keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Pubiruoalla Dublinissa

Kun ylioppilaat viime viikonloppuna juhlivat lakkejaan ja kilistelivät tulppaanilaseja, me kippistettiin keskenämme Guinnesseillä - missä muualla kuin Dublinissa. Kohde oli meille sekä kaupunkina, että maana täysin uusi, mutta muistutti paljon Britteinsaarten muita valtoita, vaikka Irkku-höysteisestä englannista ei samalla tavalla tahtonutkaan saada selvää.

Kahden kokonaisen päivän pyrähdys torstaista sunnuntaihin oli juuri sopiva aika kaupungista ja sen vuorottelevasta paisteesta ja sateesta nauttimiseen. Loppujen lopuksi Dublinissa ei ole niin paljoa "nähtävää" eli must-see paikkoja kuten Eiffel-torni Pariisissa ei ole, mutta vaihteluna Euroopan  nähtävyyksiä pursuaviin kaupunkeihin se tuntuu aika rentouttavalta: mihinkään ei tarvitse jonojen pelossa juosta heti aamusta ja aina on auringon pilkahtaessa aikaa pysähtyä terassille Guinnessille.

Yövyimme Cassidys Hotelissa, josta käveli oikeastaan minne vaan tai jollei jalat kantaneet tarpeeksi kauas, hyppäsi bussiin ihan vierestä. Itse hotelli oli saarivaltioille tyypillinen: huoneet oli päällystetty kokolattiamatoilla ja kylpyhuoneen pesualtaaseen laski kaksi hanaa. Äänieristeet oli rakennettaessa tosin jääneet laittamatta: sen verran kuuluivat käytävän metelit huoneeseen. Märkätilat olivat myös aika elämää nähneitä, mutta muuten kaikki oli järjestyksessä.

Reissun teemana meillä oli rento, reilu ja rasvainen pubiruoka. Rakastan Britteinsaarissa nimenomaan sitä, että sielä pystyy syömään hyvin - halvalla. "Mitä rähjäisempi kuppila, sitä parempi ruoka" -sääntö pätee ainakin Isossa-Britanniassa ja vaikutti siltä, että myös Irlannin pubit menivät samaan kategoriaan. Pubit tuntuvat olevan tavallaan myös ihmisten olohuoneita ja after-work -kulttuuri on molempien, irkkujen ja brittien, keskuudessa hyvin paljon kehittyneempi Suomeen verrattuna. Me olemme vasta muutaman vuosikymmenen totutelleet ajatukseen kaljasta kaverien kanssa työpäivän päätteeksi - Britteinsaarilla se taas on ollut tapana jo vuosisatoja. Eikä pubiin yhdelle poiketa vain siksi, että se olisi trendikästä. Se on osa viikkorytmiä. 

Mekin halusimme elää edes muutaman päivän ajan irkkuarkea ja omimme kantapaikaksemme hotellilta muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Murray'sin. llastimme sielä burgerien merkeissä heti saavuttuamme ja otimme sen jälkeen tavaksi pistäytyä päivittäin ainakin yhdelle pintille Guinnessia, sillä paikka oli sekä sisältä, että terassin puolelta kaikinpuolin viihtyisä. Torstaiset burgerit olivat tosin näöltään parempia, mitä maultaan: sooseja olisi pihvin päällä saanut olla enemmän, mutta onneksi sidena tarjoillut bataattiranskikset olivat maukkaita ja rouskuvia. Jälkiruoka-Irish coffeeista tuntui niistäkin uupuvan se jokin: ruskea sokeri oli ainakin tainnut jäädä lasin pohjalle kaatamatta. 
Toinen lupaava pubi hotellimme nurkilla oli Parnell, jonne poikkesimme perjantaina perinteiselle Irish stew -lounaalle. Mauttoman lihapata-annoksen jälkeen bongasimme naapuripöytään kannettavat nachot ja armottomassa annoskateudessa päätimme tulla testaamaan ne iltapalaksi. Ja niinhän me teimme. ;] 

Paikka tarjoili myös Kopparbergejä ja päädyin vaihtelun vuoksi valitsemaan kermaisen Guinnessin sijaan tutun mansikka-limen jäillä. Listan nachot chilisellä jauhelihalla, irlantilaisella cheddarilla, ranskankermalla ja tacokastikkeella olivat kyllä yhdet parhaista maistamistani - johtunee varmaan siitäkin, etten ole ruokalajin syntysijoilla Meksikossa vielä koskaan käynyt. Mutta yllättävän hyvin Irlannissakin osataan tehdä kyseistä mättöä! :D
 ...
Parnellin perinneruoka-annoksesta (kuva yllä) jäi aika pettynyt maku suuhun. Siksi halusimme testata samaisen annoksen myös tien toisella puolella Murray'sissa (kuva alla) lauantailounaaksi. Kantapaikkamme lautaselliselta löytyi kaiken kruunuksi perunamuusia, jota Parnellissa ei kauppaan kuulunut ja liemi oli jo ihan sakeudestaankin päätellen maukkaampaa. Kyllä mä silti väittäisin, että suomalainen Karjalanpaisti lyö irkkuversionsa laudalta, vaikka lampaanliha pehmeydessään voittaakin sika-naudan.
Kyllä me pitkän viikonlopun aikana tehtiin muutakin, kuin juotiin mustia tuoppeja ja syötiin hämyisissä pubeissa: Vohveleita ja vehreyttä Dublinissa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti