Uusi vanha Shanghai Cowboy

Juhannusta odotellessa keskivikkoa piristi työkavereiden kanssa sovitut dinner-afterit paikkamuutoksen kokeneeseen Shanghai  Cowboyihin. Konspetin tyyli sulkea ovensa ja jälleen putkahtaa jonnekin päin Helsinkiä oli meille kaikille tuttu, mutta emme silti olleet kukaan vielä testanneet ravintolan sivuilla lupailtua "mexican fusion kitcheniä". Tämän tultua töissä puheeksi, päätimme yhdessä korianteria pelkäämättä pistäytyä vanhan Königin kulmille katsomaan, mistä kaupunki on jo pitkään puhunut.

Rustiikkisesti sisustettu hämyisä kellarimiljö oli tunnelmallinen, mutta pimeissä sokkeloissa pöydästä naistenhuoneeseen suunnistaminen kävi jo luolatutkimuksesta. Ravintola oli vain hajanaisesti täyttynyt, kun me klo 17 jälkiin saavuimme ja mietinkin, miten tila mahtaa toimia ruuhkaisempina iltoina.

Jaoimme alkuun salsan ja (superhyvän) guacamolen kanssa tarjoillut nachot. Niiden jälkeen olimme kaikki päätyneet ottaman saman annoksen: spicey meat taco.

Spicey indeed!

Posket punaisina, äänet karheina ja lähes silmät vuotaen jaksoimme jokainen 2,5/3 tacoa. Shanghai Cowboyssa ei siis ainakaan mausteissa tai annoskoissa säästellä. Valitsemani Syrah kalpeni lautasen vierellä eikä ruuan maustakaan oikein voinut muuta sanoa kuin että sitä löytyi + tulisuutta potenssiin 10.

En mä Mikonkadulle kyllä J:n kanssa treffeille lähtisi, mutta tyttöjen illan aloitteluun se voisi sopia: jaettavaa sormisyötävää ja cocktaileja ennen pöydillä tanssimista. Iso latistava miinus tulee kuitenkin vihreän kortin kysymisestä. Vaikka kaikki muu osuisi nappiin, HOK-Elanto saa aina mun karvat pystyyn. Tämä oire ilmeni valitettavasti myös Shanghai Cowboyssa.