Kauhajoen Ruokamessut 2016

2. - 4. syyskuuta, kotipitäjässäni Kauhajoella, järjestettiin 26. Ruokamessut. Olin perjantaina Hämes-Havusen taloinpoikaistalon porteilla ensimmäisten joukossa ja lupasin itselleni, että raportoin alueen tunnelmista tänne heti, kun koneen ääreen pääsen. No, tänään Ruokamessuista on kulunut päivälleen viikko. Työ ja nyt vielä sen yhteensovittaminen opiskeluun on vienyt mut täysin mukanaan eikä aikaa saatikka jaksamista bloggaukselle ole tuntunut löytyvän oikein koko kesänä. Syksyn tullen saan kuitenkin yleensä lisäenergiaa: värien rikastamat viilenevät illat ja kuulaat aamut ovat mun juttuni - puhumattakaan sienistä ja ravustuskaudesta! 

Myös Kauhajoen Ruokamessut on eräänlainen kesän päättymisen merkki. Vuosittain syyskuun alkuun ajoittuva tapahtuma on oodi elonkerjuulle ja sään suosiessa Hämes-Havunen ympäroivine peltoineen on silloin Suomen hymyilevin paikka. Tänäkään vuonna edes sisälle ei päässyt ilman karetta suupielessä, kun jo porteilla vierailijaa tervehtivät Alpon savannin eläimet. 

Messujen tämän vuotisen teeman mukaisesti "Villiä makujen taikaa" oli viikonlopun aikana tarjolla sekä Sami Tallbergin, että Maija Silvennoisen kokkausnäytöksissä. Muissa ohjelmanumeroissa puhuttiin mm. gluteenittomasta elämästä, kulttuurin ja ruuan suhteesta sekä maaseudun mahdollisuuksista nyt ja tulevaisuudessa. Asiantuntevana juontajana toimi Mia Halonen. 

SunSpeltin kotimainen kvinoa ja Valo24h-pellavatuotteet sopivat keliaakikonkin ruokavalioon. 

Puhtikaura on vuoden kotimainen elintarvike.

Ruukinkylän herkkujen marinoituja valkosipuleja voi napostella ihan sellaisenaankin.

Harjunpään taimistolla oli mukanaan sipuli poikineen. 

Monien maistiaisten jälkeen päätimme messukierroksemme Lotta kanttiiniin. Iltapäiväkahvittelu oli kuin aikamatka 40-luvun alkuun, eivätkä lätyt ole koskaan maistuneet niin hyviltä, kuin Eldakajärven jään soidessa taustalla. Samalla tutkailimme ostoskassiemme sisältöjä: muikkukukko, karjalanpiirakoita, Sanelli-kokkiveitsi, Närpiön vihanneksen herkkukassi, Kolatun Juustolan Ruska-munajuusto, Pirjon Pakarin kauraleipä, Koivumäen Tyrnitarhan tyrnijauhe ja Lumina siemennäkkäri leivontaseos. Ah, mitä herkkuja! Mikäli et tänä vuonna ehtinyt mukaan, Ruokamessut järjestetään Kauhajoella jälleen 1. - 3.9.2017.

Tyrni-mansikkasmoothie atoopikolle

Luin Terveyskirjastosta, että atooppista ihottumaa esiintyy 15 %:lla kouluikäisistä lapsista. Se on harmillisen suuri osa, kun tiedän, miten työläs tauti on hoitaa. Onneksi oireet kuitenkin helpottavat valtaosalla vuosien karttuessa ja saattavat hävitä jopa kokonaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käy kaikille. Itselläni atooppinen ihottuma ei ole koskaan täysin kadonnut ja aikuisena siitä on tullut stressitason mittari - mitä useampi asia on palamassa pohjaan, sitä huonommassa kunnossa ovat käteni. Rasvaaminen on raskasta eikä se aina edes auta. Suosin perusvoiteissani luonnonkosmetiikkaa ja olen pyrkinyt eroon kortisonivoiteista, koska ne vaikuttavat kudosten uusiutumiseen ja ohentavat ihoa sekä luustoa. Yhtä tehokasta ulkoista hoitokeinoa kuin Locoid en ole kuitenkaan löytänyt. 

No mutta, mikä sitten auttaa, jos ei rasvaaminen? Vastaan: tyrni.
Ei kuitenkaan öljynä iholla vaan sisäisesti. Kun taivealueeni alkavat punoittaa, heitän kourallisen pakastetyrnimarjoja aamusmoothieni joukkoon ja orastava ihottuma on tiessään. 

Tyrni-mansikkasmoothie

1 banaani

1/2 dl pakastemansikoita
1/4 dl pakastetyrnimarjoja

1/2 dl Alpro Natural kookoksella

1,5 dl mantelimaitoa

2 rkl Valo rouhittua pellavaa + tyrniä

Heitä kaikki ainekset kerralla blenderiin tai smoothiekoneeseen ja surauta muutaman sekunnin ajan.
---
Jos tyrnin muikeus mietityttää, siihen tottumaton voi aloittaa esim. blandaamalla 100 % tyrni- ja omenamehua. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että kokonaiset marjat ovat kaikkein tehokkaimpia atooppisen ihottuman hoidossa ja smoothien seassa tulee marjoista syötyä myös siemenet, jotka sisältävät hyviä rasvahappoja ja ikään kuin "voitelevat" eli korjaavat ihokudosta sisältäpäin. Koska lapsilla atooppinen ihottuma esiintyy usein niin kutsuttuna maitorupena, jaksan epäillä maidolla olevan vaikusta atopian oireisiin vielä aikuisenakin. Siksi pyrin ihoni reagoidessa välttämään maitotuotteita ja käyttämään kasvispohjaisia maitoja ja jogurtteja sen aikaa, kun ihottuma on pahimmillaan. En kuitenkaan pidä sitä "uhrauksena", sillä esim. Alpron kookoksella maustettu Natural soijajogurtti antaa mielestäni kivaa sävyä smoothieille ja tuorepuuroille.

Jo tyrni-vihersmoothien reseptiä jakaessani sivusin Turun yliopistolle aikoinaan tehtyä väitöskirjaa, joka tutki tyrnimarjojen ja siementen vaikutuksia atooppiseen ihottumaan ja löysi näiden väliltä positiivisen yhteyden. Tämän lisäksi tyrni sisältää runsaasti ravintokuitua, jota en koe saavani tarpeeksi muista lähteistä - on nimittäin tutkittu, että aineenvaihdunnan ongelmilla ja suolen toiminnalla on vaikutusta atooppisen ihottuman ilmenemiseen. Sen vuoksi myös pellavarouhe on ollut hyvä lisä ruokavaliooni, sillä reilu ruokalusikallinen esim. välipalajogurtissa riittää pitämään kropan käynnissä. Valon pusseista löytyy pelkän paahdetun ja rouhitun pellavan lisäksi myös kuivattuja marjoja, jotka on jätetty niin reilun kokoisiksi, että tuovat sellaisenaan makua esim. aamupuuroon. Koska ikinä ei tiedä mitä makua kulloinkin tekee mieli, pidämme kaapissa yleensä koko repertuaaria - sieltä voi sitten kauhaista aina sitä, mitä haluaa vaikka smoothieensa laittaa. Tätä postausta varten Linseed lahjoitti meille avaamattomat paketit niin sain tass varastot täyteen ja kuvat onnistumaan. Tyrniä sisältävä pussi kuitenkin kuuluu meillä kalustoon: olen huomannut sen säännöllisen käytön ennaltaehkäisevän tehokkaasti ihoni kunnon romahtamista.

Löytyykö teiltä luottoniksejä iho-ongelmien hoitoon? Tai vielä parempaa: ennaltaehkäisyyn? 

Helsingin paras burgeri löytyy täältä!

Tämä postaus on seissyt Luonnokset-boksissani työnimellä jo keväästä saakka.
Otsikon "Best burgers in town" julkaisemattomuus ei kuitenkaan johtunut siitä, etten olisi osannut valita - ravintoloiden rankkaaminen oli vaivattomin osa koko pakettia, sillä Herttoniemen ylpeyden, hypetetyn Treffipubin juustoburgerin sämpylä maistui pahvilta ja pihvi oli ylikypsän harmaa; Aleksi Herlevin Naughty Brgrin nimikkohampurilaisessa sämpylä taas pehmeni pullamössöksi ja annos oli muuten hyvää, mutta maku puuttui; Roslundin Teurastamon portilla makua ja täytettä oli kuitenkin jo vähän liikaa ja mehevä pihvi peittyi mm. suolakurkun alle.

Vaikka päätös oli helppo ja kuvatkin tuli muokattua Outlanderin lomassa, en saanut tekstiä aikaiseksi. Onneksi pieni viivästyminen ei kuitenkaan haitannut: aiheen ajankohtaisuus ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin: hampurilaisbuumi on tuntunut kesää kohden vain kuumenevan Suomen grillien mukana. Näiden burgereiden kanssa eivät silti pysty homemadetkaan kilpailemaan:

 

Pieni raatimme päätyi yksimielisesti siihen, että ehdottomasti Helsingin parhaat burgerit tarjoilee Friends & Brgrs Mikonkadulla. Sämpylä on tarpeeksi rouhea ja pitää pitansa kastikkeita vastaan; pihvi on juuri oikean kokoinen ja mukavan medium; myös täytteet ovat rehellisesti tuoreita ja rouskuvia. Erityismaininta tulee paikan omasta aiolista, joka on niin tuhtia ja hyvää, että siihen voidi dipata vaikka pelkkää sormea.

Onneksi myös muu maailma pääsee pian herkuttelemaan näillä annoksilla Kööpenhaminassa! Suomessa ketjuuntuvaan ravintolaan voi piipahtaa ainakin Tampereella, Pietarsaaressa ja Oulussa.

Põhjaka - Porsche Paraden kohokohta

Kaikilla on se jokin, mistä kesä on tehty.
Meidän perheessämme se on autoilu - vielä tarkemmin Porscheilu. Pohjoisessa ajokausi matalalle ja takavetoiselle klassikkomerkille on valitettavan lyhyn, mistä johtuen yritämme kesäkuukausien aikana ulkoiluttaa Possujamme mahdollisimman monipuolisesti. Suomen Porsche Clubin vuosittain järjestämä Parade on monen perheen pienimmänkin loman kohokohta. Hienot autot, kivat ihmiset, + 200 km päivätaipaleet ja vierailukohteet, joihin ei itsekseen löytäisi koskaan, takaavat joka kerta hauskan reissun. Tällä kertaa 24 auton letka suuntasi Viroon ja päristeli ristiin rastiin Eestin maakuntia.

Oma Paraden kohokohtani oli lauantaille valikoitunut lounaspaikka Paiden liepeillä. Ravintola Pohjaka vanhassa kartanossa oli lumoavan yhdistelmä historian lehtien havinaa ja modernia muotoilua. Sisutus oli mietitty ja idyllinen - viiniköynnösten valtaamasta terassirakennuksesta puhumattakaan!

Ruoka oli rehtiä, maukasta ja tuotettu lähellä. Ohjenuorana keittiössä tuntui olevan: kun raaka aineet ovat hyvät, perusmausteet riittävät. Salaattia rytmitti makeahko vinaigrette ja itsetehdyt krutongit. Suolan ja pippurin lisäksi oman vivahteensa possulle antoi paksu rasvakerros - siitä päätellen lautasella ei köllötellyt mikään teollisen massatuotannon tekele vaan rakkaudella ruokittu naapurin-Putte. Karttureiden kaljoitellessa, kuskit ryystivät minttuisen sitruksista raparperimehua, jota allekirjoittanut osti pullon kotiin asti. Myytävänä oli myös muita omatekoisia herkkuja sekä lähialueen käsityöläisoluita ja -siidereitä.

Green salad with cheese

Pork sirloin

t. vauhti-Viivi

Happy Friends ja herkkubrunssi nurkan takana

Lauttasaari kehittyy jatkuvasti ja teemme J:n kanssa koko ajan herkullisia löytöjä ihan muutaman askeleen päästä kotoa. Vattuniemi vaikuttaa nopealla vilkaisulla koostuvan vain asunnoista ja veneilykrääsästä, mutta 60-luvulla rakennetut toimistorakennukset ovat täynnä yllätyksiä. Entisissä Luottokunnan tiloissa toimiva raakakahvila Makers (josta kirjoitin helmikuussa) on tästä hyvä esimerkki ja viikonloppuna osuimme brunssille vain 400 metriä oveltamme.

Happy Friends Bistro and Catering tarjoilee lounasta ja viikonloppubrunssia, vuokraa itse ravintolan lisäksi läheisiä saunatiloja ja hoitaa tilaisuuksiin kaikki ruuat - mukaan lukien sushit! Eikä nyt puhuta Aasia-buffeteista tutuista kuivista käppynöistä, vaan tuoreista ja mehukkaista paloista kunnon kokoisilla täytteillä. Saimme sunnuntain brunssilla maistiaisia mm. lohi- ja kurkkumakeista sekä shake, ebi ja grilled shake nigireistä. Näiden lisäksi freesejä olivat kaikki muutkin tarjoilut ja maustamisessa oli onnistuttu. Tonnikalarieskarullien täyte oli samettista ja täyteläistä, rieska reunoista asti pehmeää. Kotitekoiset kevätrullat rouskuivat puraistessa mukavasti eikä niiden täytteestä voi puhuakaan samassa lausessa valmispakasteiden mössön kanssa. Komeuden kruunasi suklaaputous ja chilinen suklaakakku - mainitsinhan, että ravintolassa toimii myös konditoria?

Koska piipahdus brunssille oli extempore matkallamme kauppaan, ei Nikon sattunut mukaan. Yritin kuitenkin tehdä parhaani puhelimen kameralla, mutta jos tuntuu, että iPhonen läpi tunnelma jäi vaisuksi, käy itse paikan päällä testaamassa! Ja mene, vaikka kuvat miellyttäisivätkin - paikka on käynnin arvoinen.

Hinta: 25 € / hlö
Kattaukset lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-13 & 13.30-15.30

Ruoka: 9 (erityissmaininta: itsetehdyt kevätkääryleet)

Miljöö: 8 (Aasia-henkisyys puri ainakin allekirjoittaneeseen)