Olin toki kuullut Irlannin vaihtelevasta säästä, mutta yllätyin silti, miten jopa tunnin välein pilvet saattoivat kerääntyä taivaalle, ripauttaa vähän vettä ja sitten taas väistyä auringon tieltä. Me tosin välttelimme taidokkaasti (tai vahingossa) kosteutta ja osuimme aina syömään tai muutoin sisätiloihin, kun Irlannin meren rannalla päätti sataa.
Dublin ei mun mielestäni erottunut esim. Skotlannin samankokoisista kapungeista: arkkitehtuuri on yhtä harmaan kivistä ja punatiilistä. Kaupungin halkaisevan kanaalin molemmin puolin oli harmillisen paljon liikennettä, joka teki muuten viihtyisästä alueesta levottoman. Vaikka Irlannin pääkaupunkiin oli kiva tutustua, en ihastunut siihen. Ihmiset olivat mukavia ja sääkin odotettua parempi, mutta mulle ei vain jäänyt sellaista fiilistä, että pitäisi päästä pian uudelleen.
Googlettelin ennen lähtöä Helsinki-Vantaan loungessa parhaita brunsseja ja bongasin pariltakin eri listalta nimen "Herbstreet": lähiruoan merkitystä ja vastuullista tuotantoa toiminnassaan korostava aamupala-, lounas- ja illallisravintola. Sinne siis!
Paikka sijaitsi uudisalueella 2-3 kilometriä ihan Dublinin ytimestä satamaan päin. Matkalla keskustelimme J:n kanssa siitä, miten monissa Euroopan kaupungeissa on alettu rakentaa tulevaisuuden asuinalueita nimenomaan satamien läheisyyteen. Se on loppujen lopuksi aika luonnollista, koska vanhoissa tiiviisti infratuissa kaupungeissa satamat ovat ainoita paikkoja, joissa nykyisin on enää tilaa! Kun valtavat laivausalueet ovat kehityksen myötä hiljentyneet meriliikenteen keskityttyä strategisimpiin satamiin, tyhjälle betonille on helppo nostaa muutama kerrostalo ja muuntaa vanhat rakennukset trendi-lofteiksi. Näin hintaankin saadaan kätevästi iskettyä merinäköalalisä.
Herbstreet oli selvästi ajan hermolla olevien hipsterien kantapaikka: sen terassi lepäsi kanava-altaan reunamilla ja sisällä tyyli ilmensi silmiinpistävästi skandinaavista muotoilua. Olin lukenut, että sieltä saa myös Dublinin parhaat vohvelit, joten perinteisen English (tässä tapauksessa Irish) breakfastin päälle söimme vielä juuri oikeassa suhteessa suolaa ja siirappia. Jopa seurani kehui Herbstreetin vohveleita yksiksi parhaista, joita hän on syönyt - ja se on J:ltä paljon sanottu.
Lauantaiaamuna J sanoi heti herättyään, että vohvelit olisivat jälleen aika hyvä startti päivään. Googlettelun perusteella Dublinissa vaikutti olevan yllättävän vahva brunssikulttuuri ja nettisivujensa mukaan myös Herbstreet tarjoili aamupalan ja lounaan välimuotoa pitkälle päivään. Suuntasimme siis askeleemme uudelleen itään ja onnistuimme tällä kertaa valloittamaan terassipaikan. Söimme tietysti ne vohvelit, mutta ennen sitä sain syödäkseni myös aivan täydellistä itsetehtyä mysliä, kun taas J nautti extra crispeistä pekoneistaan.
Mun viehtymykseni kasvitieteellisiin puutarhoihin alkoi muutama vuosi takaperin eräänä keväisenä lauantai-iltapäivänä Helsingissä. Meillä oli äidin kanssa luppoaikaa ja päätimme täysin extempore mennä kuluttamaan sitä Kaisaniemeen. Sen jälkeen oon käynyt katselemassa palmuja ja vastaavia mm. Brnossa ja Münchenissä. National Botanic Garden of Ireland oli tosin ensimmäinen, jossa sisäänpääsy oli kaikille ilmainen.
Koristeellisissa lasikasvihuoneissa on musta jotain todella vangitsevaa: tunnen tuulahduksen historiaa astuessani niiden narisevista ovista sisään. Mulle ne edustavat aikaa, jolloin naiset käyttivät vielä korsetteja ja heillä oli aikaa käyskennellä pitkin suurten puutarhojen polkuja päivänvarjot olallaan - ah, mäkin olisin niin mielelläni elänyt elegantin 1800-luvun loppupuolella!
Oon ehtinyt nähdä jo monta kertaa bambupuun ja heinäkasvin, jota myös riisiksi kutsutaan, mutta silti jaksan innostua bongatessani tuttuja kasveja kiertäessäni puutarhoja, sillä tuttukin eksoottisuus on jotenkin mielenkiintoista. Lisäksi hoidetut piha-alueet vetoavat järjestyksellään mun sisäiseen pieneen pedantikkoon.
Dublinin kasvitieteellisen puutarhan lähes 20 hehtaarin alue oli kaiken kaikkiaan todella kaunis ja monipuolinen. Lämpimänä päivänä paikka on varmasti ihana käyskennellä ympäriinsä tai vaikka poiketa piknikille!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti