Yllättävä viikonloppu

Ikkunan takana velloo sateinen ja harmaa maanantai, mutta onneksi mulla on huippuviikonloppu takana! Virallisesti puoliso siis täytti vuosia vasta eilen 1. maaliskuuta, mutta olin järjestänyt yllätysten täyteisen päivän (ja illan) jo lauantaiksi. Yllätykset eivät ole aiemmin ollut mun juttuni: järjestäjänä mulla on aina vaikeuksia pitää salaisuutta ja saajana olen pari kertaa saanut ahdistuskohtauksen, kun pieni kontrollifriikki minussa on menettänyt tilanteen herruuden eikä silloin ole ollut väliä yllätyksen postivisuudesta tai negatiivisuudesta. J on kuitenkin pikku hiljaa opettanut mua pitämään yllätyksistä ja viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut kokea todella ihania hetkiä hänen järjestämänään. Mun oli siis aika tasata peli ja pistää parastani yhden viikonlopun ajan!

Lauantaiaamu valkeni ihanan hitaasti, mutta mä kiirehdin meitä jo ensimmäisen yllätysaktiviteetin pariin: brunssille Kiilaan. Kumpikaan meistä ei ollut testannut paikkaa aiemmin. Salaatit olivat hyviä – Caesar sai multa extra propsit, mutta J oli pettynyt pekonittomuuteen. Kupliva kuitenkin lohdutti sankaria eikä tarjonnasta kyllä todellakaan jäänyt nälkä! Eikä 22,50 eurolla pitäisikään. Pöydät notkuvat koko viikonlopun (la & su) klo 11-15.

Lyhyen Helsinki sightseeing -harhautuksen jälkeen mies löysi itsensä Salmisaaren liikuntakeskuksesta Airbus 320 -lentosimulaattorista ja hymyn perusteella hän taantui ainakin 20 vuotta. Perämiehenä toimiva vetäjä oli lentolupakirjallinen harrastelija-yrittäjä ja supliikki mies, joka teki jutuillaan kokemuksesta myös mulle lahjan antajana mieluisan. Suosittelen kyllä kaikille maailman parhaille tyttöystäville tätä lahjaksi, jos todella haluatte yllättää omat rakkaanne! Itsekin pääsin kokeilemaan laskeutumista Helsinki-Vantaalle, mutta se ei todellakaan ollut ihan helppo homma: ohjaus vasemmalla kädellä vaati oikeakätiseltä varovaisia otteita ja lentämisestä ymmärtämättömälle rutiineissa oli paljon muistettavaa.

Elegia Day Span jalkahoitojen ja pikaisen vaatteidenvaihtopyrähdyksen jälkeen suunnistimme Kalasatamaan Teurastamolle. Alueella oli oma tapahtumansa meneillään, emmekä sen vuoksi muuta kuin napanneet alkupalat Smokerysta ja jatkoimme Kruunuhakaan Rodolfoon. Smokery oli pitkään ollut J:n ”to try” -listalla ja sen verran mahtavaa oli liha ja soosit, että paikkaan on ehdottomasti paremmalla aikaa palattava! Rodolfo sen sijaan ei ollut niin aidon italialainen, mitä olin odottanut: minun pastani oli aika vetistä, eikä J:n pizzapohjaakaan tarpeeksi rapea.

Dinnerin jälkeen vein J:n Manskun Chapliniin muka pelaamaan bilistä. Emme ehtineet vielä edes saada pöytää, kun pojat jo ilmestyivät mun järjestämänäni paikalle ja veivät yllättyneen sankarin Helsingin yöhön. Itse kävin opiskelukaverini vaihtoläksiäisissä ensin Pueblossa (jossa tilasin todella hyvän alkoholittoman Mojiton) ja myöhemmin vasta-avatussa Prestossa, jonka profiloitumisyritys high class -paikaksi vaikuttaa yhtä onnettomalta kuin rauniot Namun samanlaisesta ideologiasta. Helsingin yöelämä kaipaa mun mielestäni yhä niin sanottua ”uutta Teatteria”, joka todella onnistuisi laadukkaan VIP- ja member-vetoisen konseptin luomisessa. Hyviä tanssipaikkojakin on täälä ihan liian harvassa – känniketkuttaminen taitaa olla liian tyylitöntä ollakseen nykyään muodissa.

Yön tunteina poimin autoon ilosta ja viinasta päihtyneen miehen Apollon edustalta ja toin sankarin kotiin. Aamuksi olin valmistellut krapulaa lievittävän burrito-brunssin. 

"Parhaan synttärit ever!" kuului kiitos sunnuntaina.