin. Välillä se on toteutunut äitini vierailuna vaihtokohteessani ja muutaman kerran työttöjen reissu on ollut yhdistettynä myös isäni työmatkaan. Lähes poikkeuksetta olemme kuitenkin toteuttaneet traditiotamme jo lähes 10 vuoden ajan.

Tänä syksynä kuulimme jälleen Lontoon kutsuvan ja varasimme Finnairin tarjouslennot Helsingistä Heathrow'hon ja takaisin. Kolmen kokonaisen päivän aikana kävelimme, söimme, oluilimme, söimme vähän lisää ja kävelimme taas. Niin ja käytiinhän me niitä hääpukujakin sovittamassa.. ;]

Windsor

St. George's Chapel & Windsor Castle

Windsor Castle

Kippis paikallisella paikallisessa.

Dim sums @ Ping pong

Dim sums @ Ping pong 

Huone palvelusväen portaikon päässä, please.

Matkalla Circle-linjalla.

Traditional English breakfast @ Aunt Muriel's

Paikallisen Ateneumin ovilla.

Traditional afternoon tea @ Brown's Hotel

Skonsseja, omnom! 

Britain's eldest door @ Westminster Abbey

Aperol Spritz, cheers!

Pizzette Bianca @ Polpo

Lähipubi.

Jännän äärellä, kieli keskellä suuta, rystyset valkoisina.

P.S. Viime kesän pariskuntareissun Lontoon kirkolle voit kurkata täältä. 

Pesto - parvekkeen basilikan uusi elämä

Niin kutsuttu "opiskelijaruoka" ei ole koskaan ollut mun mieleeni. Kröhöm, kermaperse!
En vain voi sille mitään, että musta hintaan 2,60 € tarjottu lounas koululla on laadultaan ala-arvoista enkä tule siitä täyteen. Kotipuolessa nuudelit katkaravuilla vielä menee, mutta tonnikalasta en tykkää edes pizzassa, saatikka sitten pastassa.

Koska pelkällä kaurapuurollakaan ei elä, oli keksittävä jotain ruokaisampaa, mutta samalla herkullista apetta tenttkirjojen oheen. Mielellään myös nopeatekoista. Pasta on aina hyvä vaihtoehto ja kun yhtenä maanantaina heitin viikonlopun jämät vanhemmiltani tuparilahjaksi saamaani mortteliin, se oli siinä.  Aloin syömään spaghetti al pestoa. Paremman puutteessa kelpuutan Saclan tai Barillan alla Genovesen, mutta kun ehdin/viitsin/jaksan/pystyn panostamaan, teen koko homman itse alusta saakka. Ja nyt, kun olen onnistunut koko kesän pitämään basilikankin elossa parvekkeella, omatekemää pestoa on tullut nautittua aiempaa enemmän!

Pesto basilikasta (2,5 dl)

2 valkosipulinkynttä
50 g pinjansiemeniä
50 g tuoreita basilikanlehtiä
1,5 dl oliiviöljyä
50 g voita
4 rkl raastettua parmesania
suolaa & pippuria

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne morttelissa pinjansiementen kanssa. Lisää ripaus suolaa. Survo niin kauan, että pinjansiemenet rikkoutuvat. Lisää basilikaa muutama lehti kerrallaan ja survo ne seokseen. Lisää oliiviöljyä seokseen ohuena nauhana ja sekoita samalla,, kunnes seos on kermaisen paksua. Sekoita mukaan voi ja mausta pippurilla. Sekoita joukkoon parmesan.

Tai sitten älä edes ala hifistelemään morttelin kanssa vaan hurauta kaikki aineet hienoksi blenderissä.

Pesto säilyy jääkaapissa parisen viikkoa ja on parasta perinteisen spaghetin kanssa.

Ravintola Olon Avoimet ovet vol. 2

Ravintola Olo järjesti kesäkuussa avointen ovien päivän ja toivotti kaikki tervetulleiksi tustumaan tiloihinsa presidentinlinnan kupeessa. Itse en ollut silloin Helsingissä ja harmittelin J:n kyllästymiseen asti, että missasin näin ainutlaatuisen tapahtuman. Siksi en meinannut pysyä Dieseleissäni, kun bongasin Facebookista uusinnan: Olo Open Doors: vol. 2! Tyhjäsin kalenterini kertaheitolla lauantain 10.9. kohdalta ja jäin odottamaan. Seurakin järjestyi FB-tapahtuman linkityksellä ja kysymyksellä "In?" Vastaus: "YES!" 

Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Olossa sen muutettua Pohjoisespalle. Ravintolan aikaisemmissa tiloissa Kasarminkadulla on muuton jälkeen toiminut samaan klaaniin kuuluva Gastrobar EMO ja myös se oli omalla ständillään edustettuna avointen ovien aikana. Ruokapuolen lisäksi paikalla oli viini- ja muita alkoholijuomamaahantuojia, Malmgårdin panimo, Löfbergsin kahvia ja DeliVerden yrttejä. Vierailijoilla oli mahdollisuus myös osallistua tastingeihin, mutta oma seurueemme ei edellisillan rapujuhlien päälle ollut sellaisiin kykenevä. Lillet Spritzer kuitenkin "elvytti" kivasti, enkä olisi aurinkoisena syyspäivänä keksinyt parempaa avausta tapahtumalle, joka oli kuin pieni Taste of Helsinki: oikeaa rahaa ei vaihtunut, vaan valuuttana ständeillä toimivat noin 4 euron arvoiset lipukkeet. 

Yhden tarjoilijoista meille pitämän henkilökohtaisen kierroksen jälkeen olin yllättynyt miten hienot tilat Ololla on "valtaamassaan" korttelissa. Kuulemma katetulla sisäpihalla pystyy viettämään 100 henkisenkin cocktail-tilaisuuden ja tuore Creative Kitchen vie ravintolakokemuksen aivan uudelle levelille. Taidan jo tietää, missä haluan syntymäpäiviäni viettää: ravintolassa oleminen, kuin kotonaan, kuulostaa sen verran kiehtovalta tavalta viettää ilta! 

Olo Open Doors oli kaikinpuolin hyvin organisoitu tapahtuma ja tarjoilut juuri niin tasokkaat, kuin odottaa saattoi. Pari annosta lisää ständien menuihin ei kuitenkaan olisi haitannut, sillä itse ainakin koin valinnanvaran loppuvan vähän lyhyeen ja siinä samalla visiitinkin. Tai ehkä se oli taas vain minun pohjaton mahani, jolle ei mikään riitä - varsinkaan, kun kyse on pohjoismaisesta huippu-fine diningista.

Emon rapukakkua & tillit + Lillet Spritzer

Takana possua ja perunaa kahdella tavalla, edessä Emon rapukakkua & tilliä

Edessä sokerisuolattua lohta, taustalla Emmer-puuroa

Gagun herkkuja

Where the the magic happens..