Vihdoin hallitusohjelmakohina alkaa laantumaan. En nähnyt viime viikolla enää yhtäkään lööppiä aiheesta. Onneksi - mua alkoi vähän jo kyllästyttää.
MUTTA.
Pystytän silti vielä omankin telttani tulevan hallituksen leiriin:
Matti Vanhasen alkuvuodesta somessa jakama (ja puhuttanut) Akavan kaavio Suomen ansiotulon verojakaumasta vuonna 2014 kertoi karua totuutta: suurimpia veronkantajia ovat 35 000-55 000 euroa vuodessa tienaavat. Heitä on kuitenkin veronmaksajista vain 18 %. Silti näiden ihmisten harteilla lepää melkein 30 % koko Suomen ansiotuloveroista! Ne veronmaksajat, jotka taas tienaavat 25 000-35 000 vuodessa (19 % veronmaksajista) kantavat ainoastaan 3 % ansiotuloverojen kokonaispotista. Tasan 5 % Suomen veronmaksajista tienaa 55 000-75 000 vuodessa ja myös he maksavat melkein 25 % kaikista ansiotuloveroista. Käytännössä keskituloiset työssäkävijät maksavat siis yli puolet kaikista ansioverotuksen poikimista tulonsiirroista - puhumattakaan meidän ihaillun sosiaalietuusjärjestelmäämme ylläpidosta. On selvää, ettei kuuluisa pohjoismainen hyvinvointivaltio yksinkertaisesti voi enää toimia, kun sen pohja on näin suppea. Tämän myös tuleva perusoikeistolainen hallituksemme on onneksi ymmärtänyt.
Lehdet ovat armotta lietsoneet herravihaa uuden hallitusohjelman turvin: "Hallitus hellii hyvätuloisia", huusi Taloussanomien otsikko. Tuntuu, että keskusteluissa uusista verolinjauksista sekoittuvat täysin käsitteet hyvätuloinen, suurituloinen, varakas ja rikas. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta ei 3000-4000 eurolla kuukaudessa aatelisiksi eletä. Ei edes niillä 55 000-75 000 vuosituloilla eli 5000-6000 eurolla kuukaudessa. Tämän kokoluokan ansiotuloista käy pelkkä verottaja nappaamassa hyvänkokoisen siivun. En voisi kuvitella, että kukaan +/- 2000 euroa kuukaudessa tienaava hyväksyisi, että parhaimmillaan yli puolet hänen palkastaan katoaisi systeemiin. Onneksi vanhastaan sosiaalidemokraattisesti vaalitussa Suomessa ei tällaista vääryttä koskaan pääsisi tapahtumaan.
Suomalaisen yleisin perintö myöhemmille sukupolville on kateus. Se siirtyy sinnikkäästi vanhoilta nuorille ja on täysin verovapaata. Vaikkei termi olisi tuttu, käytännössä kaikki kyllä tietävät 1-1 -säännön: yhden menestys on toiselta pois. Sehän on selvä. Parhaimmillaan 14-16 -tuntisia työpäiviä (viikonloput mukaan lukien) painavan yrittäjän Porsche on luonnollisesti pois hänen naapuriltaan. Tai yrityksen vakituiselta työntekijältä, jota yrittäjä mm. kouluttaa firman rahoilla. Solidaarisessa Suomessa tasan klo 16 lyömällä työpaikalta poistuvan työntekijän tulisi kuitenkin saada saman verran kuin aamukuudeksi toimistolle saapunut ja puolilta öin kotiin raahautuva toimitusjohtaja.
Vaikka oppositio tulee raatelemaan hallitusta koulutuslupaus kilpenään, edes leikkaukset eivät muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet menestyä. Toisilta se vaatii enemmän kuin toisilta, mutta optio on kaikille sama: kouluttautuminen on täälä ilmaista. Jos isi ei maksa, täytyy opintojen ohessa käydä töissä. Tai jos hyvä veli -verkostoja ei löydy perheen takaa, niitä voi itse luoda yliopistossa. Nousujohteisen uran yläkerran kulmahuoneeseen voi aloittaa pohjaltakin. Toisille tie siis on kivisempi, mutta kuka tahansa suomalainen voi lukea itsensä maisteriksi ja alkaa tienata. Siksi kateellisuus on aivan turhaa.
Uusi Suomi: Ex-pääministeri jakoi havahduttavan kuvan
0 kommenttia:
Lähetä kommentti